Kärryponny harjottelee!

Mentiin tänään heti aamusta käymään Outin kanssa Valpperissa ja voi jeesus että mulla meinas loppua huumorintaju niitten tuhannen ja yhden paarman kanssa. Kaikki hevoset olivat yhdessä kasassa katoksessa seisomassa, jossa onneksi oli vähän viileämpää, kuin laitumella.
Myrkytettiin koko lauma ensin huolella läpi, jonka jälkeen otettiin Safi puunaukseen, tällä kertaa niin, että Outi piti tamman narusta kiinni ja meikäpoika harjailin tamman läpi. Kavioiden puhdistus onnistui ihan törkeän hyvin! Kyllä se oppii :-)

Kuten kuvasta voi fiksuimmat lukijat päätellä, oli tänään taas tiedossa ajohommia. Ei nyt laitettu kuolaimia tammalle suuhun, kun tuo ei niistä oikein tykkää, ja kun siellä suussa on se yksi sudenhammas, joka on to do -listalla poistattaa syksyllä, kun tulee viileämmät kelit. Sekin voi vaikuttaa siihen, että tamma ei noista kuolaimista oikein lämpene, joten riimulla mentiin. Mulla on paljon varmempi olo tuon kanssa mennä pelkällä riimulla, kuin että sillä on ne kuolaimet suussa ja koko tamma häslää ja vänkää. Tosin, "pakkohan" niihinkin on totutella, mutta on tällä ohjasajettu ja ollut kärrytkin perässä kuolaimet suussa, mutta jos sitten syksyllä enemmän, kun sudenhammas on poistettu ja suu on parantunut hyvin.
Jos missään näyttelyissä tms., (tarviiko matkaratsastuskisoissa kuolaimia?) ei tarvitsisi kuolaimia, mä opettaisin ton tosi mielelläni suoraan vaikka BB'isiin. No näillä mennään kun joka paikassa on pakko se metallinpala siellä suussa olla D: en ymmärrä.

Jelppailen tammaa kääntymään

Safi könkkäsi/varoi tänään oikeaa etustaan. Jalka ei turvotellut tms., yhtään, joten paikannettiin ontumisen syy maanantain vuoluun, ja siihen mahdollisuuteen, että uusi vuolija on saattanut ottaa vähän liikaa pintaa pois. Seuraillaan nyt pari päivää, ja jos ei ontuminen lakkaa, ollaan yhteydessä eläinlääkäriin. Laitumella tuo liikkuu täysin puhtaasti, mutta tuossa kovemmalla hiekkatiellä tuli ontuminen ajoittain esiin, ei siis joka askeleella.

Oli tarkoitus mennä tänään vähän pidemmälle ajamaan, ja niin, että toinen istuu kärryillä ja ajaa tammaa sieltä, toinen kävelee suurinpiirtein kärryjen kohdalla henkisenä tukena. Koska tamman könkkääminen muutti suunnitelmia, käännyttiin me takaisin kotiin heti, kun tuli hyvä ja tarpeeksi tilava kääntämispaikka. Tälle se kääntäminen on ehdottomasti vaikeinta tässä kärryjutussa, joten me ollaan otettu tarpeeksi tilaa siihen, ei olla pelkällä tiellä lähdetty kääntämään. Koko reissu kesti varmaan maksimissaan kymmenen minuuttia.



Oho. Meidän silatyyny ei ole kaikista kohdista kiinni

Otettiin parit pysähdykset ja liikkeellelähdöt kun tultiin takaisin kotiinpäin, ja pelasi kyllä niin hyvin! On tuo kyllä niin täydellisen ihana varsa ettei mitään järkeä :-) tamma onkin ollut meillä huomenna 5 kuukautta, hirmuisen nopeasti on kyllä aika mennyt.

Käytiin vielä Outin kanssa ajelemassa Melex, ja papparainen pääsi viilentävän suihkun kautta lenkin jälkeen takaisin laitumelle.

Kuvat otti Outi L., älä kopioi!

Lue lisää

Hyppy pomppu...

.. koikkaloikka, eli toisin sanoen irtohypytystä Mikkolan tallin talliporukalla! Raahattiin Safikin mukaan vähän väsyttämään itseään huomista vuolua ja uutta vuolijaa ajatellen(joka sujui kuitenkin ihan loistavasti).

Mukana oli menossa siis Poni, Liinu, Diana, Safi ja kolme tallin yksityistä. Hyvän kokoinen porukka siis! Tallin yksityiset tulivat ensin, sitten oli vuorossa Safi, Liinu, Poni ja Diana.

Safia en yrittänyt edes alkulämmitellä liinassa, kun ollaan sitä vasta käynnissä harjoiteltu. Päästin tamman siis vapaaksi ja pistin vähän liikettä lihoihin. Vähän tuo innostui juosta, ei nyt mitään sekoamiskohtauksia kuitenkaan saanut.
Käveltiin ensin yhdessä kujan läpi ja haisteltiin puomit läpi. Outi odotteli toisessa päässä leivän palat kädessä, ja tosi nopeasti tuo oppi niitä mennä hakemaan.

Safi ei kuumentunut esteistä yhtään, laukassa tuo esteet ylitti, ja vain kerran putosi. Ongelmitta mentiin siis oikeastaan yli :-) Pari kertaa mentiin läpi pelkät puomit, sitten oli pienet ristikot ja lopuksi taisi olla ristikko ja pieni pysty. Vaava oli kyllä niiin hieno ja sai paljon kehuja! Sohvi sai paljon kehua muilta tallilaisilta, lähinnä tamman jouhet saivat paljon huomiota. Sohvi otti rennosti Mikkolan paikan, vähän huuteli joillekin hevosille, muttei muuta. Tallin puolentoistakuukauden ikäinen varsa olisi vain kiinnostanut ihan hirrmuisesti!

Kuvat puhukoon puolestaan Sahvin ensimaistiaisista esteisiin :-)

Safi yllätti kyllä niin positiivisesti, ajattelin sen laamaavan niin hyvin, ettei se suostu menemään kujaan tai loikkimaan esteiden yli. Hieno vaava!

