Talvifiiliksiä

Tänne sateli pari päivää sitten ensilumi, ja eilenkin sitä tuli mukavasti lisää. Kävin Mikkolassa liikutamassa Ponin kivassa lumisateessa, ja omistajan kanssa sovittiin, että pistetään Liinu ja Onni kuvaussession ajaksi kentälle, sitten kun se tyhjenee.
No, eikö se lumisade yltynyt sitten sen verran, että hyvä jos eteensä näki? Onni loikki kuin cityjänis joka on päässyt takaisin metsään, ja Liinu käveli perässä isoa ympyrää. Ja meikä yrittää epätoivoisesti tarkentaa loikkivaan varsaan tiheässä lumisateessa.

Joo, ei oikein tullut kuvaamisesta mitään, joten luovutin sen suhteen, ja säädin kameran videokuvaus asentoon. Orista parit videot ja äkkiä sisälle lämmitelemään sormia lämpimän veden alle! Onni on videossa muuten tasan 3kk, hirmunopeaa aika menee, kohtahan tämä lähtee jo varsapihattoonkin! Apua. Se varmaan kasvaa hirrrrmuisen paljon tuon minun työssäopin aikana.




Toivottavasti saatte videosta vähän edes selvää varsan kasvusta :--) toivottavasti huomenna olisi parempi onni kuvaamisen suhteen!

Tänään oli tarkoitus mennä yhdessä Ässän omistajan kanssa hevosilla viereiselle sänkipellolle, mutta kun minä dementikkona unohdin kypärän äidin luo, avaimia mulla ei tietenkään ole mukana, eikä siellä ketään kotona, niin suunnitelmat vähän muuttuivat. Mun oli tarkotus ottaa Melex narun päähän mukaan, ja kuvailla Ässää ja tämän omistajaa. Olin kyllä sitä mieltä pääni sisällä, että voisin mennä Melexillä ilman kypärää, mutta kun Ässän omistajan kanssa puhuttiin, että nyt on käynyt niiin paljon hevosten kanssa parin viimeviikon sisällä, ettei viitti riskeerata, Melex kuitenkin liukastuisi tai kaatuisi tai pelästyisi jotain hirveä niin paljon, että  mä tippuisin ja mun pää halkeaisi.

Tallilla kuitenkin kun tarvoin hevosten tarhassa kurassa ja lumessa, ja yritin juosta Selssiä karkuun, kun se vaan juoksi mun perässä eikä kuvaamisesta tullut mitään, päätin ottaa Selssin liinan päähän pellolle kun se oli niin energinen. Selssi on nykyään talvisin aika reipas, johtuu varmasti siitä, kun hengitys kulkee tosi kivasti kun on viileämpi ja lunta maassa. Tänäänkään poni ei yskinyt kertaakaan! Toki  jos pakkasta on -30'C niin silloin otuksen hengitys on taas aika tiukassa (eikä silloin normaalisti kyllä mitään tehdäkkään. Syödään ehkä vähän porkkanaa).

Selssille heitin päähän Melexille mun ostaman viiden euron naruriimun, se oli vielä tallilta lähtiessä ihan ehjä ja normaalin muotoinen.
Pellolla vedettyjen pukkilaukkakohtausten, vedän itseni irti -kohtausten, uhittelukohtausten ja ties minkä kaikkien kohtausten jälkeen naruriimu oli menettänyt vähän muotoaan. Hyvä kun päässä pysyi :-D joo, sen siitä saa kun ostaa viidellä euron naruriimun.. Avasin sitten tallilla riimun melkein kaikki solmut, Melex saa siitä itselleen cordeon.

