Islanninhevosten jalostusnäyttely 24.-25.8.

Ensi alkuun pahoittelut kuvattomasta postauksesta! Meille kävi niinkin ikävästi, ettei saatu ketään tulemaan kuvaajaksi näyttelyyn mukaan, ja kuskina toiminut kaverin äiti ei voinut kuvata, koska joutui avustamaan mua ja Safia kehässä. Tekstipohjalla mennään siis.

Lähdettiin sunnuntaiaamuna yhdeksän pintaan Valpperia kohti hakemaan Safia, oltiin Outin kanssa katsottu edellisenä päivänä tavarat yhteen kasaan, joten ei tarvinnut tehdä muuta, kuin pistää Pahville pintelit jalkaan ja harjata kevyesti, sekä pakata tietty poni ja ponin miljoonat tavarat autoon.

Näyttelypaikalla oltiin kahden maissa, pysähdyttiin kaksi kertaa matkalla, eka stoppi oli Frossan ABC:llä jossa viivyttiin puoli tuntia, ja toinen vartin stoppi oli Hyvinkäällä jonkun rekkaparkin varjoisalla parkkipaikalla.
Safi ei oikein syönyt matkan aikana heinää, mutta kun me seistiin kopin vieressä ovi auki, rupesi tammallekin heinä maistumaan.

Näyttelypaikalla otettiin vaava ulos autosta ja heti ensimmäiseksi otettiin pintelit pois, ja voi että tamman jalat kutisi! Hirveästi piti niitä rapsuttaa. Hetken aikaa tamma sai syödä vapaasti vihreetä, ja kun toinen 2vuotias tammavarsa saapui paikalle, mentiin me mittaukseen.

Safi on tällä hetkellä säkäkorkeudeltaan 134cm ja lautaskorkeudeltaan 133cm. Tamman etupolven ympärys on 27cm ja etusäären ympärys on 16cm. Kahdesta viimeisestä lukemasta ei ole mitään tietoa, että onko ne hyviä mutta näillä mennään! Säkää toivoisin tammalle jostain vielä kasvavan sen kuutisen senttiä.

Itse olin jännittänyt näyttelyä viimeiset kaksi kuukautta, mutta kun vihdoin päästiin kehään, ei mua enää niin jännittänytkään. Mittaus sujui todella hyvin, Safi ei edes yrittänyt poistua paikalta! Hienosti tapitti paikoillaan.

Arvostelusa ensimmäisenä oli irtojuoksutus. Safi laukkasi tässä aluksi pelkästään, mutta saatiin me sieltä raviakin näytettyä, kuten myös vähän tölttiä. Passia ei nähty ollenkaan, ja käynti näytettiin narun päässä, josta kuulin tuomarin sanovan "very nice". Tamma kyllä käveli mukavan reippaasti eteenpäin!

Arvostelun aikana Safi seisoi ihan kivasti, vähän veti itseään kasaan, joten tätä on harjoiteltava kotona ja mätsäreissä, ettei kaula näyttäisi niin paksulta. Pari kertaa takapää yritti lähteä vähän seilaamaan johonkin suuntaan, mutta muuten tamma seisoi ja käyttäytyi tosi kivasti!

Pistän tähän alle tamman arvostelun, ensin vasemmalla on mitä arvostellaan, jonka jälkeen tulee numero, jonka tamma sai. Suluissa oleva numero tarkoittaa, mikä on tavoitenumero kyseissä kohdassa. Arvosteluasteikko on 1-5.

RAKENNE

Kehityaste 4 (5)

Pää, ilme/rakenne 3 (5)

Kaula, pituus 3 (5)
Kaula, kiinnittyminen 4 (5)
Kaula, paksuus 2 (5)
Kaula, muoto 3 (5)

Lapa, kulmaus 3 (5)

Selkä, ylälinjan muoto 3 (3)
Selkä, pituus 3 (3)

Lautanen, kulmaus 2 (3)
Lautanen, pituus 4 (5)

Sopusuhtaisuus, rungon muoto 4 (5)
Sopusuhtaisuus, rungon keveys 3 (5)
Sopusuhtaisuus, jalkojen pituus 3 (5)

Jalkarakenne, nivelet 4 (5)

Jalka-asennot, etujalat 3 (3)
Jalka-asennot, takajalat 3 (3)

Kaviot, kaviokulma 3 (3)

Jouhet, 4 (5)

LUONNE

Yhteistyöhalu, 2 (5)

Rohkeus, 4 (5)

Esiintyminen, 2 (5)

Reagointi (herkkyys), 2 (3)

Eteenpyrkivyys, 2 (5)

ASKELLAJIT

Ryhti, 2 (5)

Pään asento, 2 (5)

Askeleen pituus, 3 (5)

Liikkeiden korkeus, 3 (5)

Vauhtikapasiteetti, 2 (5)

Tasapaino, 2 (5)

Käynti, tahti 4 (5)

Töltti, tahti 3 (5)
Töltti, joustavuus, 3 (5)
Töltti, taipuvuus 3 (5)

Ravi, tahti 2 (5)
Ravi, joustavuus 3 (5)

Passi, taipuvuus ei esittänyt

Laukka, tahti 3 (5)
Laukka, joustavuus 3 (5)

PALKINTOLUOKKA II-

Allekirjoitan oikeastaan kaikki muut, paitsi yhteistyöhaluttomuuden, eikä tuon tasapaino nyt ihan noin huono ole! Tai on se ainakin parantunut siitä, mitä se oli kun tamma meille tammikuussa tuli. Yhteistyöhaluttomuuden pistän täysin vieraan paikan, ja pitkän ajomatkan piikkiin (3,5h). Kotona tuo tulee ravilla/töltillä/laukalla vastaan kun tarhaan menet, ja tulee aina mielellään ihmisen mukaan.

