Ohjasajoreeniä ja laidunpörhellystä osa ||

Eilen tosiaan pidettiin Safin toiset ohjasajoreenit, kuvia nyt ei valitettavasti ole, kun ei ollut kuvaajaa mukana. Neljän maissa lähdettiin tallille toisen omistajan kanssa, ja tehtiin sitten pakolliset tallityöt ennen kun ruettiin Safin kanssa touhuilemaan. Mä raahasin lumikolalla vettä pihattoon ja Safin toinen omistaja raapi Selssistä parin sentin lumikerroksen päältä pois (okei, se nyt ei kuulu tallitöihin muttamutta). Päätettiin kanssa, että käydään Selssin kanssa pieni rekilenkki, kun poni on nyt ollut jo oikeastaan normaali.

Safille Selssin valjaat päälle, ja eikun menoksi pyörimään pihalle! Nyt tehtiin niin päin, että minä talutin varsaa, ja toinen omistaja käveli perässä ohjat kädessä, ja kertoi, että mihin mennään ja koska pysähdytään. Pysähdykset sujuivat oikeasti paremmin kuin Melexillä (nojoo, siihen ei paljon tarvita), mutta varsa pysähtyi jo melkein äänestä. Loistava juttu! Liikkeelle lähdöt olivat vähän hitaampia, varsa sai paljon kiitosta, kun ymmärsi mitä me ihmiset haluamme.

Ehdotin, että jos käydään tiellä kääntämässä pieni lenkki. Lähdettiin sitten pihalta oikealle, kun yleensä ollaan käännytty aina vasemmalle, joten tämä tienpätkä oli varsalle ihan uusi juttu. Ei menty montaa sataa metriä ja sitten käännyttiin. Tehtiin maastossakin parit pysähdykset, ja jarru toimi siellä ihan yhtä hyvin, kuin kotipihallakin. Hyvähyvä! Yksi autokin tuli takaa ohi, eikä varsa siihenkään mitään sanonut, vaikka oltiin uudella tienpätkällä, valjaat päällä ja ilman toista hevoskaveria.

Pihalla päästin varsan riimunarusta irti, ja kävelin vieressä/vähän edellä. Käveltiin pari kiekkaa näin, pysähdykset sujuivat hyvin, mutta kääntymiset ja liikkeelle lähdöt olivat vähän tahmeampia. Toisaalta ei mikään ihme, varsan kasvattaja vastasi sähköpostiini tänään, jossa kyselin että onko tällä ennen ohjasajettu kun on jotenkin niiiin fiksun oloinen, mutta ei kuulemma ole. Varsan molemmat vanhemmat kuulemma omaavat luonteen, joille kaikki on ok. Safi on näköjään perinyt sen luonteenpiirteen :-)
Käytiin Safipalloilun jälkeen vielä ajamassa Selssi reellä, ja tallikoira Epe oli mukana ponia ärsyttämässä. Selssi lähti itsekseen ravailemaan Epen perään ja me meinattiin omistajan kanssa lentää reestä pois, kun Selssi teki niin nopeita lähtöjä. Hyvä vaan, että jaksaa olla tuollainen! Muilla hevosilla en ehkä arvostaisi, mutta Selssin sairaushistorian huomioon ottaen, musta toi on vaan loistavaa! :-D

Sunnuntaina olin Mikkolassa, ja sain päähäni että kun oli niin kiva ilma (aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta <3), niin jos päästettäisiin Liinu ja Nasu nyt samaanaikaan laitumelle pörheltämään! No, Nasun omistajalle tämä kävi, mutta sitten kun oli meidän vuoro laitumelle päästä, niin aurinko oli jo laskenut sen verran, että puolet laitumesta oli varjon peitossa. Ei voi mittään, niillä mennään!

Ennen kun päästettiin Liinu ja Nasu laitumelle, mä odotellessa potkin Ponin kanssa palloa kentällä. Kenttä oli vaan kovin jäinen, ja Poni kengättömänä ei siinä pystynyt rallittelemaan, niin otettiin Ponikin sitten laitumelle mukaan.

Koko konkkaronkka ei vaan ollut yhtämieltä juoksemisesta, vaan kolmikon päät olivat melkein kokoajan maassa kiinni. Laidun mikä laidun.. talvellakin.
Ihmiset siis saivat varmaan enemmän liikuntaa, kun hevoset yhteensä. Eipähän tullut kylmä, kun itsekin tarvoit siellä kauheassa lumikasassa! Pari kertaa hevoset jaksoivat vähän juostakin.

 

Liinun mielestä kuvan yhteydessä ollut varmaan liikaa painetta, jos ottaa ilmeen huomioon.

Blondi-Bestikset painaa ravilla porttia kohti samaa tahtia :-)