Melexin vain harjailin hyvin, ja menin touhuamaan sen kanssa pikkutarhaan piiitkästä aikaa maastakäsin. Ruuna ei aluksi meinannut lähteä seurailemaan mua vapaana, hetken päästä tuli kyllä hienosti perässä, ja pysähtyi silloin kuin minäkin.
Melexille on tehnyt ihan valtavan hyvää tuo, että se sai olla kesän laitumella. Se saa aina syksyisin ja keväisin karvanlähtöaikaan B-vitamiinikuurin, mutta mun mielestä sen karva ei ole ikinä näinä 6 vuoden aikana ollut näin hyvässä kunnossa. Ei ole kyllä mitään tietoa, voiko yksi kesä laitumella vaikuttaa näin nopeasti karvan laatuun (ja kun pojat menivät sinne laitumelle kuitenkin vasta heinäkuun alussa), vai kuvittelenko vain.

Kuvatodisteita ei nyt kyllä Melexin karvanlaadusta ole muttamutta :-D
Alla vielä Ässän ratsastuskuvia :--)



Näyttää ihan ponilta tässä :--D



Kyllä koipi nousee :-)



Lue lisää

Poninpalleron kuulumisia

 Kävin maanantaina normaalista poiketen ajelemassa (okei, ohjasajamassa) Ponin, kun mä en huomenna pääse Mikkolaan syystä että koulussa on avoimet ovet, jossa olen sitten 10-18 ja siitä seitsemän tuntia mittaan verensokeria. Jee?

Sovittiin sitten Ponin omistajan kanssa, että mä käyn maanantaina liikuttamassa Ponin ja tekemässä iltatallin, kun muuten olisi tullut yli viikon (herrajumala) tauko Mikkolatalleilussa, ja sehän ei käy! 

Ponilla oli varmaan viikonloppuna ratsastettu, asian päättelin siitä, että kuolaimissa oli ohjat kiinni, joten en odottanut Ponin olevan mitenkään turhan reipas, joten otin tuon minun ylipitkän ajoraipan mukaan ja painuin otuksen kanssa kentälle, joka oli kivasti sumun peitossa. Oli kyllä kiva ilma ohjasajaa, pysyi itse lämpimänä ku tallusteli ravaavan ponin perässä, lämmintä kun oli ehkä puolitoista astetta, oli kauhea sumu ja kuu paistoi kivasti! Tuommoiset syysillat on kivoja, tosin vaan silloin, kun ei tule itelle kylmä eikä mieleen mitään kauhujuttuja.

Nykyään tuo ei enää rullaile niiin pahasti käynnissäkään alas, hetkittäin pitää päätään ihan kivasti. Maanantaina raipan mukana olo edesauttoi varmasti tahdin ylläpitämistä, joten pontus oli käynnissä kivempi kuin pitkään aikaan.

Raipalla en siis Poniin koske, vaan "viuhdon" sitä Ponin vieressä tai takana, joskus sitä saa oikein kunnolla viuhtoa, kun tämä ei välitä raipasta useimmiten yhtään mitään. Toisaalta hyvä, ettei se sitä pelkää, mutta toisaalta olisi mun heikoille habalihaksille kivempi, jos ei tarvitsisi aiheuttaa niiin suurta painetta raipan narua tai normaalia köyttä heiluttaen. Meidän tuo agilitytreenaja kyllä puhui, että tämä on hirmu herkkä ihmisen mielelle, jonka huomasin kyllä ensimmäisissä harjotuksissa itsekin, meinaan kun ajattelin itse oikein iloisesti että "jes, nyt mennään!" niin Poni lähti tuhatkertaa reippaammin liikkeelle, ja raviin. Toki oma kehonkieleni oli silloin kanssa parempi muttamutta.

 

Hirmu herkkä tämä ei kyllä paineelle ole, kun ei väistä edes korvat luimussa tulevaa tonnikeijua (Liinu) kohti. Urpo?