Ponikin pääsi vähän hyppäämään, pitkästä aikaa! Ruuna tykkää hommasta ihan hirveästi, esteet oikein imee tuota puoleensa. Lähtee aika reippaasti kujan päässä kyllä liikkeelle. Tällä kertaa ei edes pysähdytty syömään esteiden välissä ;-) iltaruokasaavi odotti toisessa päässä kujaa, joten sekin saattoi vaikuttaa Ponin reippauteen vähäsen.
Suojitin Ponin taas ihan kunnolla, vaikkei se tarvitsisi kuin etujalkoihin suojat, ei edes putseja. Noo, täytyy vähän varusteharrastella!

Oli kyllä kivaa puuhata taas talliporukan kera! Mikkolassa on kyllä niiin hyvä tallihenki, että tommoset yhdessä puuhastelut on ihan parasta :-)

Tämän päiväsestä Valpperin hevosten kavioiden hoidosta vielä, Safi oli tosiaan hirrrmuisen hienosti, kengittäjä oli ottanut tamman laitumelta pois, kun tämä oli seisoskellut siinä portin edessä ja ihmetellyt. Melexin säteestä tuli verta kun oli verisuonet niin pinnassa, joten eikun tulitikkujen ja puukon kanssa heilumaan! Lämmitettiin siis puukon päätä ja sillä poltettiin verisuonet kiinni. Vähän Melex ihmetteli hajua mutta hienosti antoi silti polttamisen tehdä :-)

Safin kuvat ottanut Anna P., ja Ponin kuvat kahta alimmaista lukuunottamatta Outi L., älä kopioi!

Lue lisää

Neiti Kesäheinä 2v!

Neiti Kesäheinä aka Safi täytti eilen pyöreät 2 vuotta. Pahvi juhli synttäreitään laitumella laumassa, itse en eilen Valpperissa käynyt, mutta tänään käytiin kaverin kanssa. Käytiin ensin kaverin ylläpitoruunan ja ruunan tallikaverin kanssa puolentoistatunnin maastossa, josta ajeltiin Valpperiin ottamaan Sohvista synttärikuvat.

Varsa näyttää tässä rakennekuvassa hirveän epäsopusuhtaiselta :c ennen se on näyttänyt mun silmään niiin tasaisesti kasvaneelta, mutta nyt sen kaula näyttää ihan tikulta.

Kertokaahan, onko tuo varsa tällä hetkellä ruunivoikonkimo, vai mikä värisekoitus hän oikein on?

Lue lisää

Hyvät Juhannukset!

Hyvät Juhannukset tosiaan kaikille tasapuolisesti, omani vietän hyvinkin paljon tuolla tallin puolella hääräillen :-)

Nyt antamaan hevosille päiväheinät ja siivoamaan talli! Adios amigos.

Lue lisää

"Sehän kehittyy ku syöpä!" (3x video)

Varmaan ensimmäinen kerta, kun kuulen kyseisen ilmaisun positiivisessa mielessä. Tänään oli Ponin viides valmennuskerta, ja meni aika mukavasti, kuten otsikoinnista voi päätellä.

Kenttä oli juuri lanattu, eikä siinä ollut kerennyt vielä menemään kukaan muu, joten me saatiin baanailla siinä ilman, että kärryt hyppii ja pomppii ilmaan. Koeajettiin myös uudet ohjat sekä uusi ajoraippa (<3 rakkaus), ja hyvin pelasi!
Tehtiin samoja tehtäviä kuin viimeksi, eli ensin harjoiteltiin keskilävistäjälle tuloa suorana ja keskelle seis. Onnistui paljon paremmin, kuin viimeksi! En tajua mistä tuo repii aina lisää sitä suoruutta valmennusten välillä. Tuo on suoristunut ihan huomattavasti sitten ensimmäisen valmennuskerran, eikä edes tunge niin paljon lapojensa kanssa joka suuntaan.

Valmentaja myös kehui, että Poni hakee hetkittäin ihan pieneksi ajaksi peräänantoon, ja tässä viikkojen saatossa ruunan suu on myös ruennut toimimaan. Ennen kun ruunaa liikutti kuolaimet suussa, ei turpa kuolastunut ollenkaan, mutta nyt tuo on melkein heti alkutunnista ihan kuolaturpana.

Keskilävistäjä -tehtävän jälkeen siirryttiin taas kolmikaariselle. Aluksi tultiin ihan sitä vain suoraa läpi, josta sitten ruettiin tekemään käyntisiirtyminen suorille urille. Sujui kivasti, aina kun sain ruunan suoristettua! Siirtymisien jälkeen otettiin suoralle seis ja takaisin raviin. Tuon uuden ajoraipan kanssa saa paljon pienemmällä viuhtomisella paljon enemmän aikaan, ja kun siinä päässä on tuo narunhärpäke, saa sillä mukavasti vähän ääntäkin aikaan. Poni on aika laama raippoja kohtaan, mutta tänään homma sujui kivasti, ja pysähdyksestä päästiin raviin ihan muutaman käyntiaskeleen kautta.

Pilotilla oli pieniä teknillisiä ongelmia saada ruuna asettumaan kunnolla, ensimmäisessa kaarteessa asetus vasemmalle onnistui aina tosi hyvin, mutta seuraavat kaarteet sitten vähän niin ja näin.. Parani kyllä vähän loppua kohden!

Otettiin loppuun vielä vähän hyvin alkeellista lisättyä ravia, ihan vain, että saadaan ponin jalkoja vähän venymään ja paikkoja aukeamaan. Pari kertaa onnistui suhteellisen mukavasti, ja tuo lähti hyvin takapäällään rullaamaan eteenpäin liikettä. Valkku sanoi, että ruunan lavat voivat olla vähän juntturassa, joten se ei etusilla pääse vielä venyttämään kunnolla. Pitäisiköhän tuolle tilata hieroja!

Ruuna oli taas ihan hikinen työskentelyn jälkeen, joten poni pääsi suihkun kautta tarhaan, jonne vein sitten vähän myöhemmin pari ämpärillistä vihreää. Sain myös luvan omistajalta, että voin ruunaa laskea laitumelle joksikin aikaa, ja ottaa sitten takaisin tarhaan. Tallin omistajat lähtevät huomenna juhannuslomalle, joten meikäpoika muuttaa pariksi päiväksi Capon kanssa omistajien taloon ja olen sitämyöten myös vastuussa tallista. Olen suunnitellut jo huomen illaksi lähteväni ajamaan Ponia maastoon ja ottavani Capon kärryjen viereen kävelemään. Tosin varmaan ihan käyntilenkki on tulossa, kun tiet sen verran kovia, ja kun tänään työskenneltiin kuitenkin kunnolla. Hyvää palautusta siis :-)

Alla vielä mun syöpäläisestä pari videota kun yritetään vähän pidentää askelta. Ja kyllä, rintaremmi on jäänyt vähän liian alas roikkumaan, korjataan ensi kerralla ;-) (mä en näköjään hallitse nyt yhtään rintaremmejä)
Pakko vielä mainita, että vaikka käytän raippaa, en sillä Ponia mätki, vaan tuohon viereen narun kanssa heiluttelen ja herättelen :-) ja leikin näköjään oravaa nyyh.









