Miltsin kuulumisia

Kävin tänään hypersuperpikaa tallilla ennen iltavuoroa pyörittämässä laumalle heinäpaalin, kotoa nappasin kameran mukaan, kun pitihän Milosta nyt ensilumikuvia saada. Mitään tuo ei riehunut, tottunut moiseen jo varmaan! Nappasin parit tylsät kuvat, käytetään niitä nyt kuvituskuvina :)
Päässytkin jo itseltä unohtumaan tuo mustan ponin kuvaamisen vaikeus valkoista taustaa vasten! No, tässä on aikaa harjoitella :-)

Mites Ponilla sujuu nykyään suhtautuminen Miloa kohtaan? Parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa! Tammat vahtivat varsaa lähes kokoajan, Aada enimmissä määrin, ja aina, kun Aadan ottaa tarhasta pois, seuraa yksi musta pallo mukana. Minoksen jahtaamiset ovat loppuneet lähes kokonaan, jos tuo lähtee perään, ottaa ruunanrupukka muutaman raviaskeleen ja siinä se. Loistava juttu siis! Olen niiiiiiiin hyvin hyvin iloinen tästä asiasta!
Minoksen haavakin on ruennut parantumaan hyvin, joten ehkä pääsen harmituksenkin yli aikanaan. Tänään kun sitä katsastelin, oli varsa huulta luultavasti johonkin hangannut, ja rupi irronnut. Toivon edelleen sormet ristissä, ettei haava tulehdu.

Kävin edellisenä päivänä (perjantaina) ekaa kertaa taluttamassa Minosta kentällä, kun kaverini ratsasteli siellä Aadalla. Varsa ei ollut moksiskaan uudesta paikasta! Aadan perään oli kova kiire ja paikoillaan ei oikein malttanut olla.

Mitäs kuuluu sitten porukan toisiksi nuorimmalle, Safille? Safilla on menossa laihdutuskuuri kun neitihevoinen vähän pääsi turpoamaan kesän mittaan laitumella. Tamma liikkuu mielellään n. 3-4 kertaa viikossa lähinnä kärryjen edessä. Välillä ollaan kentällä vapaana jonkun kaverin kanssa (tosin vapaana juoksentelu ei oikein innosta, paitsi joskus hyvin harvoin, jolloin tamma spurttailee omiaan), ja parit kerrat ollaan myös ratsasteltu, lähinnä hömpötelty menemään ilman satulaa. Safi tuntuu niiin turvalliselta! Voin oikeasti sanoa, että olen niin ylpeä Outista ja itsestäni, että ollaan saatu koulutettua tuosta noin fiksu hevoskansalainen. Toki tamman luonnekin vaikuttaa paljon, sen ollessa niin perusrauhallinen.
Pari kertaa ollaan otettu ravi/tölttipätkiä selästä käsin, kumpaa nyt sattuu tulemaan. Yksi päivä tammaa ohjasajoin kentällä, jolloin haettiin vähän enemmän sitä tölttiä ja sen tahtia. Hienosti tahtia tulee, ja pätkittäin tuo vapaanakin hidastaessaan tölttää! Nelikäyntinen siis tämä ainakin on! Alle vuoden päästä tuo on käynyt ensimmäisen lähijakson ratsunoppejakin ;-)

Tällä hetkellä siis hymyilyttää tämä hevostouhu taas, oli melkoista hiusten harmaantumista ensimmäinen Minos viikko, mutta jos tämä tästä!

Lue lisää

BLOGIHAASTE: Talvinen kuvahaaste

Blogitallin tämänviikkoinen haaste kuulosti sen verran mukavalta, että ajattelin siihen jokatapauksessa ottaa osaa, mutta kun Jessi haastoi minut tähän, oli osallistuminen takuuvarmaa!

Ohjeet siis kuuluvat näin; lisää postaukseen ainakin viisi ihanaa talvikuvaa, ja kerro mikä talvessa on sinun mielestäsi parasta.

Eikun siis vanha kone päälle, ja kaivelemaan kuva-arkistoja!