Joo, takaisin aiheeseen.
Ravissa tehtiin paljon ympyröitä ja voltteja ja mahdollisimman pientä kasikkoa. Tuota kasikkoa ollaan tehty nyt viimeaikoina kanssa paljon länkkäritunneilla, joten olen sitä kanssa siirtänyt Ponin harjoituksiin. Ravi ei hirmu hyvin pysy yllä, joten kahdeksikot pysyvät vielä suhtkoht isoina. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!

Puolet ohjasajosta meni tosi kivasti, Poni oli vastoin odotuksiani tosi reipas, mutta sitten kun tehtiin porttipäätyyn volttia, rupesi tämä tunkemaan lavallaan ulos niiiin paljon, että voi video. Itse kun olen tossa kohtaa niin peukalo keskellä kämmentä, että mitä pitäisi tehdä, niin siirsin raipan ulkokäteen ja sen kanssa yritin viuhtoa lapaa sisälle, vaihtelevalla menestyksellä. Toimisi varmasti paremmin, jos tuo väistäisi painetta vähän paremmin. Musta tuntuu muutenkin, että toi tunkee ja kaatuilee oikeaan suuntaan aika helposti, joten se jää helposti sitten siksi kierrokseksi, jota ei niiin paljoa mennä, vasempaan kun tuo liikkuu kivasti eikä tunge tai kaatuile. 

Joo, täytyy ryhdistäytyä ja rueta menemään paljon tuota oikeata suuntaa kanssa, joku valjakkovalmentajakin olis aika jees! ;-) meillä on muuten taas 3.11. agilitytreenit, Poni, Liinu, Melex ja Ässä menee tällä kertaa (+ Mikkolan muita yksityisiä). Saa nähdä miten nyt sujuu tällä kertaa!

Huomaa Ponin uudet suojat!

Lue lisää

Uusi banneri ja kuulumiset lyhyesti

Olempas taas ollut reilun viikon kovin hiljainen.. Syynä tähän mikäs muukaan, kuin tuon amis, joka vie nyt kolmantena vuotena ihan jumalattomasti aikaa, opinnäytetyö varsinkin. Joo ja hermoja!

Torstaista perjantaihin meillä oli syysloma, mä vietin sen Helsingissä veljen luona vahtien kahta veljenpoikaa (joista vanhempi on myös mun kummipoika), juhlimalla kakkukahvien muodossa mun 18v synttäreitä (kyllä, kakkukahvilla) sekä ottamalla uuden leiman käteen! Täytyy kattoa jos kerkeisin taikoa jostain aikaa juhlia noita synttäreitä ennekuin lähden sinne Britteihin ihmettelemään sitä sitten.

 

Yllä on siis kuva uudesta leimasta, olen kovin syvästi rakastunut tähän sulkaan ja noihin tipuihin. Teksti on siis vanhempi leima, sen otin helmikuussa. Tätä tipusulka tatuointia olis tarkotus jatkaa jossain vaiheessa, se jatkuu oikeeseen olkavarteen, rintakehään ja olkapähään. Melexin nassun kuva olis kanssa tarkotus hakkuuttaa ihoon, se tulis sitten ehkä pällistelemään tonne vasempaan olkavarteen.

Hevosten kuulumisista.. Hmm.
Selssi kerää vararavintoa tarhaillen ja liikkuen sillointällöin, ruunalle ei mitään kummempia siis kuulu.

Melex viettää luultavasti nyt pientä syyslomaa, kun omistajalle kävi pieni haaveri viime viikon tiistain ratsastuslenkillä (tästä ei kuitenkaan enempää, ettei yksi nimeltä mainitsematon hevosfoorumi villiinny), eikä saa ratsastella kuuteen viikkoon. Tosin en tiedä, että saako tämä ajaa Melexillä, mutta vanhus on kuitenkin varmaan nyt vähän kevyemmällä liikutuksella, kun en minäkään ole kohta pyörimässä maisemissa viiteen viikkoon.