Suuren suuri kiitos Anna P:lle kuvista ja videoista!

ps. beeda on ihku kun jelppi videoiden kans ku koneella oli joku vammaus menossa.

Lue lisää

Laidunpuhinaa

Mun blogikirjoituksista joka viides alkaa nykyään varmaan sanalla laidun.. Noo, menkööt!

Kävin tänään Valpperissa katsomassa karkulaisia, ja viihdyinkin laitumen reunalla varmaan pari tuntia kuitenkaan tekemättä mitään ihmeempiä. Rapsuttelin paljon Selssiä ja myrkytin ponin huolella, ettei ruunan tarvitsisi niin paljon mennä ötököitä karkuun. Selssi pääsee puhkuristaan eroon luultavasti syksyllä, kun poni pääsee ikivihreille. Suuren suuri ikävä tuota persoonaa tulee, mutta ainut oikea vaihtoehto tässä tilanteessa.

Jessican (Kavioiden kopsetta & koparoiden naksetta -blogin kirjoittaja) innoittama yritin minä tehdä lupiineista Safille kukkaseppelettä, mutta epäonnistuin aika loistavasti. Safi sai leikkiä sitten kaunista yksisarvista, kun laitoin lupiinit tamman korvan taakse kuitenkin.

<3

 Sohvi ei oikein arvostanut mun yritystä tehdä vaavasta kukkaistyttöä, joten ylläoleva kuva on paras, jonka neidistä sain kera kukkien. Syöminen oli liian kivaa verrattuna poseeraamiseen, tottakai! Ässä kiinnostui mun tekemistä äänistä tammaa enemmän. Annoin allaolevan kuvan ruunan omistajallekin, joka sanoi että on vähän reippaamman näköinen hevonen kuvassa kun eilen, kun koko muu lauma oli nuokkunut katoksessa kun pappa oli syönyt ruohoa laitumella. Mitäs juoksentelivat pitkin kyliä! :-D

Ässä ihmetteli hyvän tovin sisiliskoa, jota itsekin aluksi pelästyin ihan reippaasti.

Kävin Safin kanssa kävelemässä laitumen vieressa kulkevalla tiellä pienen pätkän, ihan katsoakseni että tamma kävelee ja ravaa hyvin eilisten rallittelujen jälkeen. Reippaasti ja innokkaasti tuo lähti mukaan, ja ainut stoppailut tulivat isojen peltojen kohdalla ja tammalla oli hirveä tunku niille. Eilen luultavasti rallitellut siis niitä pitkin :-D Kotiinpäin otettiin parit ravipätkät ja testailin samalla että jarrut toimii, ja loistavastihan ne, äänellä ja kehonkielellä. On se ihana <3

Mun pitäisi ilmottaa Safi elokuun issikkanäyttelyyn, en vain ole vielä sitä pystynyt tekemään, kun en ole Hippoksen heppajärjestelmään tunnuksia saanut. Mulla on hirveä stressi ja jännitys nyt jo päällä, että miten Safi käyttäytyy, suostuuko se seisomaan kunnolla (liikkeet näytetään vapaana) ja tuhat muutakin asiaa pyörii päässä samaan aikaan. En varmaan nuku koko elokuuna kun stressaan yhtä rotunäyttelyä! :-D

Safi saisi pikkuhiljaa pudottaa tuon talvikarvansa mahastakin pois. Tamma on nyt syönyt jonkun aikaa (viikon?) B-vitamiinia, ja vieläkin tamma sitä mielellään syö suoraan kädestä. Muille hevosille ei kelpaa ollenkaan, tiedä sitten, että jos tuolla oikeasti on joku puutostila ollut.

Ja jotta lukijat ei vaan unohtaisi, vaava on ylihuomenna 2v!

Lue lisää

Miksi juuri Safi?

Kesän varmaan ainut miniloma suoritettu, ja kotiuduttu takaisin maaseudulle Helsingistä (Hööksin kautta tottakai!) veljeni luota, jossa olin lauantaista nyt tiistaihin vahtimassa kahta ihanaa, suloista ja energistä veljenpoikaani. Tänään illalla kävin Capon kanssa tokoilemassa, ja sujui suhteellisen hyvin.

(Otsikko on nyt ehkä surkein ikinä, mutta menkööt, ei nyt oikein kuvaa tekstiä)

Jos sitten vaikka ihan aiheeseen.. Eilen illalla kun kuuntelin veljenpoikien tuhinaa, ajattelin kirjoittavani tänne vähän tarkemmin, että miksi Safi, miksi ostaa ensihevoseksi parivuotias varsa, joka edustaa rotua, josta mulla ei ole oikeastaan mitään kokemusta, eikä minkäänlainen askellajiratsastus kiinnosta sitten yhtään.

Outi lähetti mulle tammikuun 10. päivä kello 9.07 (kyllä, tarkistin) viestin, joka kuului näin:
"Nyt löyty sulonen kimoutuva issikka tamma, vajaa 2v, hyvä sukuinen ja tod näk 5-käyntinen ja mukaan saa varusteitakin, asuu Huittisissa h XXXXe, ostetaanko puokkiin? :) Käy katsomassa www.nettisivut.net ja sieltä Safira."

Ja minähän siinä lumisateessa seistessä(olin tullut just autokoulun ajotunnilta ja odottelin kyytiä pois) olin jo ihan mukana hommassa, mutta kuitenkin varma, että ei muuten tule onnistumaan, koska porukoiden pitäisi mun puoli tammasta maksaa, ja minä sen maksaisin heille sitten myöhemmin.

Lähetin äitille viestin:
"Käy kattoo ku kerkeet ni www.nettisivut.net ja sieltä Safira. Se on myynnissä, h. XXXXe, ja Outi ehdotti, että jos me ostettais se puoliks. XXXXe : 2 = XXXe : 2 = XXXe jonka maksaisin takasin ku menisin töihin!! Outi pyytää tallivuokraa XXXe/kk + vuolut yms. Vuolut n. 6vkon välein, XXe : 2 = XXe."