© Leena Kahisaari

Villit hankilaukat (joko sitten ratsastajalla/ajajalla tai ilman) puuterilumessa taitavat olla jokaisen heppatytön ja -pojan lemppariasia talvessa! Fiilistä parantaa vielä se, jos on kaveri mukana. Ja jos omistaja on ollut niiin urpo, että on päästänyt karvakaverit ihan vapaaksi iiisolle sänkkärille niin, että sieltä voi karata naapurin pihalle! Jep, parhautta!

Aurinkoiset talvipäivät, kun pakkasta ei ole 25 astetta. Tarvitseeko sanoa enempää? Itse saan näistä päivistä hurjasti energiaa keskelle pakkasta. Harmaatkin ovat lumen keskellä paljon kivempia kuvattavia, kuin syksyn kurakeleillä!

Poniystävän riemu ja innostus, kun sairaus ei paina päälle. Talvisin, kun pakkasta ei ollut liikaa, oli Selssin melkein terveen tuntuinen. Ensimmäisenä talvena Sinfonien syötön aloittamisen jälkeen, oli Selssi välillä kuin tikittävä aikapommi. Ainut hevonen, jonka reen tai kärryn kyydissä olen voinut nauttia siitä, että otus on oikeasti ryöstänyt. Ylläoleva kuva on ehdottomasti yksi lempikuvani Selssistä ikinä. Ruuna on niiiin elämäniloisen näköinen! Hankilaukat, se on se juttu!

Etelään satoi eilen toinen ensilumi. Lumi tuo tuollessaan tietynlaisen hiljaisuuden ja rauhallisuuden. Mielestäni ylläolevassa kuvassa se rauhaisuus tulee esille. Hento auringonvalo, koskematon lumihanki ja sen sinisyys. Sekä kaksi somaa blondia suomentammaa!
Talvisin onkin ihanaa käydä iltahämärässä koiran tai poni(e)n kanssa lenkillä, kun on niin hiljaista. Kuuluu ainoastaan kengistä kuuluva natina, kun pakkaslumi narskuu.

© Katja Hongisto

Vastavalolla leikkiminen, lumen pöllyäminen!
Talvikuviin saa mielestäni ihan erilaista meininkiä, kun lumi pöllyää riehuvien hevosten ympärillä! Tai ihan rauhassa ravaavien jaloissa ;-)
Sekä taas kerran, lumihangessa pellolla ratsastelu! Kaikille taisi tulla selväksi, mikä on allekirjoittaneen lempipuuhaa talvella hevosten kanssa? Eikä tarvitse olla edes pellolla, tien reunassa hevosen kanssa meno puuterilumessa ajaa melkein saman asian!

Sainkin hyvän tovin vierähtämään näitä kuvia etsiessäni. Suunnittelin tähän yhtä Selssin pääkuvaa, sekä yhtä ratsastuskuvaa Melexistä, mutten jaksanut rueta käymään poltettuja levyjä läpi, joissa kyseiset kuvat luultavasi olisivat. Mennään nyt näillä!

Lue lisää

Vähän harmittaa

Okei, myönnetään, että vähän enemmän harmittaa, kuin vain vähän.
Oikeasti tosi paljon.

Huomasin sunnuntaina Minokselle loimea sovittaessani (joka muuten sopi aivan loistavasti, eikä pikkujätkä loimesta mitään meinannut), että varsalla on vasemmalla puolella ylähuulessa iso ihoklöntti (totteli myös nimeä ihosuikale, härpäke, plotti...), ja kun sitä kaverin kanssa tutkittiin otsalampun kanssa, paljastui se kasaan menneeksi ihoksi ja haavaksi sen alla. Miltsi antoi hyvin puhdistaa haavan, eikä se nyt niiin kamalalle näyttänyt. Päättelin haavan tulleen orin huuleen lauantaina, perjantaina sitä ei ollut, ja lauantaina en itse käynyt tallilla.