Liinulla on nyt pikkuhiljaa ruettu ratsastelemaan vähän enemmän, Onni saa juosta kenttää ympäri varusteina riimu, Ponin suojat sekä loimivyö! Ori ei ole moksistaan näistä mitä ihmiset varsaparan päänmenoksi keksivät, ainut mikä on niin hirrmu jännää, on kun suojia otetaan pois ja se tarra rapisee!! Kahisevat loimet ovat vieläkin vähän jänskiä. Jalat hevoislapsi antaa nostaa kovin kivasti jo.

Poni on lähinnä mun liikutuksen alaisena, tosin joskus kyllä parit tallilaiset sillä ratsastelevat, mutten oikein sitten niissä pysy perässä, kun ei ne päiväkirjaan kirjoittele. Olen nyt aikapaljon ohjasajellut ruunaa, että pysyy itse lämpimänä kun ei tarvitse kyhjöttää kärryillä. Ruuna toimii kivasti, tosin laiskasti, mutta enivei!

Tulikohan siinä ne kaikki...? Dianan kanssa en oikeastaan enää muuta touhua, kuin otan sisälle, ruokin ja heitän loimea päälle, sillä käy noita vuokraajia sen verran, ettei se tarvitse lisää liikuttavia käsiä.

Joo ja taiteilin tossa hetki sitten uuden bannerin, en ole oikein varma että tykkäänkö siitä vai en, mutta aattelin nyt kuitenkin sen tohon pistää, vaikka ihan piristysmielessä :-)

Lue lisää

Vanha, viisas Melex

Meille kävi kaverin kanssa viime tiistaina vähän hassusti Melexin kanssa, kun oltiin ajamassa sitä.

Tultiin kotiapäin, juuri oltiin tultu asfalttitieltä takaisin hiekkatielle, joten annoin Melexin lähteä reippaaseen raviin. Ohjat oli mulla juuri ja juuri käsissä, itse kun ajan Melexiä todella rennoilla ohjilla, koska silloin koko hevonen on rennompi ja kun tämä toimii ajaessakin aika kivasti äänellä. Ainakin silloin tällöin ja sunnuntaisin.

Nojoo, tultiin kotiin päin melko reippaassa ravissa, Melexillä oli päässä LG't ja yhden pykälän verran vipua niissä (huomasin muuten, että Melex ei selkeästi tykkää niiden vipuvaikutuksesta, se repi kokoajan ohjia vaikka mentiin pitkillä ohjilla - nykyään siis ajellaan ilman vipua LG'eillä, sidepulleilla tai riimulla), kaverilla ja mulla Melexin sisätoppis kiedottuna ympärillemme kylmän ilman takia. Kaverilla tosin vielä enemmän kuin mulla. Niin ja, eikä kypärää kummallakaan.

Itelläni on sillainen tapa ajessa, että kun eteen tulee vähän isompi monttu, otan jaloilla kärryjen jalkatilasta/pohjasta kiinni, kun Melexin ja Selssin kärryt eivät kummatkaan ole jousitetut, joten tällä tavoin pääsee vähän... kivuttomammin.

Edessä oli siis monttu, huudahdin ääneen "töyssy!" ja otin jaloilla vastaan. Kaveri oli siinä vieressä oikealla puolella kyyryssä, syystä ettei kivet lentäisi silmiin. Tosin mä väitän, ettei siellä kivä lennellyt, vaan Melexin karvoja.

Seuraavaksi sitten tapahtuikin jotain vähän odottamatonta, nimittäin Melexin kärryjen pohja lähti irti. Se jäi roikkumaan etureunasta aiheuttaen ihan järjetöntä meteliä hiekkatiellä, jossa on aika paljon irtokiviä. Mulla oli jalat pohjan päällä, istuin vähän penkillä ja nojasin etupleksiin, joka estää (vähän) kivien lentämistä ihmisten silmiin. Kaveri oli polvillaan pohjan päällä roikkuen jotenkuten mukana kyydissä.