Mihin sitten olen tyytyväinen? Jalka-asentoihin ja kavioiden arvosanoihin ihan törkeän tyytyväinen! Ja käyntiin, tottakai. Sekä selkään ja kaulan kiinnittymiseen. No, oikeastaan kaikkiin, joista nappasimme melkein korkeimman arvosanan, tai korkeimman mahdollisen.

Sekä tietysti palkintoluokkaan olen tyytyväinen! Menimme hakemaan kakkospalkintoa tuolta, ja sanoinkin kaikille, että olen kaikkeen muuhun tyytyväinen, paitsi kolmoseen. Tamman käyttäytyminen ansaitsi myös paljon kiitosta.

Mun silmään se on edelleen kaunein islantilaisvarsa ikinä, vaikka tuomari ei oikein välittänytkään. Kyseinen tuomari antoi vain neljälle yksivuotiaalle (joita oli paljon!) ykköspalkinnon, ja kaikki ykköspalkinnon saaneet olivat pitkäjalkaisia honkkeleita, joita voi kuvitella näkevän askellajiradalla. Safi on tuommoinen sopiva maastomakkara, jonka jalka ei ehkä nouse yhtä koreasti, mutta maastoiluun ja matkaratsastukseen on varmasti oikein oiva peli!

Ei siis ollut turha reissu, ja nyt nokka kohti syyskuun mahdollisia mätsäreitä!
   

Lue lisää

Viittä vaille valmis kärryponi

Sohvi pääsi eilen varmaan kolmeen viikkoon kärryjen eteen puhisemaan ja tuhisemaan, ja huomasi kyllä loman tehneen hyvää! Tamma lähti mukavasti liikkeelle, mutta menomatkan tamma stoppailikin ihan reippaasti. Lenkin ainut ravipätkä onnistuikin tosi hyvin, ja varmaan ensimmäistä kertaa tuo oikeasti ravasi ilman tölttejä ja muita ihme seka-askeleita. Epe oli taas mukana, ja Safi oli kovasti menossa koiran perään.
Kääntäminenkin hiekkamontuilla onnistui tosi mahtavasti ilman apuja, varsa tajusi ottaa niitä paljon puhuttuja ristiaskeleita etusilla. Mahtivaava!
Kuvasaldo jäi ihan harvinaisen pieneksi, mutta kun Safilla oli mun mielestä jotenkin niiiin huolestunut katse niissä, että en kyennyt niitä tänne saati muuallekaan laittamaan :-D tätä ne Nooran kurssit aiheuttaa!

Hieno potkuremmiviritys Selssin rintaremmistä :-D

Safi on ollut ihan mahtavan nopea oppimaan, se on omaksunut asiat tosi nopeasti, eikä ole laittanut vastaan oikeastaan kertaakaan. Täydellinen ensimmäinen oma hevonen saati varsa! Tämän kanssa yhteiselo on sujunut niin kivuttomasti, että vähän pelottaa, koska vaaleanpunaiset pilvilinnat romahtavat. Toivottavasti ei ihan vielä kuitenkaan! ;-)

Mä olen ruennut hysteeriseksi Safin jalkojen kuvausta ajatellen, tuo onnahtelee satunnaisesti jompaakumpaa etujalkaa tiellä, jossa on siellä täällä isompia kiviä. Toki se on ihan normaalia, kun on kuitenkin oikeastaan koko kesän viettänyt pehmeäpohjaisella laitumella, että vähän aristaa kavion pohjia, kun kovalla tiellä, missä ei ole suuria kiviä tuo ei varo kavioitaan. Lisäksi tamman etukavioiden seinämiin on jäänyt epähuomiossa pikkukiviä, joita nyt kaivetaan naulalla pois, etteivät ne tekisi mitään paisetta sinne.

Sovittiin Outin kanssa, että kun eläinlääkäri tulee syksymmällä poistamaan tamman sudenhampaan(/t), niin pyydetään me tätä tunnustelemaan tamman koivet läpi huolella, ja kysellään tämän mielipidettä irtopalakuvausta ajatellen. Reippaasti ja puhtaasti tuo liikkuu pehmeällä pohjalla, joten uskon onnahtelun olevan vain isompien kivien aiheuttamaa. Ja kun tamman jalat eivät ole lämpimät tai turvonneet liikkumisen jälkeenkään, en usko että kyseessä on mitään sen vakavampaa.

Otettiin eilen myös Safista rakennekuva, suhkoht hienosti tuo jaksoi seistä paikoillaan, tosin oli taas pienen työn takana saada korvat höröön :-)

Safilla on päässä nahkariimu ja ketjuriimunaru, jolla tamman meinaan esittää sunnuntain näyttelyssä.

2v 2kk 1pv - törkeän takakorkea!

Huomenna olisi tiedossa Safin pesu ja tavaroiden valmiiksi katsomista, sekä Ponin hieronta! Saa nähdä miten jumissa koko ruuna on.

Lue lisää

Teerisalo driving 16.-18.8.

Oltiin viikko sitten yhden tallilaisen kanssa katsomassa Halikossa valjakkokisoja. Perjantaina oli kouluosuudet, ja muita osuuksia en nähnytkään, kun muun viikonlopun vietin töissä. Meidän valmentaja-Kani mulle kisoista vihjasi, että näen missä vaiheessa ollaan Ponin kanssa. Puhuttiin, että jos ensi kesänä me startattaisiin sitten tuossa kouluosuudessa, maratonille nyt ei ihan heti lähdetä :-)

Kummempia selittämättä, laitan nyt parit kuvat (okei, 5 ja kuvia se oli 440 ja nämä olivat kivoimmat.. oikeasti, 5? huhhuh..) näytille. Oli hienoja hevosia kyllä paikan päällä, ja jäi harmittamaan suuresti, etten maratonia nähnyt!

Oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin valjakkokisoja katsomassa saati kuvaamassa! Oli siellä shetlanninponienkin luokka, jota myös kuvailin, mutta koska

a) Poni ei ollut siellä ja 

b) niiden liikkeet ei olleet niin näyttäviä niin en niistä nyt kuvia jaksanut edes pienentää tai säätää värejä.

Lue lisää

Yhteisomistajuudesta

Anonyymi pyysi edellisessä postauksessa kirjoitusta Safin yhteisomistajuudesta. Kyseinen ano laittoi myös paljon hyviä apukysymyksiä, joten nyt on hyvä aika kirjoitella aiheesta ennen töihin lähtöä :-)

Miksi yhteinen poni eikä oma?
Me ollaan joskus kauan ennen Safia puhuttu Outin kanssa muistaakseni ihan vitsillä, että joo, ostetaan joku poni puoliksi! Outi katteli paria nuorta hevosta ihan itselleen, muttei sitten ostanut. Mä olisin näiden hevosten kuvioissa pyörinyt ihan hoitajana, syystä, että porukat eivät suostuneet ottamaan vastuuta hevosesta, kun olin vielä alle 18. Outi löysi Safin myynti-ilmoituksen netistä, ja kysyi suoraan, että ostetaanko puoliksi. Mä olin heti mukana jutussa, ja Outi tuntuu ainoalta ihmiseltä, kenen kanssa voisin omistaa hevosen puoliksi. On sen verran samat ajatusmaailmat ja kumpikaan ei halua treenata veren maku suussa. Toisinaan Outi kyllä katsoo mua vähän oudosti, jos rupean selittämään jotain oikein mahdottoman syvällistä aiheesta, että joo, se maiskuttaa, se on tyytyväinen!
Kysymykseen en osaa antaa suoraa vastausta, paitsi että Safin ostohetkellä mulla ei olisi ollut varaa maksaa tammaa kokonaan yksin. Nytkin menee kaikki kulut puoliksi, joten tulee ehkä jatkossa herkemmin lähdettyä esimerkiksi kuvaamaan Safin jalat ihan varmuuden vuoksi, kun ei tarvitse niin paljon miettiä sitä rahaa.

Kuinka hyvin tunnette toisen omistajan(Outin) kanssa toisenne?
Outin olen tuntenut/tietänyt aika tarkalleen 7 vuotta, kun 11 vuotiaana pikkupirpanana rupesin Melexiä hoitamaan. Silloin nähtiin satunnaisesti tallilla, kun satuttiin sinne samaan aikaan. Käytiin myös kattomassa esmes Apassionataa tai HIHSsiä Helsingissä.
Pari viimeistä vuotta ollaan käyty enemmän tallilla samaan aikaan, ajamassa Melexiä ja touhuamassa muutenkin. Nyt Safin tulon jälkeen käydään n. kerran viikossa tallilla samaan aikaan laittamassa tammalle kärryjä perään etc etc. Me asutaan Outin kanssa myös n. 500m päässä toisistamme (en tiedä onko tämä Outin kannalta hyvä vai huono :-D), joten mä melkeen joka ilta vingun tätä mukaan koiralenkeille. Yhdet pikkujoulut ja laidunkauden päättäjäispartyt on myös vietetty Outin luona, ja juuri edellisviikonloppuna oltiin moikkaamassa sitä tuttua tuolla reilun tunnin ajomatkan päässä :-)
Kai me ihan suht hyvin tunnetaan? vaikkei mitään syvällisiä ystäväkeskusteluja puhutakaan :-D käydään me koirien kanssa samassa TOKOssa kääntyilemässä jaja.. Melkeen joka päivä nähdään koiralenkkien muodossa :-)
Outi tiesi minun hevosenkäsittelytaidot ja myös toisinpäin, joten mikään juttu ei ole tullut yllätyksenä esimerkiksi Safin koulutuksessa. Meillä on aika hyvä kultainen keskitie, minä otan ehkä liiankin varovaisesti ja liian hitaasti, kun Outi on menossa jo eteenpäin koulutuksessa. Hyvin on mennyt tähän asti, ja uskon että menee jatkossakin :-) Outi antaa minun hippeillä varsan kanssa ja ihmetellä sen suun maiskutuksia, ja minä annan Outin tehdä niin, miten hän itse parhaaksi näkee. Kumpikaan ei hengitä toisen niskaan.

Miten päätitte rodun?
Kumpikaan, ts itse ainakaan, ei ole ymmärtääkseni ollut mikään islanninhevosfani varmaan koskaan. Itselle issikat ei oo oikeen herättänyt mitään suurensuurta mielenkiintoa, askellajiratsastuksesta puhumattakaan.
Koska kumpikaan ei ole oikein kentällä pyörijä, vaan molemmat viihtyy maastossa tehden parin tunnin lenkkejä, tuli Safin myynti-ilmo kuin tilauksesta. Islanninhevonen tuntuu luotettavalta ja varmalta valinnalta maastossa pyörimiseen, varsinkin, kun Outi haluaisi joskus kisata matkaratsastuksessa ja miksen itsekin :-) Askellajiratsastus ei tosiaan innosta kumpaakaan, vielä vähemmän alkukesän Ypäjäreissun jälkeen. Onneksi issikat soveltuvat maastomopoiluun ihan yhtälailla! Safi varsinkin viihtyy metsässä kuin kotonaan, ja mitä pienempi ja vaikeakulkuisempi polku, niin sitä enemmän sinne tekee mieli!