"Soittelen sitten kun olen kotona."

Mä olin toksi viikonlopuksi menossa kaverin luo vähän tuonne Pohjoisempaan Suomeen, joten kun äiti soitteli, mä istuin tuskissani junassa.
Kaikkien odotusten vastaisesti äiti suostui maksumieheksi ehdolla, että itse maksan tamman kaikki muut kulut. Iskältä en tässä kohtaa ollut vielä kysynyt, mutta kun olin saanut äidin suostuteltua hommaan mukaan, homma oli oikeastaan jo sillä selvä. Iskälle puhuin asiasta vasta muistaakseni sunnuntaina, kun tämä haki mut Turun asemalta pois. Outille olin kuitenkin jo ilmoittanut asiasta, että joo, meille tulee hevonen!

"Apua :D"

Outi sopi myyjän kanssa, että me mennään maanantaina 14.1. klo 17 katsomaan Safia Huittisiin. Kameraa en mukaan ottanut, kun oli sen verran pimeää tuohon vuorokauden aikaan siihen vuodenaikaan, että koin asian turhaksi.

Tarhassa meitä odotti vaaleanpunainen riimu päässä kovin säälittävän pienen ja hoikan näköinen Safira, joka ei vierastellut vieraita ihmisiä yhtään. Meikä oli myyty ihan heti, vaikka en siellä pimeässä mitään nähnytkään! Kokeilin nostaa tamman jalat ylös ja sitten me heitettiin pari kiekkaa tarhaa narun päässä ympäri.
Kaverit sai samalla heiniä, joten parit protestipukit piti heittää, tottakai.

Outin kanssa kuiskuteltiin samalla kun tammaa rapsuteltiin, että holy fucking fuck otetaanko me tää! Ja kyllä, päätettiin me tamma (aijaa?) meidän suojiin ottaa. Käytiin tallin puolella hakemassa parit loimet mukaan sekä riimu. Saatiin myyjältä sadeloimi, fleece- ja vohveliloimi. Ja paperit saatiin mukan myös heti.

Ajeltiin Outin kanssa kotiin ja puhuttiin, että ollaampas me taas kovin fiksuja, päättää ostaa parivuotias varsa 15minuutin pimeässä katsomisen jälkeen. Jota en saanut edes ottaa tarhan ulkopuolelle kävelemään, mutta loisto-ostos tuli silti ostettua!

Maanantaista alkoi ihan kamala melkein kahden viikon odotuspiina, kun tamma haettiin kotiin sunnuntaina 27.1. Ajelemaan me muistaakseni lähdettiin yhdeksän maissa, ja takaisin Huittisista kotiinpäin me lähdettiin 12 maissa. Loppu onkin luettavista täältä blogin puolelta!

Safin osto tuli siis melko yllättäen, ja nopeasti eteen, ja päätös ostosta tehtiin myös vähän.. pikaisesti? Katunut en kuitenkaan ole päivääkään tamman ostoa :-) Parit ihmiset ovat kyselleet, että eikö mua haittaa, kun en voi ratsastaa Safilla vielä vähintään pariin vuoteen. Mulle kuitenkaan ratsastus ei ole ollut pääasia pariin vuoteen hevosharrastuksessa, ja tässä oppii tuntemaan Safin läpikotaisin, kun ei voi edes miettiä että lähteäkö tänään ratsastamaan vai taluttelemaan pitkin metsäpolkuja.

Ps. ja nyt kun olen muistellut Sohvin ostosreissua kaiholla, voin ilokseni iloittaa, että laamalauma oli tänään aamulla lähtenyt laitumelta karkuun. Yksi osa laitumen aidoista oli ihan maassa, joten metsästä on varmaan tullut peura, joka on säikäyttänyt koko muun lauman paitsi Melexin, joka söi laitumella rauhassa, kun muut rallittelivat pitkin kylää.
Oli kauhea säätö aamulla 7 aikaan, että kenet saan sinne pyydystämään varsinkin Safia, joka oli ihan villiponina kun itse tosiaan olin Helsingissä, enkä Outiin saanut aluksi yhteyttä. Kirosin ponit pariin otteeseen, että oli pakko karata juuri tänä aamuna, kun huomen aamulla olisin itse niitä voinut sinne mennä pyydystämään. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja kaikki pääsivät onnellisesti takaisin laitumen puolelle! Ja ehjinä vieläpä :-)

Lue lisää

Safi opiskelee ja vauvakuumeilee

Tänään oli taas Safin koulutuspäivä, vaikka olikin ihan hirmuisen järkyttävän kova tuuli Valpperissa. Vettäkin oli mukavasti satanut koko päivän, mutta olivatpahan hevosen saaneet olla rauhassa paarmoilta!

Käytiin ensin ajamassa Melexillä aboutiarallaa puolen tunnin lenkin papan lomailtua reilun viikon verran. Pari kertaa papparainen lähti kuin tykin suusta reippaaseen raviin, että meinattiin me Outin kanssa lentää kärryiltä pois. Nousi kerran laukkakin suoraan käynnistä pyytämättä! Kiirus takaisin laitumelle kavereitten joukkoon.

Melexin kanssa touhuamisen jälkeen otettiin Sohvi pois laitumelta, minä harjasin tamman ja Outi piti kiinni. Aika kivasti tamma osasi tänään seistä paikoillaan ja kaviotkin nousivat mukavasti! Safin toisesta etukaviosta on lohjennut pieni pala pois, onneksi reilun viikon päästä on vuolu (ja uusi vuolija, apuva!).

Laitettiin Safille tänän ensimmäistä kertaa Melexin rintaremmi päälle. Sen saikin sopivan pieneksi, kun otti etujalkojen välistä tulevasta remmistä "jatkopalan" (josta se siis oikeasti kuuluisi pistää mahavyöhön kiinni) pois. Aavistuksen liian kireälle ehkä rintaremmin laitoin, mutta pistää sitten ensi kerralla vähän löysemmälle.
Pari kertaa Safi stoppaili alkulenkistä, johtuen varmaan aavistuksen liian kireästä rintsikasta, kuolaimista sekä kiimasta jonka tamma on nyt pukannut päälle Ässän tultua takaisin. Mitään kummepia kiiman merkkejä tuo ei ole kyllä näyttänyt, Ässää vähän lähentelee mutta on muuten luonteeltaan ihan normaali oma kiltti itsensä.
Käytiin tuulisesta säästä johtuen tuo tuttu lenkki, käveltiin hiekkakuopille jossa kierrettiin metsärykelmän ympäri ja takaisin. Ja hyvin sujui! Otettiin pieni ravipätkäkin, ja nyt tamma kuutenli hyvin pidätteitä.

