Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

7. heinäkuuta 2017

Yyterin auringon alla osa II

Osa 1 löytyy täältä!
Meillä oli Yyterissä Tuulia Nelimarkka (kuvasivut, facebook) kuvaamassa Paanasen Seijan lisäksi, ja nyt pari iltaa sitten saatiin nähdä Tuulian ottamat kuvat, vihdoin! Olin koirapuistossa parhaillani kun linkin kuviin sain, ja voi mahoton, miten hienoja kuvat ovatkaan!
Kaikki kuvat ovat siis Tuulian ottamia, kopioiminen ehdottomasti kielletty!

1.
2.
3.
4.
5. Uuden ystävän kanssa nuuskuttelua :-)
6.
7.
8.
9. Minos hyppi aluksi vaahtopäiden yli, kirjaimellisesti vesiesteitä!
10.
11. Yksi omista lemppareista, tuo katse <3 

12.
13.
14. Taas, tuo katse <3 
15.
16. Tämä päätyi puhelimen taustakuvaksi!
17.
18.
19.
20.
21.
22. 
Tuulialle tuhannet kiitokset upeista kuvista! Näitä voisi ihailla koko päivän :-) Kertokaahan omat suosikkinne, mikäli kuvien juokosta niitä löytyi!
Lue lisää

2. heinäkuuta 2017

Pedersören rotunäyttely 1.7.

Johan oli piiitkä näyttelyreissu! Kilometrejä kertyi reippaat 800km ja autossa istuttuja tunteja ei edes jaksa laskea...
Koko reissu alkoi jo perjantaina, kun yövuoron jälkeen nukuttuani nelisen tuntia heräsin kahdeltatoista päivällä, pakkasin loput tavarat, ulkoilutin koiran ja suuntasin kohti tallia. Olin hakenut torstai-iltapäivällä trailerin jo tallille valmiiksi ja pakannut Minoksen tavarat autoon ja laittanut heinät valmiiksi traileriin. Enää ei tarvinnut kuin napata ruuna kyytiin ja ottaa vesiämpäri mukaan.

Ajoin ensin parin tunnin päähän Porin seudulle, jossa siirsimme niin minun kuin Minoksen tavarat toiseen autoon, sekä tietty Minoksen toiseen traileriin. Minoksen kanssa matkusti hyvä uimakaveri edelliseltä viikolta Yyterin reissulta, ja ruunan omistaja oli kuskina koko pitkän ajomatkan. Matkaan Porin liepeiltä kohti Pohjanmaata lähdettiin puoli neljän pintaan, ja perillä Pohjanmaalla oltiin suurinpiirtein ilta kahdeksan aikaan. Ehkä, ei muista enää! :-D

Perillä siirsimme ponit karsinoihin, kävimme sisällä syömässä jonka jälkeen pesin Minoksen ja pesuoperaation jälkeen kävimme erittäin reippaiden ruunien kanssa vielä puolentunnin iltakävelyllä. Minos ja Rampe olivat kumpikin niin reipasta poikaa pitkän ajomatkan jälkeen!

Perjantaiyön nukuin todella huonosti, surkeaa unta kertyi maksimissaan ehkä neljä tuntia. Väsymys oli varmasti tässä kohtaa mennyt jo niin "yli", että olin takaisin yövuororytmissä, vaikka yövuoron jälkeen perjantaina nukuinkin vain neljä tuntia.

Lauantaina herättiin kuitenkin aikasin, puunattiin vielä kaikessa rauhassa poneja ja käytiin majoituspaikkakuntamme kiertoajelulla. Tosin ei siellä hirveästi mitään nähtävää kyllä ollut, mutta maalaisena tähän on jo totuttu! :-D
Kohti näyttelypaikkaa lähdimme ajamaan vasta kello 12, harvinaisen myöhään siis! Perillä oltiin hyvissä ajoin, eikä kuumasta päivästä johtuen otettu ruunia kovin aikasin ulos trailerista.

Siinä odotellessa oli hyvin aikaa kuunnella, mitä hollantilainen tuomari Albert van Asch pitää suomalaisista poneista. Oli aika jännittävää kuunneltavaa, kolmospalkintoa tuli niin että raikui. Otettiinkin Rampen omistajan kanssa tavoitteeksi, ettei napata nyt kolmospalkintoa näin kaukana kotoa!