Koska tilanne ei ollut akuutti, en soitellut enää sunnuntai iltana päivystävälle, vaan siirsin asian maanantaille. Maanantaina meidän vakieläinlääkäri ei vastannut useaan puheluuni (6kpl) tai viestiin, joten homma siirtyi taas päivän eteenpäin. Tiistaina soitin taas samalle tohtorille vain saadakseni tietooni, että tämä on jossain tilakäynnillä koko päivän. Okei, soitin sitten naapurikunnan eläinlääkärille, joka ilmoitti, että enää tiistaina ei kukaan kerkeä tulla katsomaan, mutta keskivikkona sitten. Sain sovittu ajan puoli yhdeksi tänään keskiviikoksi. Varsa söi koko ajan normaalisti heinää ja väkirehuja, ja oli muutenkin normaali, pirteä itsensä. Itseä vain harmitti ihan valtavasti.

Tänään sitten eläinlääkäri tuli paikalle, rauhoitettiin varsa ja puudutettiin ihohärpäke, joka sitten leikattiin pois. Nyt varsalla on huulessa vähän raju haava, mutta joka paranee nopeammin ja myös siistimmin. Hienosti antoi varsa hoitaa! Samalla sai rokotukset (tetanus ja hevosinfluenssa).
Miltsi heräili kaksi tuntia sisällä kevyestä päiväkännistään, ja Taran omistaja tämän sitten päästi ulos, kun itse lähdin töihin tunnin myöhässä. Oli kuulemma varsa kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan!

Nyt toivotaan, ettei haava tulehdu - ei siis aloitettu vielä abkuuria, tarvittaessa sitten vain. Onneksi nyt on näin viileät kelit, niin toivottavasti vähän estää tulehtumasta. Käskyksi tuli puhdistaa vedellä vain. Kuukauden päästä sitten tehosterokotteet tuikataan varsaan.

Mistä tuommoinen haava sitten? Uskallan veikata, että Poni on jahdannut varsaa takaa, ja huuli on epäonnisesti osunut johonkin oksaan.

H a r m i t t a a valtavasti.

Uhosin jo eilen facebookissa, että kohta lähtee yksi Poni myyntiin. Tuo edelleen vähän jahtailee varsaa, tilanne on kuitenkin paljon rauhallisempi, kuin viikko sitten varsan tullessa, ja paljon rauhallisempi, mitä vaikka kaksi viikkoa Taran tulemisen jälkeen. Annoin Ponille kuukauden aikaa nyt tottua tilanteeseen, uhkailen sitä koko ajan, että jos ei rupea käyttäytymään, laitan koko poninperkeleen myyntiin >:(

Tarhan voisi periaatteessa jakaa kahtia ja tarhata Minosta Aadan ja/tai Safin kanssa. Karu tosiasia on, että pihattoja on vain kuitenkin yksi. Lämmitettävät vesiastiat ovat pihaton sisällä. Vapaa heinä tällä laumalla on, joten heinäpolitiikkakin vaikeutuisi, muttei se nyt mahdottomuus olisi.

Tai sitten tungen Ponin naapurin oripihattoon ihmettelemään egoaan. Tosin uskon (ja toivon, en halua luopua mun Ponnystä!) että kuukaudessa tuo tilanne rauhoittuu oikeasti. Poni antaa nyt jo kuitenkin Miltsin olla suht rauhassa. Uhkailu kuitenkin yleensä tehoaa!

Pahoittelut kuvattomasta postauksesta! Laitan vaikka huulesta kuvia sitten, kun se rupeaa hyvin paranemaan.

Katsotaan mikä pskamyrsky tästä nousee.......

Lue lisää

Voi jehna tätä söpöyden määrää

Minos toista päivää tallilla! Työpäivä meni ressaillessa, että tappaako Poniperkele varsan ja saako se syödäkseen ynnämuuta ynnämuuta. Aadan vuokraaja heitti varsan heinäkasaan kuitenkin lisää heinää päivällä ja katsoi että orille on vettä, niin saatoin vähän hengähtää. Töiden jälkeen äkkiä kotiin ja kaasu pohjassa tallille!

