Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

20. huhtikuuta 2017

Ammattilaisen valokuvattavana

Joulun alla siskoni voitti Jaana Vuolan FB-sivuilla olevasta arvonnasta valokuvauksen. Arvonnassa piti merkitä ihminen, kenelle kuvauksen haluaisi voittaa, ja arpaonni suosi siskoania, ja samalla myös minua. Huhtikuun alussa päätettiin kuvaus viimein toteuttaa, ja nyt saankin ihastella valokuvauksen jälkiä. Mieletöntä jälkeä, vau! Olen ihan haltioitunut näistä kuvista, että taitaa tuo yksi kuva päätyä seinälle asti jossain vaiheessa. Klikatkaa kuvia ihmeessä isommaksi, niin näette ne parempilaatuisena!
Täältä näytön tältä puolen lähtee iso suositus Jaanasta, jos mietitte valokuvaajaa ikuistamaan vaikka hevosistanne upeita kuvia!


Ensin kirmailtiin suurimmat energiat pois villinä ja vapaana, jotta jonkunlainen poseeraaminenkin onnistuisi...

... ja no, onnistuihan se! Voi mun pientä Islaa <3 
Tämä! Suosikkikuva näistä kahdesta, voi itku <3 tämä otos päätyy jossain vaiheessa seinälle asti - josko siihen viereen sitten saisi kengän, joka on ollut niin Ponin kuin Minoksenkin kaviossa kiinni, sekä nahkariimun, jota on käyttänyt niin Minos kuin Islakin. 
Laadukkaat kuvat ovat ihania muistoja, joiden pariin on kerta kerran jälkeen niiin mieltä lämmittävää palata. Nyt mulla on taas lisää ihania muistoja mun pienistä poninpalleroista! Ajatelkaa tähän loppuun vielä se sydänsilmäemoji, niin tunteet välittyvät varmasti!
Lue lisää

3. huhtikuuta 2017

Alkuvuoden kännykkäräpsyt

Blogihistorian ensimmäinen kännykkäkuvapostaus! Jos ei siis lasketa instagramista tänne linkitettyjä kuvia. Nämä on ilmeisesti kuitenkin lukijoiden mieleen, joten kertokaa ihmeessä jos piditte ja jos jatkossakin näitä haluatte :-)

1. Sain maaliskuun alussa vakityöpaikan työpaikastani, jossa olen ollut vajaa 4 vuotta töissä. Tottakai asiaa piti juhlistaa viemällä voileipäkakku töihin! Kakku ei kauaa kerennyt jääkaapissa olla!
2. Islalla on nuoreksi poniksi jo tosi paljon tukkaa ja häntää. Tosin eipä tuo ole ihme, kun tamman isällä ja emällä kummaltakin löytyy aikamoiset jouhet!
3. Minos kurkkimassa karsinastaan, kun tein meidän uuteen y-rintaremmiin lisäreikiä. Minoksella on tallin ainut karsina, josta saa pään yli käytävälle. Luksusta, meinaa ruuna!
4. Maailman paras lenkkikaveri, Capo <3 

1. Ostin kaverilta Minokselle fullcheek kolmipalat ajokuolaimiksi. Hyvin toimii!
2. Luksusta on myös oma kaappi tallilla. Välillä iskee inspis siivota kaappi ja viikata loimetkin uudestaan. Mistäköhän saisi samanlaisen inspikset kotona siivoamiseen..?
3. Minos tänään iltapäivän auringossa. Meille tulee huomenna kunnon valokuvaaja kuvaamaan, iiks!
4. Ruunan rupsukka sovittamassa uutta villapaitaansa. Pituutta saisi venähtää, mutta maha ei saisi kasvaa enää yhään! Joskos se siitä, kun päästään kunnolla ajamaan.