Jännitti vietävästi Minoksen kehän alussa, mutta niin vaan oma pieni kehäkettuni loisti ja nappasi luokkavoiton itselleen. Minoksen kanssa oli kaksi muuta kolmivuotiasta ruunaa. Tuomari antoi ruunalle IIpalkinnon, johon olen erittäin tyytyväinen! Sanoi, että mietti ykkös- ja kakkospalkinnon välillä, kehui liikkumista ja sanoi että on vähän lyhyt. Ja niinhän tuo onkin, kompaktin kokoinen pikkuruuna, ei tuohon kroppaan pituutta enää sopisikaan yhtään :-)

Minoksen arvostelu:
Good type but round, nice head. Heavy neck connection, hard legs. Topline ok.
Walk correct, good movements, smooth step.
Trot good movements.


1.7.2017 Pedersöre, IIp., luokkavoitto, paras nuori ori/ruuna
Minoksen kehän jälkeen jäätiin suoraan kehään odottamaan parhaan nuoren orin/ruunan valintaa joka sitten ojennettiin Minokselle. Huippua! Hymyilytti todella paljon! Käytiin nappaamassa Rampe pois trailerista, viimeisteltiin loppusilaukset ja suunnattiin kehän laidalle odottamaan. Jännitti! Ja paljon, Minoken kanssa tavoitteeseen oltiin päästy, ja nyt oli vielä Rampe esitettävänä.
Aikuisten ruunien luokka oli täynnä vieraita nimiä, Rampen lisäksi ruunia oli muistaakseni kolme.
Kopittamisen johdosta Rampella oli juuri passelisti virtaa, ja se esiintyi edukseen ollen todella ryhdikäs.

Sihteeri ohjasi meidät Rampenkin kanssa ensimmäiselle sijalle, eli luokkavoitto napsahti tämänkin ruunan kanssa! Ilo kasvoi vielä entisestään, kun Albert ojensi Rampelle ykköspalkinnon! Mieletöntä, vaikkei oma poni olekaan kyseessä! Tiukalta tuomarilta saadusta ykköspalkinnosta kannattaa ja saa olla ylpeä.

Odoteltiin Rampen kanssa hetki kehän laidalla Champion kehää, mutta kun jalostusoreista kumpikaan ei saanut ykköspalkintoa (nuorille riittää champion kehään IIp., mutta aikuiset tarvitsevat sinne päästäkseen Ip.), oli Rampen championpalkinto jo taattu.
Käväistiin Rampen kanssa siis vielä Champion ori/ruuna kehässä, ja niin nappastiin Rampelle toinen Champion palkinto.

BIS-kehässä ei kunniaa tullut meille enempää, mutta oltiin erittäin tyytyväisiä näihin saavutuksiin. Piitkä kotimatka alkoi puoli kuuden aikaan Pedersöressä, ja kotona Turun kupeessa olin puoli kahden pintaan yöllä. Väsytti, ja uni maistui, mutta kannatti lähteä!

Junibackens Ramazzotti, Ip., luokkavoitto, Champion ori/ruuna
Lue lisää

22. kesäkuuta 2017

Yyterin auringon alla

Eilen suunnattiin pienellä poniporukalla Yyteriin heittämään talviturkkeja pois niin ihmisiltä kuin poneiltakin. En ollut itse ennen käynyt Yyterissä, joten noin muutenkin oli hieno kokemus päästä siellä käymään! Mitä Minoksen uittamiseen tulee, olin ennen reissua varma, ettei se suostu tulemaan lähellekään "lätäkköä". Vielä mitä, ruunasta kuoriutui esiin aikamoinen vesipeto!



Tuuli oli aikamoinen ja aallotkin melkoisia, mutta rohkeasti pienen kannustuksen kera Minos asteli mereen. Mukana Minoksen lisäksi oli 5v ruuna Rampe, jonka kanssa olen viime kesästä asti juossut näyttelykehiä, sekä Islan kanssa samaa vuosikertaa oleva orivarsa Icarus. 
Minos taisi olla porukan rohkein, Icarusta olisi hirmuisesti kiinnostaneet kaverit, Rampea vähän jännitti ja Minos pelkäsi lähinnä "vaahtopäitä". Niiden yli piti tietty aluksi hyppiä.