Itse olin vähän pysähtynyt koko tilanteessa, havahduin vasta, kun kaveri rupesi vieressä hokemaan "pidätä pidätä pidätä pidätä pidätä" ja silloinkin mulla kesti ikuisuus tajuta, etten pysty lyhentämään ohjia että saisin hevosta pidätetyksi. Kaveri sai oikeasta ohjasta kiinni, ja mä sain pidätettyä vasemmasta ohjasta.

Melex pysähtyi oikeastaan heti kun pidättäminen alkoi. Kuolaimetta. Ravurinraakile reippaasta ravista kotiinpäin mennessä perässä kärryt, jotka pitävät hirveää meteliä, ja kaksi ihmistä, joista varmasti hevonen tunsi, etteivät ne ole kyllä nyt mitenkään luotettavassa tilassa.
Silti, se pysähtyi ja seisoi paikoillaan kuin tatti, kun me kerättiin itsemme pois kärryistä, hoettiin jalat ja kädet täristen, että mitä piiip oikein kävi, ja irroitettiin kärryt pojan perästä. Ja kiakki tämä tapahtui ehkä 10metrissä, vaikka tapahtumahetkellä tuntui että oltaisiin ravattu kilometri kolisevien kärryjen kanssa roikkuen mukana.

Hevonen, joka ei yleensä, normaalitilanteessa seisoisi hetkeään kärryt perässä.
Mulla on ollut ihan järjetön ylpeyden tunne tosta hevosesta tiistaisesta välikohtauksesta saakka. Koko kävelimatkan tallille puhuttiin kaverin kanssa, että jos kärryjen edessä olisi ollut ihan kuka muu tahansa hevonen, olisi se saanut järjettömän pakoreaktion. Melex ei hermostunut yhtään. Enemmän se vaikutti pettyneeltä, kun ei saanutkaan enään päästellä kotiinpäin oikein kunnon ravilla.



Melex sai talutusmatkan ajaksi sen tallitoppiksen selkäänsä, ja kerrankin kunnolliset loppukäynnit. Tämä kun ei tosiaan kärryjen edessä viitsisi kauheasti kävellä.

Melexistä sanottiin silloin, kun tämä ruunan omistaja sen osti joskus yli 15 vuotta sitten, että älä ikinä pistä sille kärryjä perään. Syytä ei kerrottu miksi, mutta varmasti silloin 15 vuotta sitten jos tämä olisi tapahtunut, ei hevonen olisi pysähtynyt hermostumatta yhtään.

Eilen puhuttiin yhden tallilaisen kanssa, että hevoset varmasti jotenkin vaistoavat tilanteen, jossa ne tietävät että nyt on oikeasti kuunneltava ihmistä. Melex ei varmasti olisi pysähtynyt pidättämättä, mutta tuskin se olisi saanut mitään pakoreaktiotakaan, sen se olisi varmasti saanut jo siinä kohtaa, kun se pohja lähti irti.
Tallilla ruuna tsekattiin läpi, ettei tullut mitään vammoja, kylmättiin jalat huolella ja hierottiin vähän jumissa olevaa takajalkaa (niinkuin aina ennenkin). Ruuna sai myös aika monta ylimääräistä omenaa, porkkanaa ja leipää, sekä ihan järjettömästi kehuja.

Varmasti vähän epälooginen selitys, itselle kun ovat nuo tapahtumat kuitenkin vähän hämärän peitossa :-D

Tänään kävin Melexin kanssa kävelemässä riimulla pienen metsälenkin, ja voi että tuo ruuna on vaan ihan täydellisen ihana! Niiiin luotettava eläin, ettette voikaan uskoa.

Selssin kanssa harjoiteltiin pihalla cordeota, ja paksu poni toimi ihan moitteettomasti. Pitäisi saada joku pikkuratsastaja kokeilemaan selästäkäsin cordeota tuolla, itse en Selssin selässä kauaa viitsi istua.