Otettiin laitumella sitten vielä väliaikaisrakennekuvat neitosesta. Safihan täyttää ensi viikon perjantaina 2 vuotta, joten nämä kuvat otettiin varmuuden vuoksi, jos ei Outi pääse kaveriksi Juhannuksena ottamaan Safista rakennekuvia :-D minä lupautusin Mikkolaan koko Juhannukseksi mennä asustelemaan ja pitämään huolta tallista.

Vähän etuviistosta, mutta kyllä siitä selvää saa :-)

Kärryilykuvat ja alemman rakennekuvan ottanut Outi, harjapuolelta rakennekuvan minä nappasin.

Lue lisää

Laidunrallii ja laamavalmennus!

Ässä tuli tänään takaisin Valpperiin, joten tottakai minä lähdin yhdessä rakkaan kamera-Kainoni kanssa sinne myös! Meinasi tulla vähän kiire, joten jouduin minäkin vähän rallittelemaan rallirelluni kanssa, mutta kerkesin laitumen reunalle kuitenkin ennen, ennenkuin Hässäkkä sinne pääsi aiheuttamaan yleistä ihmetystä.

Melex ja Safi pistivät aika ahkerasti Ässää juoksemaan, ja mun mielestä ne vähän suojelivat Selssiäkin. Selssi seisoi puun alla, ja kun Ässä tuli vähänkin lähemmäs ponia, lähtivät tehokaksikko jahtaamaan Ässää laitumen toiselle reunalle. Eiköhän tuo tuosta rauhoitu, viime syksynäkin Melex jahtasi Ässää ihan urakalla tarhassa, mutta jonkun ajan päästä tilanne oli toinen, ja Ässästä oli tullut lauman pomo. Nyt vaan kun nuori ja vetreä Hässäkkä on ollut pois, niin Melex on vanhana ja viisaana, ilman kilpakumppaneita ottanut johtajan roolin). Sen enempää selittämättä, kuvat puhukoon puolestaan :-)
Mulla on ollut jotkut järkyt säädöt kamerassa, siitä syystä ne on ihan jumalattoman rakeisia että mietin oikeasti pari kertaa, kehtaako pistää ollenkaan tänne vai ei :F koittakaa kestää! Meikä koittaa ettei tätä tapahtuis uudestaan (8

On kyllä niin kökkö kuva niin laadultaan kun rajaukseltaankin, mutta niin harvinaislaatuinen
tilanne, että pakko näyttää kuvatodiste siitä teillekin!



Viideltä oli taas mun ja Ponnyn valmennus. Tällä kertaa laitoin ihan meidän uskottavuuden vuoksi kaikkiin jalkoihin suojat, mukaanlukien etusiin putsit. Mustahan tulee pian varusteurheilija, hui!

Poni oli aluksi ihan ok, nykyään se lähtee ravaan heti reippaasti, kun lähdetään tekemään työskentelyä ravissa. Tällä kertaa tehtiin aluksi keskilävistäjällä lähestymisiä ravissa, ja keskellä piti ottaa stop, ja lähteä uusiksi raviin. Itse rupesin himmailemaan liian aikaisin, mutta pari kertaa onnistui oikein mukavasti, ja Poni lähti kivasti melkein heti raviin. 

 Lävistäjätehtävän jälkeen siirryttiin kolmikaarriselle uralle. Meni ihan suhtmukavasti, mitä nyt Poni rupesi jo tässä vaiheessa olemaan tosi väsähtäneen ja nuutuneen oloinen, joten sitä sai oikeasti käskeä eteenpäin, että olisi ravannut kunnolla. Tiedä sitten, mikä kesälaiskuus tuolle on iskenyt, kun tänään oli mukavan viileä ilma, ja tuo oli tuommoinen laama. No, jos ensi viikolla paremmin!

Mentiin kolmikaarista ensin vain läpi, ja kun pari kertaa oltiin sitä humputeltu menemään, tein jokaiselle suoralle uralle käyntisiirtymisen (ihan pari askelta, selkeetä käyntiä) jonka jälkeen takaisin raviin. Jostain syystä aina ensimmäisen kaarteen jälkeen siirtyminen onnistui parhaiten.

Valmennuskuvat ottanut Tiina M., älä kopioi!

Lue lisää

Terroristiperhe esittäytyy

Saan varmaan FBI:n ynnämuut perääni otsikon ansiosta, mutta menkööt!

Ano pyysi jonkun aikaa sitten jotain juttua näistä meitin koirista, joten nyt kun vanhempikin on trimmattu, ja jaksoin istuttaa koirat kameran eteen, niin saamanne pitää! :-)

Kuvassa vasemmalla istuu meidän Mamma (Maga El Aprilmiracle). Mamma (tai Mamse, Bamse, Marmaduke, Manta, Mammutti) on 2005 syntynyt Airedalenterrieri narttu, eli hän on siis 8vuotias vanheneva koiraneitonen. Mammalla on piennenpientä luonnevikaa, mutta sallittakoon tuo, mä itse olen oppinut elämään tuon kanssa, että välillä rähistään ja kovaa vastaantuleville koirille, mutta jotkut sitten taas hyväksytään suht nopeasti. Seefferit on ehdoton ei tälle koiralle, Mamma sekoaa täysin jos näkee jossain kaukanakin kyseistä rotua edustavan koiran. Tiedä sitten mistä tuommoinen rasistisuus, ehkä Mamman esiesiesiesiesiesi-isät ovat kuolleet Hitlerin jossain.. leireillä? Joo, ehkei kuitenkaan. Tuolla ei kuitenkaan ole minkäänlaisia kokemuksia sakemanneista, se nyt vaan sattuu olemaan tuollainen.
Mamma on helposti motivoitava, kun on ruokaa lähellä niin tämä tarjoaa vuoronperään kaikki osaamansa temput (tai sitten vain sahaa edes takaisin istu ja maahan), ja oppii uutta nopeasti.