1. Isla eestä Isla takaa... Isla 11kk osaa seistä käytävällä naruissa mallikelpoisesti. Tätä on tosin harjoiteltu heti toisesta päivästä alkaen, kun varsa minulle tuli. Näppärä tamma!
2. Tamma viime viikolla kävelylenkillä. Isla on ihan mielettömän rohkea varsa, mikään juttu ei oikein pelota, ja ihmisestä saa mukavasti turvaa. Jos "meidän tallilta" halajaa hiekkateille maastoon, pitää ylittää puusilta joka ylittää joen, ja sillan kohdalla on koski. Nyt keväällä koski luonnollisesti kohisee aika lailla, mutta hienosti tämä ponilapsi tulee siitäkin yli. Ei ongelmaa, meinaa Isla!
3. Islasta ei oikein tämän kummempia kuvia talutusreissuilta saa - tyyppi tulee heti luo kun kaivaa kännykän taskusta. Eiköhän tuokin tuon kuvattavana olemisen opi, Minos on oppinut ainakin ;-)
4. Isoveljen karsinaa on hyvä välillä lainata, tässä Isla kuikuilee Minoksen karsinanoven yli tallin ovelle päin.

1. Tanskasta tuotu aasiori Daniel ja niii-in ihanat rapsutukset! Maakuntamatkailun kuvasatoa helmikuun puolelta.
2. Töyhtöhyyppä-tuulitukka-Minos pari viikkoa sitten taluttelulenkillä. Ihanan ilman lisäksi tältä reissulta jäi mieleen ruunna oikeasti tosi kiva käytös! Eli toisinsanoen ylimääräisiä loikkia ei juuri näkynyt ;-)
3. Sisarukset helmikuussa näyttelyaamuna valmiina lähdössä matkaan. Näistä ei järkevää kuvaa saa, mutta yritys hyvä kymmenen ainakin!
4. Minoksen rutiini aina kun lähdetään lenkille - pakko käydä pissalla lähes samassa kohtaa aina! 

Lue lisää

19. maaliskuuta 2017

Hyvin kulkee!

Minos meinaan kärryjensä edessä!

Eilen oli taas ajotreenit pienen tauon jälkeen heti aamutuimaan ja hyvin sujui! Otettiin harjoitukset tänään uudestaan, tosin nyt päätettiin jättää taluttaja pois. Meidän tallinomistaja on siis ennen ollut lähinnä mun henkisenä tukena liinan kanssa mukana, mutta nyt laitettiin riimuun vain lyhyt naru kiinni, jonka sai kätevästi kiinni silojen sekkikoukkuun.
Lähinnä siis edelleen tallinomistaja oli mun henkisenä tukena mukana, Minos on käyttäytynyt fiksusti koko ajokoulutuksen ajan! Kummasti sillä toisella ihmisellä on vaan vaikutus, vaikkei olisikaan narussa kiinni kuin parilla sormella.



Tallinomistaja otti kyseisen videopätkän pyynnöstäni, ja samalla tuli korkattua Minoksen eka ravipätkä ilman tukihenkilöä vieressä juoksemassa! Videon alkupäästä on leikattu pois parin sekunnin pätkä, kun Minos jäi paikoilleen pukittelemaan syystä X. Meillä on siis potkuremmi käytössä, ja Minos on sen hyväksynyt tosi hienosti. Herkkä ruuna kun on, ajateltiin että ruuna voisi ottaa siitäkin kipinää, ettei pääse pukittelemaan vapaasti. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, ja tänäänkin parin pikkupukin jälkeen tilanne rauhoittui, ja päästiin jatkamaan matkaa ravissa ihan niin kuin olikin tarkoitus. 
Loppupäästä saksin myös sekunnin pätkän pois, kun Minos säikähti asiaa X, ja otti pienen sivuloikan. Meidän ravipätkät on kuitenkin olleet ylläolevan tapaisia, jossa ravi sujuu rauhassa ilman turhia hötkyilyjä.  

Muutamat kerrat kun saadaan tallinomistaja vielä mulle henkiseksi tueksi mukaan, niin eiköhän me jo ennen kesää lenkkeillä kahdestaan! Niin kivaa päästä taas pitkästä aikaa liikuttamaan omaa ponia, Ponin lähdöstä kun on jo jonnin aikaa. 
Minos on ollut tosi näppärä eskarilainen, etten voi kehua sitä tarpeeksi :-) sillä tulee automaattisesti ristiaskeleet käännöksissä, ja se kääntyy lähes paikoillaan. Ristiaskeleet tuli risteyksissä jo ihan ekalla kerralla, kun kärryt olivat perässä. 