<3 Minos ja Rampe

Mitä veden lämpötilaan tulee, niin eihän tuo kovin lämmintä ollut. Aluksi tuntui, että varpaathan tässä paleltuu irti, mutta kummasti rupesi vesikin tuntumaan lämpimältä, kun juoksi itsekin vedessä hyvien kuvien toivossa. Ihan en itse virallisesti talviturkkia vielä pois heittänyt, vaikka lopuksi sen näköinen olinkin - paita kainaloita myöten märkä, sekä tukkakin mukavasti kastuneena. Yksi vähän isompi aalto pääsi yllättämään ja sitä myöten kastui naamakin :-D



Tämä reissu täytyy kyllä ottaa uusintana nyt kuluvana kesänä, kunhan ilmat tästä vähän lämpiävät! Heittää bikinit päälle että pääsee itsekin ihan kunnolla uimaan. Minos ei uinut kunnolla kuin pari kertaa lyhyttä matkaa, mutta vedessä kävelyä tulikin ihan riittävästi mittariin. Ennen kotimatkaa ruuna sai tarhata Rampen tarhanaapurina hetken, samalla kun me Rampen omistajan kanssa vedettiin pitsaa naamariin (uimisesta tulee aina hirveä nälkä!) ja odoteltiin että kuivausrummusta tulee mulle kuivaa paitaa päälle :-D

Kuvista suuret kiitokset Seija Paanaselle! Seijan mukana oli toinenkin kuvaaja pohjanmaalta, niihin kuviin palataan varmasti myöhemmin :-)

Me toivottelemme maukkaat juhannukset kaikille! Itse vietän tämänkin juhlapyhän tuttuun tapaan töissä.
Lue lisää

15. kesäkuuta 2017

Rotunäyttelyt Kokemäki 10.6.

Edelleen aika fiiliksissä Kokemäen näyttelyn jäljiltä! Oli muuten taas näyttelypäivällä pituutta - nukuin perjantai-lauantai välisen yön tosi huonosti, heräsin 1:30 enkä saanut enää unta, joten samoilla silmillä mentiin sitten näyttelyihinkin. Auto starttasi seitsemän jälkeen aamulla tallin pihalta, ja kotona olin 22:30. Väsytti, ja seuraavana yönä uni maistui!

Kokemäen näyttelyt järjestettiin Vitikkalan Rusthollissa - olipahan muuten komeat jokimaisemat näyttelyissä! Näyttelykehänä toimi mielettömän hyväpohjainen derbykenttä, oli iso parkkialue, vesipiste ja tosi kattava kanttiini! Josta sai muuten niin kaljaa kuin siideriäkin! Itse pysyin tosin kokis- ja vesilinjalla koko päivän.

Olin ilmoittanut mukaan Minoksen ja Islan, tuomarina "Kokiksessa" toimi hollantilainen Arnold Dijkstra. Mies on kuulemma ammatiltaan opettaja, ja kertoikin aina palkintoa tuodessaan kattavasti, miksi palkitsi nyt tämän ponin sillä ja tällä palkinnolla. Suuri plussa!

Minos oli alkupäässä näyttelyä, ja ruunan kanssa samassa kehässä oli kolmivuotias ori. Olin lähtenyt hakemaan ruunalle hyvää kakkospalkintoa kivalla arvostelulla, mutta Arnold palkitsikin ruunan kolmospalkinnolla. Kerta se ensimmäinenkin, eikä tästä ole vielä oikein mitään suurta harmitusta muhun edes iskenyt. Aina ei voi voittaa, ja kaikki ponit eivät miellytä kaikkien tuomareiden silmiä! Minoksen luokkakaveri sai ykköspalkinnon ja palkittiin myös päivän parhaana nuorena oriina.


Minoksen arvostelu kuuluu näin:
Sufficient type, good expression of breed.
Shoulder is good.
Back could be little bit stronger.
Forelegs are short but good bone.
Correct walk, good space, enough power.
Good trot, good use of forelegs.

Kaikienkaikkiaan siis hyvä arvostelu! Tuomari sanoi, että palkitsee Minoksen nyt kolmospalkinnolla sen hänen mielestään lyhyiden etujalkojen vuoksi. Arvostelu ei mielestäni mene ihan yks yhteen kolmosen kanssa, mutta joskus näin :-) onhan ruunalla ehkä aavistukset lyhyet jalat, mutta pieni ruuna on muutenkin! Kompaktin kokoiset jalat muuhun kroppaan verrattuna! Tietty ruuna on nyt hiukan pyöreässä kunnossa, joten tämäkin varmasti vaikuttaa, miltä jalkojen pituus näyttää.