Mitään kummallisia me ei olla harrastettu oikein ikinä, viidessä näyttelyssä me ollaan käyty pyörähtämässä, sen kummemmin pärjäämättä (1x ERI, 2x EH, 1x H, 1x T ja yksi vara-sertikin löytyy). Pitkät metsälenkit vapaana ojassa pyörien on tämän koiran ehdotonta lempipuuhaa, nykyään vaan askel vähän painaa jo, eikä oikein jaksa lenkkeillä samallalailla kuin ennen. Siitä syystä Mamma on kerännyt vähän vararavintoa tuohon vatsan seutuville (tätä ei edesauta yhtään isotädit, jotka syöttäisivät tälle mitä vain kuinka paljon vain).... Joo, Mamma kesäkuntoon 2014!

Mamma sai suurensuuren pentueen vuonna 2009 (14 pentua, joista yksi syntyi kuolleena, mutta 13 elävää junnuterroristia). Isänä pentueelle on virolainen Katherinas Land Quite So (elikkä Robin).

Oikealla kuvassa ransuilee meidän Capo (Maga El Heart Full of Fire). Capo on Mamman pentu, ja mun lempipentu pentueesta (syystä että jätkällä on rinnassa liian iso valkoinen merkki, joka on airiksilla värivirhe [Mamman merkki ei ole liian suuri]). Vinguin ja vonguin Capoa (jätkää kyllä kutsuin pentuna Frankieksi) että olisin pennun itselleni saanut, mutta porukat ei silloin suostuneet.
Etsin tuossa aboutiarallaa vuosi sitten Capon omistajan nimen netistä, ja facebookissa sitten lähetin tälle viestiä, kysyin jätkän vointia ja lähetin pentukuvia. Tämän vuoden alussa tuli tilanne, että Capo tarvitsi uuden kodin, ja mulle jätkää tarjottiin. Ja kyllähän minä!

Capo tuli tänne Varsinais-Suomeen Lapista huhtikuun 14. päivä. Aluksi äiti ja poika eivät tulleet mitenkään päin toimeen, joten Capo muutti noin kuukaudeksi kaverini luo väliaikaiskotiin. Kun kaverilleni tuli yo-juhlat ja tämä remuava terroristi piti saada talosta ulos, tuli Capo taas meille, ja minä olin stressistä sekaisin. Aluksi koirat haukkuivat toisilleen hetken, mutta sitten tilanne rauhottui, eikä mitään ongelmaa enää ollutkaan! Olin kyllä melkosen ilonen sillä hetkellä. Nykyään (viimeksi tänään) tulee joitain rähinöitä, mutta ihan ymmärrettävistä syistä, että Capo ottaa Mammalta luun tms.

Capon kanssa käytiin tokopohjainen pentukurssin jatkokurssi, joka kesti viitisen viikkoa, ja tänään alkoi tokokurssi, jossa me ollaan osallisia. Heinäkuussa aloitetaan ehkä ajan salliessa agiliito, saa nyt nährä mihin elämä vie! Kapsu on hirmuisen energinen, joten kaikenlainen energiaa kuluttava on vaan positiivista. Hihnalenkkien lisäksi mä olen nyt suosinut Kaapon uittamista, kun tuo tykkää siitä ihan kamalasti. Heitän palloa veteen ja tuo saa sitä hakea, helppoa ja väsyttävää! ;-)

Lue lisää

Safi maastossa kärryjen edessä toistamiseen

Muistin eilen viimein kysyä Safin toiselta omistajalta, Outilta, että saanko julkaista tämän nimen blogin puolella, ja kävihän se. En ole kenenkään nimiä viitsinyt täällä sanoa kysymättä lupaa (paitsi jos joku on kuvaillut meitä, niin sitten olen kyllä nimen julkaissut), vaikka uteliaimmathan saavat hevosten omistajat tutkittua selville kun viralliset nimet täällä kuitenkin on esillä. Nojoo, jos vaikka asiaan.

Käytiin eilen Outin kanssa laitumella yhdessä, tarkoituksena pistää Sohville kärryt perään ja käydä taas pieni lenkki maastossa.
Hevoset vaikuttivat tyytyväisiltä laitumellaoloon, mitä nyt täällä Varsinais-Suomessa on ihan törkeän kokoisia paarmoja, joiden seurauksena olen itsekin meinannut rueta juoksemaan pihaa ympäri hulluna. Myrkytettiin hevoset siis ihan ensimmäiseksi, jotta ne saisivat vähän mielenrauhaa. Safi myrkytettiin vielä ennen valjastusta huolella läpi, ettei sen pienet hermot palaisi kärryjen edessä, kun paarmat surraavat jaloissa.

Valjastaminen ja muukin hoitaminen sujui niin, että toinen piti kiinni (meikä) ja toinen harjaili ja valjasti. Suht hyvin Safi pysyi paikoillaan, päätä ei vain millään olisi jaksanut pitää ylhäällä, vaikka saakin olla laitumella ympäri vuorokauden. Ahne mikä ahne!

Outi talutti varsaa, kun minä napsin parit kuvat matkan varrelta. Laitettiin muuten nyt ensimmäistä kertaa ohjatkin tammaan kiinni (siis samalla, kun on kärryt perässä), kuolaimet jätettiin vielä kuvioista pois, mutta riimuun ohjat kiinni ja menoksi.

Käytiin pieni lenkki, aikaa meni arviolta varmaan viitisentoista minuuttia.
Kun tällä kertaa Outi talutti tammaa, niin minä hyppäsin kärryjen kyytiin pieneksi matkaksi! Oli tasaista menoa! Tamma aluksi vähän ihmetteli yhtäkkistä painon lisääntymistä, mutta unohti sen nopsaa kuitenkin.

Istuskelin tamman kyydissä kun tämän kuvan nappasin :-)

Otettiin myös parit pysähtymiset ja liikkeellelähdöt. Hyvin sujui, vaikka Outi jatkoi matkaa, kun minä pysäytin tamman. On se vaan hieno, ja tosi nopea oppimaan! :-)
Kierrettiin hiekkamontun keskellä oleva jokin puurykelmä, jossa neitosen oli vähän raskasta vetää kärryjä, kun oli sen verran paljon hiekkaa.