Sininen Selssi!



Hevosille heitin vielä ennen kotiinlähtöä väkirehut, sekä tarvoin mudassa ja vein parit paalit heinää mahdollisimman kuivalle alueelle ruunien tarhaa. Ässäkin osui kameran eteen!

Lue lisää

Hevosagilityä!

Pitkään odotettu päivä tuli vihdoin, nimittäin pienellä talliporukalla ja yhden vetäjän voimin sählättiin Mikkolassa tänään ensimmäistä kertaa hevosagilityä! Vetäjä toi esteet, joten meidän osallistujien ei tarvinnut siitä huolehtia.
Aluksi puhuttiin vähän teoriaa, ja tehtiin yksi asia varsin selväksi; hevosagilityssä lähtökohtana ja tavoitteena on se, että hevosella ja ohjastajalla on hauskaa. Agilityä tehdään hevoslähtöisesti, sitä ei pakoteta mihinkään, sillä on lupa pelätä ja olla menemättä jostain esteestä. Aika erilaista siis, kuin "poniagilityssä", jossa poneja vedetään suitsista raipat kädessä pitkin rataa. Hevosagilityssä yhtenä tavoitteena on myös se, että rata pystytään menemään vapaana.

Itse heiluin radalla Ponin ja 20vuotiaan sh-ruuna Popin kanssa. Ekaksi otin tarhassa nuokkuvan Ponin radalle, jossa ensin käveltiin kenttää ympäri, haisteltiin ja ihmeteltiin esteitä.

Poni ei pelännyt tai suuremmin kyttäillyt mitään, joten me lähdettiin suoraan vaan kävelemään esteiden läpi. Vetäjä veti sitten yhdessä kohtaa yllänäkyvän suihkuverhon niskaansa, ja käveli yhtä pitkää sivua edestakaisin, että Poni vähän heräilee, se kun on vähän aina kuplansa sisällä. Tämä jelppasi aika paljon, ja Poni rupesi pysymään sivulla, lähti mukaani reippaampaan vauhtiin, ja hidasti, kun minä hidastin.

 

Poni sai imartelevan kampauksen.. :--D

Poni sai olla tarhassa reilun tunnin, ja pääsi sitten toisen kierroksen viimeisenä otuksena taas radalle. Tällä kertaa huomasin mukulassa ihan huomattavan muutoksen, se käveli vieressäni, lähti mukaani reippaasti heti kuin minäkin ja hidasti myös heti kuin minäkin. Mahtava pienisuuri hevoinen!

Poni pääsi sitten siinä kanssa vapaaksi, ja lähdettiin kiertämään rataa vapaana. Ponin perso puoli tuli kyllä hyvin esiin, se teki mitä tahansa, kun tiesi, että esteiden jälkeen saa sen porkkanan palasen. Välillä toki palkitsin pelkällä kehulla ja rapsutuksilla, toki kehut ja rapsutukset olivat palkkion mukana myös silloin, kun otus sai porkkanan palasen.

Ravailtiin rataa läpi, ja Poni tuttuun tapaansa tunki aika iholle, varsinkin nyt, kun tiesi että mun taskut on täynnä porkkanoita. Täytyypi siis harjoitella tuota mun oman tilan kunnioittamista.
Vaikeutettiin "tunnelia" lisäämällä siihen päälle pressu, josta myös pienten alkuvaikeuksien jälkeen mentiin tosi hienosti läpi lähettämällä.

Aluksi piti tottakai vähän kierrellä ja kaarella, vaikkei pressu missään kohtaa Ponia pelottanutkaan. Kerran myös mentiin rata läpi niin, että "ohjaisajoin" Ponia tuolla mun pitkällä koulutusköydellä, ja palkkasin pelkällä kehumisella. Meni kanssa ihan kivasti silloin, mitänyt vähän seikkailtiin, mutta yleensä käännökset sujuivat kivasti näinkin.