Miten hoidatte rahoituksen?
Safi asuu Outin vanhempien pihassa pihattotallissa, joten (luonnollisesti) Outi ei maksa tallivuokraa. Itse maksan Outille X määrään vuokraa kuukaudessa, joka kattaa puolet Safin heinä-, ruoka- ja kuivikekuluista. Outi ostaa kerran kuukaudessa Marstalin rehuja, joten mun ei tarvitse huolehtia siitä, että Pahvilla on aina ruokaa. Outi ostaa myös heinät ja kuivikkeet.
Eläinlääkärikulut, vuolut, vakuutusmaksut maksetaan puoliksi. Samoin näyttely- ja mätsäri-ilmoittautumiset menee puoliksi, kuten myös traileri- ja bensakulut.
Kumpikin saa ostaa tammalle "krääsää" miten itse haluaa, ei ole pakko ostaa mitään, mutta itse olen ihminen, joka aina keksii edes jotain, mitä tamma muka voisi tarvita. Suuremmat hankinnat tulevaisuudessa (satula nyt tulee ensimmäisenä mieleen) maksetaan puoliksi.
Meillä on kirjallisena sopimus näistä, ja samassa lapussa lukee myös, että jos ell. kulut (kerralla) ylittävät tietyn summan rahaa (esmes ähkyleikkaus) ja hevosen kuntoutumisesta ei ole takuita, on mietittävä lopetusta. Toisella on myös lupa päättää hevosen lopettamisesta jossain äkillisessä tilanteessa, jos toista omistajaa ei saada kiinni. Myyntitilanteessa toisella on etuosto-oikeus.

Miten hoidatte (onko "omat" tallivuorot)?
Itse pyrin käymään Valpperissa n. 2-3krt viikossa, riippuen ihan iltavuorojen määrästä viikossa. Sovittiin aluksi jotkut tietyt päivätkin, joina käyn, mutta mä en muista niistä enää, kuin maanantain ja lauantain. Oli siinä joku kolmaskin, mutta sitä en tosiaan muista, koska vuorotyö sekoittaa pakkaa tosi mukavasti.
Virallisia päiviä meillä ei oikein taida olla. Me voidaan sopia joku päivä, jona käydään yhdessä tallilla kouluttamassa tammaa, mutta koska ihmeemmin Safia ei vielä liikuteta, ei mitään omia päiviä vielä olla sovittu. Parin, kolmen vuoden päästä ehkä sovitaan, kun liikutus lisääntyy siinä määrin.
Tallilla aina katsotaan, että hevosilla on vettä, heinää (vapaa heinä tällä laumalla) sekä annetaan väkirehut. Oman mielen mukaan voi sitten Safin kanssa jotain touhuta, usein jos ei mitään muuta tehdä, niin harjattavaksi tuo pääsee kuitenkin. Itse tykkään käydä taluttelemassa Safia ympäri kyliä.

Onko tullut erimielisyyksiä?
Ei ole tullut, ja toivottavasti ei tulekaan :-) meillä on suurinpiirtein samat tavoitteet tamman kanssa (toimiva, monipuolinen harrastehevonen, joka on turvallinen ja luotettava missä tilanteessa tahansa), eikä kumpikaan tästä mitään kisakireätä hevosta halukaan. Outi antaa minun tosiaa hippeillä ihan rauhassa, enkä tuputa tapaani toimia hevosten kanssa Outille, kun tiedän tämän hallitsevan hevostenkäsittelytaidot tosi hyvin. Minä tosiaan annan Outinkin toimia rauhassa niin, miten hän toimii. Vaikka toisinaan kun olen huomannut jonkun asian toimivan Safilla hyvin, olen siitä sanonut ja miettinyt että kuulostanko nyt ihan hirveän tungettelevalta :-D

Entä miten luulet tulevaisuudessa toimiiko yhteisomistajuus (tai esim.miten mahdollinen kisaaminen,valmentautuminen miten hoidatte)? 
Luulen, toivon, ja olen melko varma, että Safin yhteisomistajuus onnistuu jatkossakin. Meillä sovitaan nyt jo kaikki mätsärit ja muut menemiset (kesän irtohypytyskeikka Mikkolaan) etukäteen yhdessä, eikä niin, että toinen ilmoittaa toiselle, että mä vien tamman nyt tänne ja tuonne, maksatko puolet? Jos toinen haluaa kisata esimerkiksi juuri matkaratsastuksessa, niin ok, thats fine! Valmentautumisessa uskon olevan ihan sama homma, jos toinen haluaa lähteä tamman kanssa viikonlopun valmennusreissulle, niin sitten menee :-) itse haluaisin lähteä Safin kanssa ensi kesänä Hippiinaan leirille, jonka sitten tietysti maksaisin itse.

Täytyy muista keskustella rauhassa asioista, ja kuunnella toisen mielipidettä. Jos ryhtyy yhteisomistajuuteen jonkun kanssa, niin suosittelisin että jonkun, joka on tuttu ennestään, jonka käsittelytavat tunnet ja tiedät, muttei kaveria ehkä kuitenkaan. Itselle tulisi ainakin kaverien kanssa simmoiset megatappelut että siinä menisi kaveruus, kuin yhteisomistajuuskin!
Toivon myös, että ikinä ei tulisi tilannetta, missä Safille tarvitsisi etsiä hoitajaa tai vuokraajaa, koska mun kävisi niin kovin sääliksi sitä ihmistä, joka joutuisi mun silmien tarkkailuun hevosten käsittelyssä :-D vaikken itse mikään superhyvä olekaan, mulla on asioita, jotka teen näin, ja jos hoitaja olisi vähän turhan impulsiivinen, niin siitä ei tulisi mitään. Toisaalta, meitä on tässä kaksi jo hevosen kanssa toimimassa, joten en usko hoitajia koskaan tarvittavan.

Toivottavasti tästä sai nyt jonkunmoisen kuvan, kysymyksiä saa heittää jos tuli jotain mieleen! :-)

Lue lisää

Safi sitä, Safi tätä...