Outi ja Safi ottivat myös pienen ravipätkän kotiinpäin, ja neiti oli niiin menossa jo takaisin laitumelle, ettei olisi oikein hidastanut takaisin käyntiin. Onneksi ei käynyt mitään, ja neiti saatiin takaisin käyntiin, vaikka itse hevonen olikin vähän toista mieltä. Vietiin kärryt ja valjaat takasin laitumelle (tai no, ei nyt laitumelle, mutta siis tajusitte varmaan), otettiin Melex narun päähän ja käytiin kävelemässä toisella hiekkamontulla pieni lenkki.
Oli muuten lämmin! Teki mieli ottaa kengät pois ja kävellä ilman kenkiä, kun tuolla hiekkamontulla on ihan simmoista vaaleaa "rantahiekkaa". Ravailtiin ja laukkailtiin Safin kanssa pieniä pätkiä siellä täällä, ja käytiin juottamassa hevoset pienessä lammessa.

Vietiin hevoset takaisin laitumelle, jossa Selssi tuli laukalla kavereita vastaan. Täytettiin vesiastiat, kirjoitettiin päiväkirjat ja lähdettiin käymään tallilla viemässä parit rehusäkit sinne valmiiksi odottelemaan hevosten kotiinpaluuta :-)

Lue lisää

Poni edistyy hurrrjaa vauhtia!

Sovittiin tämän viikon Ponin valmennus torstain sijaan keskiviikkon, syystä että Derby on viikonloppuna, ja valkku on sinnepäin suunnistamassa.

Kerrankin olin tarpeeksi ajoissa liikenteessä, ja kerkesin aloittaa Ponin lämmittelyn enne valmentajan paikalle saapumista, otettiin voltteja käynnissä oikeaan suuntaan, sekä pieni pätkä ravia. Ponia kastelin sienellä läpi kylmällä vedellä ennen valmennuksen alkua, kun oli kovin lämmin ja tuolla muutenkin huono kunto, joten jos tuo vähän oloa helpottaa, niin tehdään sitten niin. Annan Ponille myös 10l melassivettä ennen valmennuksen alkua, jotta saan sen juomaan ja näin ollen myös jaksamaan ehkä paremmin.

Valmentaja toi meille uudet suojat! Ne on kuulemma Saksan puolelta ostetut, Ponille juuri passelit ja lampaankarvalla pehmustetut. Kyl ny kelpaa! Valmentaja toi myös samaa settiä olevat takajalansuojat, sekä putsit etusiin, ja koko setin sain ostaa 20eurolla. Ja uusia siis olivat. Mä nyt ajattelin myyväni nuo Ponin vanhat suojat pois, kun en niillä tosiaan mitään tee, että jos jotain kiinnostaa, niin kysyy sitten vaan :-)

Aloitettiin tämänkertainen valmennus taas niin, että otin pari kierrosta reipasta ravia kenttää ympäri. Tämän jälkeen jäätiin pyörimään toiseen päätyyn taas isolle ympyrälle, jota ruettiin pienentämään ja isontamaan vuorotellen. Vauhti sai hidastua sitä mukaa, mitä pienemmälle ympyrälle tultiin, ja samalla asetuksen piti kasvaa samaa tahtia. Ja kun ympyrää isonnettiin, vauhdin piti reipastua (ts. askeleen pidentyä) ja asetuksen tulla lievemmäksi.
Sujui vasempaan kierrokseen suht kivasti! Aika paljon Ponia sai huomautella, että piti tahtia yllä ravissa, mutta joo, olihan kentällä aika lämmin, ja kun tuo joutuu oikeasti työskentelemään kunnolla.

Kun asiaksi tuli vaihtaa suunta, tehtiin se lisäämällä ravia lävistäjällä. Parit kerrat pidennettiin askelta reippaasti lävistäjällä, jonka jälkeen jäätiin tekemään samaa ympyrätehtävää oikeaan kierrokseen. Pari kertaa Poni pidensi raviaskelta oikein mukavasti, ja vain muutaman kerran tuli laukka.

Oikeaankin kierrokseen ympyrätyöskentely sujui odotettua paljon, paljon paremmin! Poni ei tunkenut ulkolapaa ulos, vaan asettui suht mukavasti, eikä tunkenut mihinkään suuntaan. Valkku kehui, että Poni on edistynyt ihan hirveän hurjaa vauhtia tässä kolmen viikon aikana, ja niin se kyllä onkin! Kehui myös, että ei ravissa kulje turpa ryntäissä, vaan pitää päätä vähän ylempänä. Ja kyllä eron huomaa ajettavuudessakin, tuo kävelee reippaammin, ravaa paremmin, eikä niin paljon tunge joka ilmansuuntaan. Mahtavaa! :-)

Luojan kiitos Poni ei oo laitumella, hirveä maha :c

 Kuskin pitäisi vain muistaa pitää ulko-ohja kädessä, niin vähentyisi Ponin ulkolavan tunkeminenkin varmasti huomattavasti. Tai siis, vieläkin enemmän.

Ynpyrätyöskentelyn jälkeen siirryttiin samaan tehtävään kuin viimeksi, eli tulin keskilävistäjälle (saa lyödä, en hallitse näitä termejä) josta tein ensin voltin vasemmalle, tulin takaisin keskilävistäjälle, suoristin (yritin ainakin) Ponin, menin hetken suoraan jonka jälkeen tein voltin oikealle, ja suunta muuttui sitten taas. Tätä tehtiin aboutiarallaa viitisen kertaa. Sujui suht hyvin, ja pari kertaa sain Ponin suoristettuakin aika mukavasti.

Kyllä tästä vielä oikein mainio valjakkoponny leivotaan! ;-) Musta tuntuu, että kuski tässä laahaa perässä :-D

Uuret suojat!

Juoruiltiin hetki valkun + Onnin omistajan kanssa, jonka jälkeen vein Ponin pesulle jätkän ollessa taas ihan hikinen. Ruuna tarhaan ja käytiin vielä Liinun ja tamman liikuttajan kanssa tsekkaamassa miten laitumella tien toisella puolella voidaan. Hyvinhän siellä!
Liinu pääsi myös tänään suihkuun, jonka jälkeen otin tammasta parit pääkuvat kentällä. Liinu oli vain toista mieltä poseeraamisesta, ja sain heitellä niin voikukkia kuin muovipussiakin ilmaan, että sain korvia edes hetkeksi ylös.

Kuvat ottanut Liinun kuvaa lukuunottamatta Anna P., älä kopioi!

