200 lukijaa, aika hurjaa etten sanoisi!
Vapaapäiväksi osui sopivasti lämmin ja nätti ilma, ja koiranruokashoppailujen jälkeen pakkasin koiran autoon ja huristelin Valpperiin. Ilma oli tosiaan sen verran lämmin, että tiesin lauman olevan ihan koomassa pihatossa, joten en edes ajatellut tekeväni hevosten kanssa tänään mitään. Mun pitäisi klipata Poni vielä ennen laitumelle lähtöä, se on tiputtanut pitkän talvikarvan pois, mutta karva on edelleen tosi paksua. Ruunan ruokavalioon lisäsin tänään myös suolan, otus on ollut vähän nuutuneen oloinen (paksu karva, suolanpuute, kuuma ilma?) niin kokeillaan olisiko tästä jotain apua.
Viime maanantaina lähdin Ponin ja Epen kanssa ajamaan normaalisti, tallusteltiin siinä alkukäyntejä, kun takaa tuli aika reipasta vauhtia ohi auto, peräkärryn kanssa. Ei siis normaalin peräkärryn, vaan vähän pidemmän mallin, en tiedä oliko se jokin maalausteline vai venetraileri tai vastaava, mutta se vähän rämisi Valpperin montuissa, ja Poni sitä sitten pelästyi.
Ruuna lähti laukkaamaan pää pilvissä, eikä siinä vielä mitään, mutta siinä kohtaa kun mäkivyö (luulisin, että tämä aiheutti pukittelun) valahti liian alas, rupesi ruuna pukittelemaan aika reippahasti. Mulla ei ollut poniin mitään kontaktia, ja autokin paahtoi vain eteenpäin. Poni sitten onnistui potkasemaan mua oikeaan jalkaan, ja mikä pahinta, sai vasemman takajalkansa aisan yli. Siinä kohtaa olin varma, että nyt koittaa kuolema ja näin jo, miten mentiin nuri ja ojaan ja verta roiskuu ja jeee. Ei kaaduttu, poni sai jalkansa takaisin ja sain kuin sainkin puuskuttavan ponin pysähtymään, ja tärisevin käsin ja jaloin rupesin ruunaa kärryistä irrottamaan. Saldona verta toisessa takasuojassa(ei hajuakaan mistä se on tullut), yksi remmi poikki ja silat oikealla kyljellä. Talutin ponin tallille ja vedin itse kärryjä, vaihdoin toiset silat selkään ja käytiin ajamassa lenkki uudestaan. Kärryistä ei jäänyt kammoa yhtään, eikä tuo autoistakaan nyt ole mitään sanonut. Huh! Onni onnettomuudessa. Naureskelin että tulikin laitettua poni kenkään myös takakaviosta juuri perjantaina, muuten potkusta ei varmaan olisi tullut mulle mitään. No, ei voi mitään!
Jooo, takaisin tänäseen, hevosilla en siis tehnyt mitään, laitoin lisää vettä ja annoin väkirehut. Capo oli mulla tosiaan mukana tallilla, joten nappasin koirat hihnojen päähän hetken juoksentelun jälkeen ja lähdin talsimaan kohti monttuja, jossa käydään yleensä hevosiakin kahluuttamassa. Oli taas koirilla kivaa!
Reilut puolisen tuntia uitin koiria, ja nyt tossa vieressä makaa tyytyväinen ja väsynyt koira. Kätevää, kun on koira joka ra-kas-taa uimista, väsyttäminen on melkosen helppoa näin kesäisin! Lisätään vielä joukkoon toinen koira, joka myöskin rakastaa uimista, ja kun nämä kaksi häärääjää tulevat vielä hyvin toimeen, niin itse pääsee aikalailla helpolla! ;-)
Peruin muuten Ponin kisailmoittautumisen huomisiin Sipoon kisoihin, ja ihan hyvä että niin teinkin. On tuo sen verran väsähtänyt nyt ollut, täytyy otattaa verikokeet jos tuo ei tuosta piristy suolan syöttämisen ja klippauksen jälkeen. Ponihan juo aikalailla paljon, ja on ollut juttua meidän ell. kanssa, että jos tuolta katsoisi maksa- ja munuaisarvot, mutta tämä on vielä jäänyt puhumistasolle, mahdollisesti ehkä siksi, että mun pitäisi ehkä itse ottaa ne veret tuosta otuksesta ulos.. ;-)
Lue lisää