Sitten oli vanhan ja viisaan Popin vuoro!
Poppikaan ei pelännyt esteitä yhtään, joten me kanssa lähdettiin oikeastaan heti kiertämään esteitä. Poppi on kovin kutisevainen, joten rapsutukset sopivat ruunalle paremmin kuin hyvin palkinnoksi esteiden menemisistä. Pari kertaa kierettiin rata narussa kunnon palkkauksilla, jonka jälkeen irrotin narun, ja mentiin rataa ilman narua.

 

Poppi oli kyllä mahti! Vetäjä sanoi, että mulla on vahva intuitio, kun ehdotin hälle, että "musta tuntuu, että Poppi vois tulla tän vapaana, saanks mä päästä sen irti?" juuri, kun vetäjäkin oli tätä ehdottamassa.

 

Poppikin sai lepäillä reilun tunnin syöden päiväheiniä, jonka jälkeen ruuna pääsi taas radalle. Lähdettiin heti kiertämään ilman naurua, ja toimi taas niiiiiin kivasti! Ihana ruuna <3 Poppi  meni kanssa kerran tuon tunnelin (tuo joka on kiinni estetolpissa) ilman mitään lähettämistä, itse seisoin paikoillani ja Poppi käveli sen läpi.

 

Poppin kanssa suurin haaste oli ehdottomasti vauhdin lisääminen. Kun ruunan sain ravaamaan ihan muutamaksi askeleeksi, niin lopeteltiin sitten siihen.

Aivan ihana tapa harrastaa hevosten kanssa, tätä haluan ehdottomasti oppia lisää! :--) Onneksi muukin mukana ollut porukka oli yhtä innoissaan, joten suunnitelmissa on jo omat agilityesteet! ;-)

Kaikkien kuvien © Kirsti Helminen, kopiointi ehdottomasti kielletty!

ps. meistä tulee pieni esittely uudelle, blogeja esittelevälle sivuille huomenissa (9.10) käykääpä katsomassa sivut läpi! klik

Lue lisää

Koira- ja Selssimäisyyksiä

Pitkästä aikaa tuon minun koirankin kuulumisia!
Mamse kävi tuossa kolmisen viikkoa sitten piiitkästä aikaa trimmaajalla, ja joutui samalla sitten laihdutuskuurille. Olihan tuolle vähän noita kiloja tullut, viime eläinlääkärikäynnillä (pissatulehdus) koira painoi 28 kiloa, ja sitä edellisellä (pari - kolme vuotta sitten) Mamse painoi sen 25 kiloa. Airisnartun normaalipaino huitelee siinä 25kilon paikkeilla, eli pari kiloa ylimääräistä tuolla on.

Ruokamerkki vaihtui Profinen senioriruokaan, joka on pääsääntöisesti maistunut tuolle lohiöljyn ja nivelöljyn kanssa oikein mainiosti, mitänyt viikon kestänyt valeraskaus on vienyt vähän ruokahalua pois. Ennen ei ole tällä koiralla näin selkeää valeraskautta ollut kuin nyt, tiedä sitten, voiko tuo ruokamerkin vaihto ja trimmaus (joka kesti 3,5h) jotenkin vaikuttaa stressitasoon, ja sitä kautta valeraskauteen.. Tiedä sitten! Viikko sitten tuolle ei maistunut edes raaka jauheliha, mutta nyt syödään taas raksuja.

Viimeviikon perjantaista tämän viikon puoliväliin tuo lähinnä tosiaan vain nukkui ja kantoi possuleluaan pentunaan ympäri kämppää. Ja nukkui vähän lisää. Ja tuli yöllä minun viereeni nukkumaan, mitä ei ole kyllä ikinä ennen tehnyt. Vielä on vähän valeraskautta neitokaisella päällä, meinaan viimeyönäkin tämä kipusi viereeni nukkumaan. Vanhuuden höperö pentukuumeilija! Tosiaan, Mamsen pennut täyttivät 10.9. jo kolme vuotta, justhan tuo poksahti iison mahansa kanssa tuoden maailmaan 13 uutta airista (sekä yhden enkeliairiksen, joka syntyi kuolleena).