Lue lisää

Safin 1-vuotis näyttelyarvostelu

Tutkiskelin Suomen Islanninhevosyhdistyksen sivuja ja näyttelytuloksia, ja yhtäkkiä tajusin, että meidän Sohvihan on käynyt viime syyskuussa pyörähtämässä virallisissa näytelmissä, joten etsin tamman tulokset käsiini. Laitan ne nyt teillekin näkyviin, klikkailkaa kuvia suuremmiksi!

Katsotaan elokuussa, kuinka paljon varsa on kehittynyt (joko sitten huonompaan tai parempaan suuntaan)! Kauhia kun jännittää nyt jo :-D

Lue lisää

Parannusehdotuksia?

Dodii arvoisat lukijat, voitte heittää kehiin parannusehdotuksia, joiden kynsiin toivotte tämän blogin joutuvan! Uutta banneria olen pääni sisällä suunnitellut, johtuen tämän nykyisen yksinkertaisuudesta,sekä jokin vähän monimuotoisempi taustakin olisi kovin jees. Mutta kertokaa ihmiset mielipiteitänne!

(katsotaan vaan, niin tämä ei saa yhtään kommenttia :c)

Olen myös vähän pläänäillyt jonkinlaista arvontaa blogin puolelle, kun vaikka tietty lukijamäärä täyttyy (150), mutta sopivaa palkintoa en ole keksinyt, tai että mistä asiasta itse palkinnon voittaisi.

Jeps mutta, aktivoitukaa ihmiset ja kertokaa niitä parannusehdotuksia! Meikä lähtee nyt pilkkomaan nakkeja Capolle ja laittaa rallirellun keulan kohti koiran koulutusta!

Lue lisää

Laidunhömppää ja Islanninhevoskisoja

Lupasin viime viikon perjantaina mennä kuvaamaan, kun Onni pääsi orilaitumelle kera kahden muun vuotiaan orivarsan. Koko porukka (varsan omistaja, kasvattaja ja minä) oltiin varmoja, että tullaan näkemään jos jonkinmoista pukkilaukkaa isolla laitumella, mutta vielä mitä.. Kaksi muuta varsaa olivat samalta tallilta, joten nuorete olivat toisilleen tuttuja. Varsat olivat aluksi kuin Onnia ja kahta muuta varsaa ei olisikaan, kerran kävivät vieraat varsat Onnia haistelemassa, jonka jälkeen Onni viiletti laitumen kauimmaiseen nurkkaan.

Onni juoksenteli laitumen pitkää sivua edestakaisin niiin komiassa ravissa, kun varsan kaksi kaveria laukkasivat edestakaisin toisessa päässä. Jee? Missä hirmuiset riehumiset ja välien selvittelyt ja pystyyn hyppimiset?! Tylsiä varsoja :c laitumelle meni seuraavana päivänä vielä kaksi vuotiasta varsaa lisää, joten viiden orivarsan lauma. Ajan kanssa Onnikin ehkä vähän sosiaalistuu ja uskaltaa vähän tutustua kavereihin!

Tänään muutettiin Valpperin kolmipäinen lauma laitumelle, samalla, millä Melex ja Selssi olivat viime vuonna. Kaveri talutti Selssin jolla oli ruunan kärryt perässä, Melexiä ajaettiin ja Safi oli käsihevosena Melexin perässä. Selssi käveli ensimmäisenä, Melex turpa kiinni ponin kärryissä harvinaisen vittuuntuneen näköisenä ja Safi kerjäsi minulta leipää ja mukuloi ihan huolella. Mukulointi tuli esiin lähinnä sillä, että varsa tunki Melexin eteen ja yritti maistella niin minua, toista omistajaakin ja varsinkin Melexin kärryjä. Harvinaisen helppoa mukulointia siis!

Reilun 2km matkaan kului n. 50 minuuttia, kun mentiin Selssin vauhtia. Puhuttiin ponin omistajan kanssa, että Selssi taitaa joutua kuoppaan ennen Melexiä, ei tuo sen puhkuri enää parane tai lievity, vaikka päällään seisoisi. No, saapahan poni ainakin vielä tämän kesän nauttia hyvästä ruuasta (osittain ehkä kuonokopan kanssa)!

Koska orivarsat eivät olleet riehuneet, toivoin kovin, että Safi alottaisi laitumelle päästyään hirmuisen rallin, mutta pöh! Melex ravasi aboutiarallaa viitisen metriä portilta pois päin, Safi käveli perässä ja Selssi juoksi kaksi askelta. Sen jälkeen heinäimurit lähtivät käyntiin, eikä ollut toivoakaan, että oltaisiin juostu. Harvinaisen tylsää porukkaa täälläkin siis!

Melex näyttää vähän karulta tässä :c

 Nojoo, eipä siinä, laitettiin hevosille vedet laitumen puolelle, ötökkämyrkytettiin lauma ja lähdettiin kotio. Ässä tulee ensi viikon aikana takaisin Valpperiin.

Oltiin eilen Safin toisen omistajan kanssa Ypäjällä vähän ihmettelemässä Islanninhevosten askellajikisoja. Hienoja oreja oli paikan päälle eksynyt, mutta sen voin yhteistuumin toisen omistajan kanssa sanoa, että Safi ei kovin moniin askellajikisoihin tule eksymään. Sen verran rumaa ratsastusta (minun silmääni) oli toisinaan, että hyi. Hirmuiset kanget hevosen suussa, ja sitten kuitenkin pidätellään ja pyydetään samalla eteenpäin jajajajaja. Onneksi tuommoisiin ei ole mitenkään pakollista osallistua, joten me taidetaan keskittyä Safin kanssa yleiseen hömpöttelyyn, matkaratsastuskisoihin ja toisinaan näyttelyihin. Tosin jos olen oikein ymmärtänyt, taitaa niissä näyttelyissäkin olla tietyn iän ylitettyä hevosella joitain ratsastuskokeita, muttamutta. Kankia tuolle en suuhun halua, itselle teki niin pahaa jo lännenratsastustunneilla mennä pitkillä, löysillä ohjilla kangilla, mutta jos pitäisi kankien kanssa ratsastaa lyhyin ohjin.. Ei.

Ja jottei nyt luultaisi, että kaikilla oli kanget suussa ja ne kulkivat suut apposen auki, niin ei. Jotkut menivät oikein hienosti, suut kiinni ja tavalliset nivelet suussa :-) ja oli siellä joillain (esmes näillä jotka on näissä kuvissa) ihan järjettömän hienot jouhet! Ois niiiiin hienoa, että Safistakin tulis tommonen tukkajumala :-)

Lue lisää