Pari postausta päivästä, mutta menkööt kun kerrankin jaksan kirjoittaa! ;-)

Kerkesin tänään töiden, koiran lenkityksen ja päikkäreiden jälkeen kunnolla, ajan kanssa pitkästä aikaan käymään Valpperissa ja touhuamassa Safin kanssa. Tykkään hirmuisesti touhuta tuon kanssa yksin, kun silloin pystyn olemaan kunnolla läsnä tamman kanssa, ja koko otus toimii silloin paljon paremmin, stoppailee vähemmän eikä haahuile takana kokoajan.

Varustekuvailujen jälkeen puunasin Sohvin oikein kunnolla läpi, ja tuli hirmuisen hyvä fiilis, kun tuo osasi seistä niin hienosti paikoillaan ja kaviotkin nousivat niin pal hianoste että!

Se on kaunis<3

Puunailujen jälkeen lähdettiin tunnin talutusreissulle, ja poikettiin me isolta hiekkatieltä pienemmälle metsätielle, jossa Safi ei ole ennen käynytkään. Reippaasti tuo siellä meni, vieraassa maastossa. Edes sillanrummut eivät pelottaneet, ja niistä mentiin ohi kuin niitä ei olisi ollutkaan. Siinä missä tuo kävelee minkä ohi vaan, saattaa Poni kyttäillä puukasaa, joka on yön aikana ilmestynyt uuteen paikkaan. No mutta, ei se niin nökönuukaa ole, jos vähän näkee pieniä vihreitä miehiä siellä sun täällä ;-) kunhan lapasessa pysytään eikä hirveästi käydä ojassa niin on hyvä.

Epe tuli meidän mukaan kävelemään metsään, ja Safi olikin hirveästi koiran perään. Kun oltiin käännytty takaisin, Epe oli huitelemassa vähän jossain kauempana, eikä Safi suostunut liikkumaan ennen askeltakaan, ennenkuin koira oli kulkemassa tamman edellä. Koira ensimmäisenä suden suuhun vai? Tuli lenkillä parit autotkin vastaan jotka eivät oikein hidastaneet, mutta Sohvi ei niistä välittänyt yhtään, itse jännitin lähinnä Epeä, että tajuaako se pysyä tien reunassa kauniisti.

Tunnin maastoilun jälkeen päästin Safin pihatarhaan syömään vihreää sillä aikaa, kun kävin nappaamassa Melexin pois tarhasta syömään iltaruokia ja annoin Selssille ja Ässälle tarhaan ruoat. 

Sulla oli ruokaa vai?

Safi sai syödä iltamyslinsä pihatarhassa, tosin ei tamma niistä oikeasti syönyt kuin muutaman suullisen, jonka jälkeen kavio ruokakuppiin sisälle ja kuppi jalkoihin pyörimään! Siinä tuo sitten etsi maasta niitä myslejä. Tuo tekee joka kerta saman jutun jossain kohtaa syömistään, aina menee kuitenkin jonkun verran myslejä maahan, kun tuo lähtee etujaloilla kuppia komentamaan.

Kun lauma oli saatu syötyä, laitoin Safin takaisin tarhaan, keräsin tavarat ja siivosin pihaton, sekä täytin vesiastiat.

Safi on muuten taas vähän vaalentunut rungostaan. Talvella, kun tämä rupesi vaihtamaan talvikarvaa pois, muuttui koko tamma harmaaksi, ja kesäpinnalla otus taas vähän tummentui, ja nyt taas kun vaihtaa talvikarvaan, niin ensin varmaan vähän vaalenee ja sitten tummenee. Saapi nähdä minkä värinen tuo on näyttelyssä! :-D

Täplähäntä!

Lue lisää

Safin varusteet/tavarat nykyään

Kirjoitin tammikuussa Safin senhetkisistä varusteista postauksen, ja mietin siinä, että mimmoinenkohan tavaravuori meillä on kymmenen vuoden päästä tammalla.

No, ei tarvinnut odottaa edes sitä kymmentä vuotta, kun puolessakin vuodessa tuota tavaraa on kertynyt jo ihan mukavasti.. :-)
Kuvasin tänään tamman varusteet läpi, tosin unohdin ottaa kuvan raipasta, sekä valjaista, mutta ne nyt ovat oikeastaan Selssin, joten joten.. Laittelen kuvia alle ja kirjoitan niihin sitten tarvittaessa alle lisää! Loimia en jaksanut rueta levittämään kenenkään hevosen päälle, kun malliotus oli syömässä heinää, enkä sitä jaksanut tarhan keskeltä hakea. Näkee noista kuvista nyt ainakin loimien värit! ;-)

Aloitellaan riimuista, Safilla on niitä yhteensä tällä hetkellä 8. Kuvasta puuttuu tamman kaksi musta-limenvihreää riimua, joista toinen oli tamman päässä ja toinen jossain teillä tietämättömillä.
1. on tamman nahkaedustusriimu, syksyn näyttelyä ajatellen ihan hommattu.

2. ja 3. on tamman mukana tulleet ällöpinkit riimut, joista numero 2 on ollut kerran tamman päässä, ja numero 3 oli tamman päässä, kun me otus kotiin haettiin, ja sen jälkeen ihan vissiin kertaalleen?