Mä nappasin Islan tallinomistajalta ja suihkasin suoraan takaisin kehään kolmen muun vuotiaan tammavarsan kanssa. Kyllä jännitti! Isla käyttäytyi hienosti ja jaksoi seistä rakennearvostelussakin kauniisti.
Kohta olikin vuoro laittaa vuotiaat järjestykseen, ja tuomari nosti meidät jonon ensimmäiseksi. Isla oli siis luokkavoittaja! Tuomari ojensi meille ykköspalkinnon ja kehui kovasti Islan rakennetta. Toivoi myös sen kasvavan ja kehittyvän vieläkin hienommaksi.




Odoteltiin hetki, että nuorten kehät loppuivat, jonka jälkeen mentiin Islan kanssa vielä nuorten ryhmäkehiin. Ryhmäkehissä palkittiin siis paras nuori tamma, paras nuori ori, champion nuori ja tuomarin niin halutessaan reserve champion nuori.
Sihteeri pyysikin pian kehään jäämään minut Islan kanssa, sekä lisäksi 3v tamman ja 3v oriin.
3v tamma palkittiin parhaana nuorena tammana, sekä champion nuorena, 3v ori oli tosiaan paras nuori ori, joten Isla palkittiin upeasti reserve champion nuorena!!!

Isla sai vielä uuden ruusukkeen näyttelyriimuunsa kiinni, sekä ihan hiukan liian ison loimen selkäänsä! Vähän jännitti kun vieras ihminen tuli laittamaan loimea päälle, mutta niin vaan kirmattiin kunniakierros voittoloimi selässä. Hurjaa! Islan ja minunkin ensimmäinen voittoloimi.

105cm kokoinen loimi on ihan hiuukan iso Islalle vielä! :-D
<3 
Isla pääsi traileriin lepäämään, ja otettiin se vielä päivän päätteeksi BIS-kehään, mutta siellä ei tullut enää kunniaa meille. Ihan mahtava, vaikkakin tosi tosi pitkä, näyttelypäivä takana!

Islan arvostelu kuuluu näin:
Very good type. A lot of expression.
Very nice front. Good back and cloupe.
Good legs, with sufficient bone, and nice knees.
In walk right fore leg little bit outside, good space and power.
Trot little bit quickly, but have good space and power.

Näillä fiiliksillä parin viikon näyttelytauko, ja kesäkuun viimeinen päivä lähdetäänkin Pohjanmaalle näyttelyyn! Ainakin yksi yö ollaan reissussa, voi olla että menee kaksikin :-) jännää! Pedersören reissuun lähtee vain Minos.





Mielettömän hienoista kuvista (ig-kuvaa lukuunottamatta) kiitokset kuuluvat Laura Taimiojalle!
Lue lisää

4. kesäkuuta 2017

Rotunäyttelyt Savijärvi 28.5.

Vihdoin ja viimein selostusta viikon takaisesta Savijärven näyttelystä! Odottelin viikon verran, että nettiin asti päätyi kuvia Islasta ja Minoksesta - postaukset kun ovat paljon mukavampia lukea kun siellä edes muutama asiaan kuuluva kuva on :)

Lähdettiin hyvän ystäväni kanssa sunnuntai aamulla kymmenen pintaan kohti Savijärveä, itse olin lähtenyt kotoa kohti tallia jo varttia vaille yhdeksän. Tehtiin reissut molempiin suuntiin yhden pysähdyksen taktiikalla (eikun joo, takaisin tullessa pysähdyttiin kahdesti - ekalla syömään ja tokalla tankkaamaan, en meinaan uskaltanut ekalla stopilla yrittää päästä tankkaamaan yhdistelmällä!), ja matkoihin hurahti helposti kolmisen tuntia per suunta. Kotimatkan loppupuolella rupesi jo hiukan tympimään koko ajaminen, olen ajanut erittäin vähän yhdistelmää, joten 80km/h rupeaa tökkimään jossain kohtaa. Onneksi oli hyvä matkaseura! Ja kiltisti matkustavat ponit, ennenkaikkea.

Takaisin itse näyttelyyn, eikä vaan matkaan! Savijärven kartano oli ihan uusi paikka mulle, ja muuten tykkäsin paikasta näyttelypaikkana tosi paljon. Parkkipaikka oli vaan ihan onnettoman pieni, mutta onnekseni oli meidän paikalta lähtiessä sen verran muitakin lähtenyt, että kopin peruuttaminen uudellekin kuskille oli helppoa. Shettisihmiset ovat kuitenkin avuliasta porukkaa, ja apua pyytämällä olisin sitä varmasti saanut.