Ostin kaveriltani Minokselle uudet ajokuolaimet, meillä on nyt käytössä kolmipala fullcheekit, jotka toimivat tosi hyvin! Suu on vaahdossa parinkymmenen metrin jälkeen ja ruuna tukeutuu kuolaimeen myös kivasti. Rattikin rupeaa pikkuhiljaa toimimaan jo mukavasti, ja kun omistaja vielä oppisi vähän hellittää ohjista, niin hyvä tästä tulee! Ennen fullcheekkiä meillä oli siis kuolaimena sweet iron kolmipala. 

Fatty Minis on taas nimensä veroinen, kun ruuna on kasvattanut ihan yhtäkkiä jostain hirmuisen heinämahan itselleen. Heinämaha lähtee kuitenkin helposti pois, kun saadaan kilometrejä alle ajaen! Onnea on riittävä ja maittava heinäruokinta! 
Lue lisää

12. maaliskuuta 2017

Virtaa löytyy


Ihanasti lämmittävä kevätaurinko on ilmeisesti aiheuttanut Minoksessa jonkunasteen virtapiikin - käytiin tänään aamuvuoroni jälkeen tsekkaamassa lähihiekkateiden jäätilanne (joka lähentelee aika kivasti olematonta jo!) ja testaamassa miltä perjantaina kengitetyt kaviot tuntuivat. No, niitä ei ilmeisesti oikein tunnettu, sen verran köykäinen oli ruunan etupää. Toki Minos saattoi miettiä, että kun vanhat kengät (tosin uusilla hokeilla) laitettiin edelleen jalkaan, ei ne kovin kummoiset voi olla?! Tai jos kenkien sijaan sinne laitettiin huomaamattani jouset?

Minos on herkkä tyyppi, ollut ihan puolivuotiaasta mistä asti sen olen tuntenut. Isla on tämän vastakohta lähes kaikessa toiminnassa. Tästä syystä uskon, että olen vähän turhan höllin ottein ruunaa huonosta käytöksestä komentanut, yleensä kun tälle riittää pelkkä huomautus ja "sikailu" loppuu siihen.
Toisaalta en ole halunnut liikaa komentaa ruunaa olemaan narun päässä kuin herran enkeli, ettei se sitten ole näyttelykehässä lapanen narun päässä. Shetlanninponilla kuuluu olla presenceä kehässä, ja sitä Minokselta kyllä löytyy!

Liika on kuitenkin liikaa, ja kun Minos tänään kotiinpäin käännyttyämme hyppäsi kynttilänä muutaman kerran pystyyn, ajattelin että nyt olisi ehkä korkea aika komentaa ruunaa hiukan lujemmin. Mistään raipalla mätkimisestä ei puhuta, vaikka mulla raippa aina talutuslenkeillä onkin mukana - tietynlaista käytöstä minunkaan pitkä pinna ei katso, ja kynttilänä pystyyn hyppiminen lasketaan niihin, ehdottomasti. Pienet iloloikat ovat ok, mutta kun prostestoidaan voimakkaasti sitä, ettei kotiin saa juosta täysillä, on siinä kohtaa pienen palautuskeskustelun paikka.

Kuten sanoin, Minos on herkkä ja ihan äärettömän kiltti poni. Nuori kun on ja omaa tietynlaisen suvun (isä on herkkä kaveri ja ilmeisesti aika kuuma ajettava, ja emän puolelta tulee herkkyyttä vähän vielä lisää), niin Minos on saanut käytöstään aika paljon anteeksi. Itse en kuitenkaan halua, että ruuna äkkää tuon kynttilänä pystyyn nousemisen esimerkiksi kärryjen edessä, pahimmassa tapauksessa menettää sinä tasapainon ja kaatuu selälleen.

Herkkämieli kun on, uskon että ruuna oppii taas pitämään ne etukaviotkin maassa sen verran, että omistaja on narun päässä tyytyväinen. Hetken päästä ajokoulutus on siinä pisteessä, että päästään purkamaan ylimääräistä virtaa ajamalla. En malta odottaa! Tämä talvi on ollut surkea pohjien kannalta, eikä Minos ole päässyt purkamaan höyryvirtaansa laitumelle kuin muutaman kerran. Muuten siellä on ollut joko jäätikköä tai valtava vesilammikko, joiden aikana sinne ei luonnollisestikaan mennä.