4. riimun ostin Börjesiltä, ja vaikka se onkin cob-kokoinen, on se vissiin sen verran reilu koko, että Pahvin pää on vähän turhan pieni vielä siihen. Noo, kasvua hetken aikaa ja kohta tämäkin riimu menee tarhassa :-)

5. riimu on Hööksistä ostamani heijastinriimu, joka lenkkeilee tamman päässä taas syksyllä, kun on sen verran pimeää. Kohdissa, joista hevosen saa laitettua kiinni, on päällä muovia, joka imee valoa ja sitten ne hehkuu ja kuvitelkaa jotain fysiikan lakeja tähän tai jotain, mä en tiedä tarkemmin miten ne toimii :-D

6. riimu on minun rakkausriimu, joka on ollut tamman päässä varmaan viidesti, mutta on kuitenkin kivan karvainen nyt jo. Ihana<3

Safilla ei ole oikein mitään iki-ikiomia tököttejä, vaan Melexillä, Selssillä ja Pahvilla käytetään vähän yhteisesti kaikkia. Oikeastaan ötökkämyrkky on näillä simmoinen, jota suihkutaan näihin kolmeen samasta pullosta, vaikka itsekin ostaisin "Safille" ötökkämyrkyn, niin yhtälailla sitä ruuniinkiin suihkutan. Näistä kolmesta tökötistä shampoota(haisee pahalle :c) ja msm-haavavoidetta on käytetty kaikille, vaikka Pahvin nimet niihin olen taiteillut. Itsekin siis olen niitä ruunille käyttänyt, ja niin sen olen ajatellutkin. Shampoopullossa lukeekin "Safi + pojat". Jouhien selvitysaineen ostin vasta näyttelyä silmälläpitäen, ja sen pistinkin tamman harjakoppaan, kun tuo on niin pieni pullo, että loppuu nopeasti jos sitä kaikkiin suihkii :-)

Sohvin suitset + mukanatulleet ohjat

Jalassa olleet kerran, ovat niiin tarpeelliset! ;-)

Paksuin tuli tamman mukana, ketjunaru on näyttelyihin,
salmiakkinarua oikeastaan vain käytetään ja tuo neljäs oli pakollinen
ostos :-)

Upo-uusi harjakoppa! Kyl ny kelpaa harjailla, kun on oikean värinen koppakin!

Onhan tuolle noita loimiakin kertynyt jo ihan kiva kasa, vaikkei tamma niitä oikeastaan hirveästi tarvitsisikaan. Me(= Outi) ollaan ostettu tammalle vaan tuo vihreä fleece, sekä vihreä sadeloimi, kaikki 125cm loimet tulivat tamman mukana, ja tuo yksi fleece on tosiaan Selssin vanha, ja Selssille liian iso.

Miten se tavaravuori tuntui paljon isommalta, kun niitä kuvasi, mutta nyt kun kuvia katsoo, niin eihän sitä nyt niin paljon vielä olekaan? :-D Riimuvuori voi ainakin vielä kasvaa ihan rauhassa, niitä nyt ei voi koskaan olla liikaa! Eihän?

Lue lisää

Espanjalaisii miehii ja valmentautumista

Oho, reilun viikon tauko blogeilusta taas, hupsista! :-D Pistetään vaikka töiden piikkiin tällä kertaa?

Meillä oli Ponnyn kanssa viime viikon maanantaina valmennus kahden viikon tauon jälkeen, oltiin sillä kertaa ihan kahdestaan, kun toinen valmennettava ei päässyt paikalle. Oltiin varmaan viimeistä kertaa pellolla räpeltämässä, nyt ollaan loppuvuosi varmaan kentällä, kun on pellolla taas sen verran pitkää heinää.

Mulla ei ole enää mitään haisua, mitä tehtäviä me tehtiin viime maanantaina, mutta Poni oli/on kipeä oikealta puolelta kaulasta, syystä että aisa on painanut siihen(nyt on lyhennetty). Ruuna ei halunnut milläään mennä oikeaan kierrokseen, joten työskenneltiin lähinnä vasempaan. Leena oli suunnitellut jotain rääkkivalmennusta, mutta se sitten vähän jäi, ja hömpöteltiin ympäri kenttää tehden jotain.

Tänään meillä oli valmennus pitkästä aikaa kentällä, ja herra mun jee, että osasi ruuna olla laiska tai sitten se väsähti ihan supernopeasti. Kun on koko kesä menty pellolla, niin en olettanutkaan ruunan kiitävän samallalailla kentällä, mutta joo. Vois vähän ees yrittää! Ollaan Leenan ja toisen valmennettavan kanssa naureskeltu, että ruunat on semmoisia, että kun korvan taustat vähän hikoaa, niin ne on ihan selkeästi "ei, en mä pysty enää. Hirveetä rääkkäystä!" kun tammat taas lykkää uuden vaihteen silmään ja painaa tehtävät läpi ihan voi venäjä -meiningillä. Sopii ainakin hyvin Poniin!

Tämänpäiväisen valmennuksen aihe oli selkeästi meidän rääkkääminen. Aloitettiin valmennus kaatosateessa tulemalla keskihalkajaisijalle, ottamalla keskellä seis ja takaisin raviin. Pari ensimmäistä kertaa Poni tuli vähän vinossa, mutta parani kerta kerralta, ja raviin lähdettiin muutaman kerran niiin ponnekkaasti, että koko ruuna kasvoi pari senttiä ylöspäin!

Tämän tehtävän jälkeen jatkettiin jo myös tuttua tehtävää, keskihalkaisijalla ensin voltti vasemmalle, suoristus ja sitten voltti oikealle. Ruuna hyytyy ensimmäiseen volttiin ja oli niiiiiiiin eteenpäinpotkittavaa mallia että plaaaah.

Vielä tehtiin yhtä rääkkitehtävää, nimittäin kolmikaarista. En nyt oikein keksi kehuttavaa siinäkään, Poni oli aika väsy jo tässä kohtaa, kuski oikoi minkä kerkesi ja kirosi pienessä päässään housut, jotka kastuivat mukavasti Ponin sadeloimesta huolimatta. Ihana Suomen syksy, miksei koskaan voi olla mieluinen sää? :c muutan johonkin taikalandiaan, missä paistaa aina aurinko, ja on sopivan lämmintä eikä missään näy yhtään ötököitä. Sounds good!