 

Tänään raahasin tuolle naapurikunnan Mustista ja Mirristä Amerikkalaisen jalkapallon näköisen tennispallon, joka vinkuu, ja mihin tuo otus on nyt ihan totaalisen rakastunut. Ylläolevassa kuvassa tuijotetaan tiiviisti palloa, joka otettiin mukaan iltalenkille, ja jota sitten heiteltiin märällä pellolla otsalampun varassa seurauksena se, ettei pallo vingu ainakaan hetkeen kunnolla, kun kastui sen verran pahasti :-D jos se sitten taas huomen aamulla vinkuisi kunnolla!

Mun Englanninreissu lähestyy päivä päivältä (lähtö 4.11), ja vähän kauhistuttaa olla erossa tuosta otuksesta se 5 viikkoa. Jos siellä Briteissä ois sitten joku toinen Airis, jonka voisin adoptoida itselleni viideksi viikoksi (sekä joku kivan sukulinjan omaava pentu, jonka voisin salakuljettaa Suomeen..), ettei ihan hirmuista koiraikävää tulisi! Perheessä jossa asun, on kissa, muttakun on niiiin henkeen ja vereen koiraihmisiä, että tuntuu varmaan vähän tyhjältä, kun ei ole yhtä terrieriä jaloissa pyörimässä.. Noo, jos siihen tottuisi!

 

Toinen, myös (ikuinen)laihdutuskuurilainen Selssi sai tiistaina ensimmäistä kertaa LG't päähänsä, ja sopi kuin valetut!
Kävin reilun puolentunnin ajolenkin märällä sänkipellolla, käveltiin kyllä vain, mutta sekin oli ihan riittävää huonokuntoiselle, paksulle ponille, jolla on kuitenkin se aika paha puhkuri. Edettiin ihan kivan reipasta käyntiä pellolla, kunnes Selssi bongasi tiellä toisen hevosen. Siitä se riemu vasta repesi!
Heti alkoi hirrveä puhina ja tuhina ja piti yrittää kääntyä takaisin tulosuuntaan ja peruutella ojaan, eikä millään ois voinut kävellä sinne minne aluksi oli tarkoitus. Sitten kun sain tahtoni läpi ja Selssi alistui kohtaloonsa, oli mun pakko pistää poni ravaamaan, ja tuli kyllä niin hienoa ravia ponilta, joka on ihan pörheenä toisesta hevosesta! Sitten vaan rupes hengitys tökkimään sen verran, että piti siirtää käyntiin takaisin.
Käytiin sitten vielä tiellä kääntymässä yhden sillan kohdalla, ja otettiin vielä kotiinpäin yksi ravi- ja laukkapätkä. Selssi ois kyllä niiiin mahtava harrastusotus, ellei sillä olisi tota puhkuria! Raivostuttaa tollaiset ihmiset, jonka takia Selssillekin tuo puhkuri on tullut.. rraaaah, noh, pitää nyt pärjätä tämän kanssa, onneksi tuolla otuksella on niin paljoa pilkettä silmäkulmassa, että yksi pieni (... pieni) puhkuri ei hirveästi vauhtia hidasta!

Sunnuntaina muuten agiliidellään hevosten kanssa Mikkolassa! Itse menen sinne liitelemään Ponin ja 20vuotiaan suokkiruunan kanssa. Kiva kokeilla tätä hevostenkin agilityä! :--)

Oli muuten hirmuvaikeaa keksiä tälläistä yleistä löpinää sisältävälle postaukselle kunnon otsikkoa.. Ehkä se nyt menee noinkin? :-D

Lue lisää