Jatketaan höyrypään kanssa harjoituksia, veikkaan että yön yli mietittyään huomenna narun päässä on jo normaalin innokas poni, jonka kuppi ei ihan heitä volttia ;-)
Lue lisää

4. maaliskuuta 2017

Reipas ajo-eskarilainen Minos!

Mä en tule Gimpin kanssa toimeen en sitten ollenkaan, joten tässä kovin hieno leikkaa-liitä kuva kahdesta kännykkäkuvasta!
Tänään valjastettiin Minos taas aika pitkän pakkoloman jälkeen aisojen väliin! Meidän pakkoloma johtui puhtaasti vaihtuvista hampaista - Minos päätti vaihtaa maitohampaat rautalegoihin vaihtamalla useita hampaita saman aikaisesti, joten kovin paljon ei viitsinyt kuolainta suuhun laittaa. Nyt on kuitenkin suu sen verran rauhoittunut ja hampaita saatu vaihdettua, että syöminenkin sujuu hyvin, joten oli aika taas palauttaa ajojuttuja mieleen!

Minoksella on ollut kärryt ehkä viime vuoden puolella viimeksi perässä, ehkä ennen joulua!? En suoraansanottuna muista. Tämä oli arviolta viides tai kuudes kerta kun kärryt perässä ovat olleet, ja jokainen kerta on sujunut ihan mielettömän hyvin. Minos on suhtaunut ajo-opetukseen tosi hienosti! Parilla ensimmäisellä kerralla meillä oli kaksi taluttajaa, mutta hienosti oltaisiin yhdellä taluttajalla pärjätty.
Viime kerrat ollaan menty tallinomistaja narun päässä, ja edellisellä kerralla taisin roikkua kärryissä aiheuttaen vähän vedettääväkin ruunalle. Tähän Minos reagoi pienellä loikalla, muttei intoutunut sen enempää tästäkään asiasta. Tuli myös todettua, ettei ruuna välitä potkuremmistä tuon taivaallista. 

Saatiin tallinomistajalta lainaan ponikokoinen y-rintaremmi, joka otettiin tänään ensimmäistä kertaa käyttöön. Tallinomistaja tuli vielä liinan kanssa varmistamaan menoa, ja kun oltiin päästy tallipihalta pois, hyppäsin ensimmäistä kertaa kärryjen kyytiin. Mieletön fiilis, Minos oli puolivuotias kun sen ostin, ja nyt se on kolmivuotias ajo-opetettu reipas nuori poni! Vau!

Kun korkattiin tänään ensimmäinen kärryillä istuminenkin, niin korkattiin samalla kertaa ensimmäiset ravit kärryiltä käsin kertakin! Minos nosti ravin tosi hienosti parista maiskautuksesta, ja ravasi rauhallista ravia eteenpäin. Ollaan pari kertaa ravattu kärryt perässä niin, että juoksen itse kärryjen takana mukana, joten periaatteessa tuttu juttu tämäkin - nyt oli vain enemmän painoa kyydissä ja sai oikeasti vetää. 

Parit ravipätkät yhteensä ja muutamat käynti-seis-käynti siirtymät, joiden aikana oli ihan pakko napata parit kuvat. Tallinomistaja sanoikin, että Minos on varmaan tottunut että aina pysähdellään ottamaan kuvia, ja niinhän tuo kyllä onkin! :-D Mahtaakohan olla yhtä ainutta talutuslenkkiä, joista ei kuvia olisi... heh!

Käveltiin tallinpihaan ja nappastiin kärryt pois ja valtavan paljon kiitoksia reippaalle ruunalle! Minos on ollut tosi helppo ajo-opetettava! Ruunan tuntien kärryistä olisi voinut tulla vaikka minkälaisia reaktioita, mutta nyt ollaan kyllä osattu tehdä jotain oikein, kun tämä näin helposti sujuu. Innolla odotan, että päästään kunnolla hölkkäilemään metsäteitä pitkin, ja rakentamaan lihaksistoa ajaen!
Ja onhan se vaan, aika mielettömät näkymät tuolta oman ponin kärryiltä! <3 
Lue lisää