Loppuun otettiin vielä peruutuksia, ja sujui mahtavasti! Poni on hirveän herkkä noissa peruutuksissa, ja vielä ennen peltokautta tämä heitti pään ylös eikä ottanut askeltakaan taaksepäin, mutta nyt sujui hienosti pää alhaalla!

Hieroin Ponin kaulaan vielä valmennuksen jälkeen lämpölinimenttiä ja hierojakin olisi tarkoitus pyytää tässä lähiviikkoina hieromaan Ponny pariin otteeseen läpi :-)
Ponin kuvat on ottanut Anna P., kiitos!

Espanjalaisiin miehiin sitten, oltiin Outin kanssa viikonloppuna pienellä lomareissulla pois kotikonnuilta, nimittäin katsomassa Tähden(sh-tamma jota liikutin vuonna '10-11) toista vanhaa omistajaa! Oli kyllä kiva nähdä pitkästä aikaa, naurettua tuli kyllä aika reippaasti!

Pieneen lomareissuun tottakai kuului myös talleilu, tällä kyseisellä ihmisellä on 5vuotias PRE ruuna Novillo, jota me ensin lauantaina käytiin katselemassa, kun omistaja oli tämän kanssa tunnilla, ja sunnuntaina sitten me Outin kanssa päästiin selkään. Itse olin ensin sitä mieltä, että mä vaan teen maastatyöskentelyä, mutta kun ruuna oli niin rauhallinen ratsureima, päätin minäkin uskaltaa. Ja oli kyllä mahtava!

Hömpöttelin Novilla käyntiä ja ravia kenttää ympäri, itkin verta kun en osannut ohjata ruunaa ja itkin vielä kovempaa verta, kun näin "ratsastuskuvat". Siis voi jeesus kun ei voi ihminen osata istua! Ponikin näyttää harvinaisen kituvalta :c Outi nappasi kuvan, jossa kökötän Novin selässä, kiitokset!

Tästä viisastuneena, päätin repiä jostain aikaa ratsastustunneille, ennen kuin Safin ratsastus on ajankohtaista. Islanninhevostunneille varmaan suuntaan, vaikkei perinteinen issikkaratsastus oikein nappaa(joo, miksi mulla on issikka :-D tahtoo maastomopon!), mutta pakko se on oppia ratsastamaan sitä tölttiäkin varmaan.

Olin kyllä melkosen ylpiä itestäni, kun uskalsin ruunan selkään kiivetä. Kuvissa ruuna näyttää pienelle, mutta vieressä seistessä ja varsinkin selässä istuessa ei ole tietoakaan, että ruuna olisi pieni! Askeleet ovat niiin erilaiset, kuin vaikka esimerkiksi Melexillä. Hieno ruuna oli kyllä, ja vähän sovittiin ruunan omistajan kanssa, että tämä tulisi mukaan Safin näyttelyynkin :-) Olisi kyllä kiva, mä tarviin jonkun, joka potkii mua persuksille kun stressaan pääni irti.

Meidän kunnan eläinlääkäri kävi eilen rokottamassa Valpperin lauman, ja kehui samalla Safin väriä. Sanoi myös, että tamma on paljon paremmassa kunnossa, kuin talvella. Olivat myös Outin kanssa sopineet alustavasti Selssin lopetuksen lokakuulle, joten nyt kaikki Selssin kymmenen vuoden takaiset hoitajat Turun seudulle ja sanomaan ponille heipat. Kortisoonikuurin tuo vielä ehkä saa, ja jos ei taikoja tapahdu, niin monttu odottaa.

Lue lisää

Toivekuvapostaus vol 1

Yritän jatkaa tätä heti kun mulla on aikaa ettiä kuvia ja jaksamusta :-) Mitäs tykkäsitte, mikä oli kivoin kuva? Meikäpoika hieman muuttunut tässä viiden vuoden aika, oh no :-D

Lue lisää

Toivekuvapostaukseen toiveita!

Edellisen postauksen parit anonyymit kommentoijat suostuttelivat meikän tekemään toivekuvapostauksen ja heittelivät mua jo aiheillakin (kiitos!), joten päätin nyt tämän sitten toteuttaa.

Eli heitelkää kommentteihin toiveita, mitä kuvia haluatte! Yritän kaivella vaaanhoja kuvia läpi, ja ottaa sitten tarvittaessa lisää. Ainakin sen verran, mihin mun mielikuvitus riittää :-D

Lue lisää

Kysymyspostausta, toivekuvia... mitä?

Karvainen poni 20.5.

Pyytäisin teiltä, oi arvoisat lukijat, postausaiheita! Kaikenlaiset erikoispostaukset ovat toteutettavissa, tosin ei videomuodossa, koska mulla ei tällä hetkellä ole mitään, millä muokata niitä videoita. Yksittäiset videopätkät kuitenkin onnistuvat.

Haluatteko kysymyspostausta, toivekuvia(joita on nyt joka kolmannessa blogissa jonka avaa) vai mitä? Kertokaa ihmeessä! Tosin, jos kysymyspostausta tmv. halajatte, niin oletan sinne myös tulevan kysymyksiä/toivekuviatoivomuksia, koska eihän niissä nyt muuten ole oikein mitään järkeä :-)

Pitäisikö mun kuvata Safin tän hetkiset varusteet läpi ja verrata niitä tammikuiseen postaukseen ja katsoa, että paljonko tavaravuori on kasvanut puolen vuoden sisällä? Vai olisiko kurkistus Ponin varusteisiin kivempi? 