Minoksen ja Islan luokissa oli kummassakin kolme ponia, mukaanluettuna Isla ja Minos.
Ekana oli Isla, tamma käyttäytyi hienosti ja jaksoi seistä tuomarinkin edessä tosi kauniisti! Jäätiin sijalle 3/3 ja saatiin kakkospalkinto. Itseäni ei harmita sijoitus ja kakkospalkinto tippaakaan, Isla sai pointsit hyvästä käytöksestä ja tiukalta tuomarilta kivasta arvostelusta!

Tuomarina suomalainen Tuula Pyöriä:
Hyvä rotu- ja tammaleima. Erittäin ilmeikäs pää, pitkä kaula. Hyväasentoinen lapa ja hyvä syvyys. Pieni takaosa. Riittävä luusto, pystyt kaviot, epävakaa kinner. Tarmokkaat käynti- ja raviliikkeet.

©eläinkuvaus.fi klikkaa kuvaa suuremmaksi!
Islan esiintymisen jälkeen lykättiin nuori tamma traileriin ja napattiin Minos ulos.
Minoksenkin kanssa kehässä oli siis kolme kolmivuotiasta ruunaa - kerrankin niin, ettei joukossa ollut yhtään oria!

Minos sai myös kakkospalkinnon ja sijoittui luokassaan 2/3., mutta ruunankin arvosteluun olen enemmän kuin tyytyväinen!

Ryhdikäs, hyvä rotuleima. Saisi olla suurilinjaisempi. Erittäin ilmeikäs pää. Hyvänmuotoinen kaula, pitkä lapa, hyvä syvyys, pyöreä lautanen. Riittävä luusto. Suorat liikkeet. Aktiivinen, hyvin pyörivä ravi. Tänään jännittynyt käynti. 


©eläinkuvaus.fi klikkaa suuremmaksi!
Laitettiin Minos takaisin traileriin, palautettiin numerolaput ja haettiin arvostelut ja lähdettiin valumaan kohti kotia. Kotona olin 21:15, joten helposti meni tähänkin näyttelypäivään 12,5h! Ei tunnu missään kun on ihana harrastus. Kotona eka ajatus oli, että menisipä kaksi viikkoa nopeasti, että päästään seuraaviin näyttelyihin! Vian eri tarvitse olla suuri, kun se on päässä ;-)

Seuraavat näyttelyt meidän osalta on siis 10.6., kun lähdetään Kokemäelle Vitikkalan Rusthollin komeisiin maisemiin! Sitä seuraavat näyttelyt Minoksen osalta ovatkin ihan hippasen kauempana - lähdetään nimittäin Pedersöreen Pohjanmaalle! Siellä on rotunäyttelyt 1.7., mutta Länsirannikon poikien reissu alkaa jo 30.6. Ihan huisin hauska reissu tulossa, yövytään ainakin yksi yö näyttelypaikan lähellä. Tänne reissulle lähtee tosiaan mukaan vain Minos, Isla jää kotiin. Tarjoutui niin hyvä tsäänssi lähteä yhden ponin kanssa reissuun, että se oli pakko käyttää hyväksi, sattui vielä vapaaseen viikonloppuun!

Pakko vielä mainita pari sanaa Minoksen ajojutuista. Koska olen nuoresta iästäni huolimatta tätiytynyt aika lupaavasti, mua hiukan jännittää nämä ajojutut Minoksen kanssa. Herkkänä poikana se kun reagoi kaikkeen ja toisinaan aika isostikin. Eilen varustin ruunan kärryjen eteen, ja lähdettiin taas ihan kaksin reissuun. Suvivirsi kaikui, kun lauloin sitä koko matkan - niitä paria lausetta jonka muistin, muuten mentiin sitten ihan uusilla sanoituksilla! Minos toimi äärettömän hyvin, käytiin pisin lenkki tähän asti, ja hölkättiin molempiin suuntiin piiitkät pätkät. Ruuna jopa kotimatkalla pärskähti pari kertaa!
Rasti seinään, nyt syyhyää sormet päästä taas ajolenkille! Alla vielä video instagramista, pakkohan se oli napata ravipätkästä videota muistoksi!


Lue lisää