Kertokaa toivomuksia mulle ja katsotaan että mitä toteutetaan! :-)

Lue lisää

Valpperin lauma laitumelta kotiin

Kahden kuukauden laidunloma oli hyvä lopettaa tänään, kun laidun oli jo sen verran kuivunut ja ravinneköyhä. Sama kaveri tuli ajamaan Selssin laitumelta kotiin, joka ruunan sinne ajoikin. Outi ajoi Melexiä, ja minä pidin Safia käsihevosena mukana, ja Ässän omistaja ratsasti tai talutti ruunaa parin kilometrin matkan verran. Puhuttiin matkan aikana, että tästä puuttuu enää täysperävaununen rekka, mutta ei sitä onneksi näkynyt!

Oltiin vissiin peräkanaa mentäessämme aikamoinen näky, kun autot hidastivat niiin hyvin, paitsi yksi jonka oli pakko tunkea ohi kapealla hiekkatiellä. Pysähtyi sitten lopulta paikoilleen, kun minä kädellä näytin n. parikymmentä kertaa että pysähdy, mutta ei uppoa sinne päähän millään. Eikä voi tajuta pysähtyä ihan aluksi jo heti :c

Melex hivuttautui Selssin ohi vaivihkaa, kun oltiin tultu aboutiarallaa puolet matkasta. Ei ruuna silti ravaamaan lähtenyt, käveli vain reippaasti. Safi jatkoi Melexin kärryjen syöntiä koko matkan, vissiin otti vähän päähän kun joutui siellä takana kävelemään, eikä saanut tulla ohi. Hienosti tuo silti oli taas koko matkan!

Melex ihan selkeästi ihmetteli viidakonlailla metsittynyttä, kuitenin läpikotaisin tuttua tarhaa tallillepäästyä jonkun aikaa, kun Outi tältä kärryjä pois otti. Vapaaksi päästyä ei ruuna kuitenkaan mitään ruennut hötkyilemään, vaan meni lähimmälle ruohotupsulle syömään. Safi ja Ässä riemastuivatkin sitten tarhasta pikkasen enemmän, aika kauan nuo vetivät kunnon rallia koko hehtaarin kokoista tarhaa ympäri. Melexin siinä tohinassa innostui sitten parit ravipätkät juoksemaan. Mitä sitä turhia!

Törmäsin Melexin vanhaan, 17vuoden takaiseen omistajaan muuten ihan sattumalla tuossa viime viikolla. Olin töissä vanhainkodissa toisella osastolla, ja tämä kyseinen henkilö oli osastolla, missä minä yleensä olen. Kävin sitten kyseisellä osastolla jokaisella tauolla, ja tuli puheeksi hevoset. Tässä kohtaa en sanonut Melexiä vielä nimeltä, mutta lisäsin kyseisen ihmisen Facebookissa kaverikseni tottakai! Outi lähetti seuraavana päivänä (kun olin menossa taas kyseiselle osastolle viettämään kahvitaukoa...) viestin, että mistä tunnen kyseisen henkilön, ja että hän on omistanut Melexin ennen ruunan Outille tuloa.

Hissi oli onneksi jo melkein alakerrassa, josta sitten juoksin osaston pirun pieneen keittiöön, ja ennenkuin tervehdin niin huusin että "OOKSÄ OMISTANU MELEX OON JOSKUS" ja kyllä, positiivinen vastaus sieltä tuli! Kerroin sitten lyhyesti, että olen hoitanut ruunaa nyt 7 vuotta ja pappa on nyt 26vuotias ja edelleen Outilla.

Kyseinen henkilö oli tosi tyytyväinen, kun Melex edelleen Outilla on, ja kertoi, kun oli joskus vuosia sitten kävellyt toisen hevosen kanssa Melexin tarhan ohi, oli tullut tunne että voiskohan tuo olla Melex, ja oli sitten huutanut ruunaa nimeltä. Pappa oli sitten nostanut päänsä ylös heinäkasasta tmv., ja kyseinen entinen omistaja kertoi, että vieläkin menee kylmät väreet. Itse olin siinä kohtaa sitten jo melkeen itkemässä :-D

Puhuttiin koko vartin kahvitauon ajan sitten Melexistä, ja miten se oli kyseiselle ihmiselle tullut.
Kys. ihminen oli etsimässä itselleen hevosta, ja oli kuullut juttua että jollain tutun kaverin kissan lehmällä ois nuori lv myynnissä. Vähän skeptisenä oli mennyt paikalle, kun oli kuullut, että Melex oli tullut jonkun konekaupan päälliskauppana. Melex oli ollut jossain pienessä vajassa, ja kun ovet oltiin avattu, oli nurkassa seissyt pieni ja pelokas lämppärin rutku.

Koeratsastuksessa Melex oli mennyt kiitoravia pää pystyssä, mutta entinen omistaja oli sitten päättänyt ruunan ostaa. Miettien kuitenkin, että mitäköhän tästä tulee. Päätöksen kuitenkin teki sillä ajatuksella, että ei voi jättää niin kilttiä hevosta tuollaiseen paikkaan.

Sovittiin myös, että kyseinen ihminen tulee joskus pappaa katsomaan, vielä ei olla keretty päivää sopimaan.
Uskomattoman pieni maailma (tai paikkakunta?) kun törmää ihan täysin sattumalta Melexin vanhaan omistajaan. Kehui hän myöskin kun kuvia näytin, että on hyvässä kunnossa pysynyt :-)

Koitan taas vähän jatkossa kunnostautua tän blogin päivittämisen suhteen, mä olen ollut viimepäivät niin muuttotohinassa, kun muutan koiran kanssa omilleni, että hyvä jos tallilla on kerennyt kääntymään.. :--)

Näyttelyihin on muuten aikaa enää hirveän vähän, 23 (tai no, 22 koska kello on jo yli kahdentoista muttamutta!) päivää enää. Ai kamala, nehän on ihan pian jo!

Ponikin on saanut lomailla valmennuksien osalta pari viikkoa, nyt on maanantaina seuraava valmennus. On tehnyt pieni loma ponille varmasti vain hyvää!

Lue lisää