Tallilla adoptioäiskä Aada hengaili varsan kanssa, Tara kävi myös varsaa vähän haistelemassa. Aada ja Minos ovat kyllä suloinen pari, kummatkin hörisee toisilleen, ja Aada suojelee varsaa edes hiukan ilkeältä isoveljeltä (= Ponilta).

Vara-äiskä ja pikkujätkä

Kymmenen minuutin suostuttelun jälkeen sain Miloun kiinni, päästi heti alkujaan paremmin lähelle, kuin eilen. Pikkuhiljaa kun tuo tuosta kotiutuu, niin kiinniottaminenkin helpottuu! Myöhemmin tänään kun revin heinäpaalista heinää Miltsille, tuli varsa siihen viereen syömään, vaikka tarhatädit Aada ja Safi söivät toisella kasalla.

Näytin Miloulle nyt vesiastiat, ja vesi maistuikin hyvin. Käveltiin pihalla pari kierrosta, Epe-koira vähän jännitti aluksi, ja kun Epe tajusi, että tää onkin uus poni, sai se parit hepulikohtaukset, ja säntäili edestakaisin. Näitä kohtauksia Minos aluksi vähän säikähteli, mutta aika nopeasti oli sen oloinen, että pitäis päästä kans ton kanssa leikkimään!
Rohkeasti orivarsa käveli mun vierellä pitkin pihaa. Taluttelureissun jälkeen pysähdyttiin harjauspuomille, jossa käden kanssa kävin varsan läpi päästä jalkoihin. Ehjältä tuntui! Kävin näyttämässä vielä pihaton varsalle ja pihaton vesiastian. Aada tulikin pihattoon meidän perässä huolesta soikeana, ja kova höriseminen oli molemmilla! Yhtään ei Milo pelännyt tulla pihattoon, ja muoviliuskatkin olivat täysin ok. On se rohkia! Vatsakin oli tänään jo täysin normaali.

Mites Ponin kanssa sitten? Aavistuksen paremmin, vaikka jahtaa silti edelleen. Väitän, että parissa viikossa varsa kyykyttää Ponnya jo aika reippaasti ;-)

Ja jottei menisi ihan Milon hehkuttamiseksi, hehkutetaan nyt tuota toista junioria, nimittäin Safia!
Ohjasajoin tammaa pitkästä aikaa kentällä, tänään koitettiin saada vähän tölttiä pyynnöstä. Tahtia löytyi, ja hyvin tuli muutamia askeleitakin tölttiä! Mitään hirveän korkealiikkeistä tölttiä tuo ei vielä  mene, mutta on tajunnut jujun ;-)

Lue lisää

Tervetuloa Minos!

Jätkänpätkä, Milou, Minos, Milo, Vaava, Varsa... rakkaalla lapsella on monta nimeä!

Jässikkä muutti tosiaan tänään Valpperiin osaksi laumaa, ja mua jännitti oikeastaan vain Ponin reagoiminen asiaan. Kotopuolessa kasvattajan luona orivarsa oli kävellyt suoraan traileriin, rohkea vaava!

Laitettiin varsa suoraan tarhaan, ja aluksi lauma ympyröi otuksen kokonaan, kasvattaja jännitti isoja hevosia, minä jännitin Ponia.
Aluksi oli ihan rauhallista, mutta sitten alkoi ralli! Poni jahtasi varsaa aika reipashenkisesti, mutta meidän yllätykseksi Aada adoptoi varsan vähän itselleen, siirsi takapäätään Ponin ja varsan väliin. Seurattiin tätä menoa n. tunti, ja näytettiin varsalle heinäkatos. Poni jahtaili aina välillä varsaa, välillä tämä ja Aada tai Tara olivat haistelemassa. Kaikilta muilta sujui tutustuminen loistavasti, mutta luupää Poni oli taas niin helvatun vatipää ja raah.. ihme kukkoilija.

Laitoin monia heinäkasoja ympäri tarhaa parin vesisaavin lisäksi, ja varsa rupesikin aika nopeasti syömään. Vesikin maistui hyvin, vatsa oli mennyt vhään löysälle, mikä on tuollaiselle rautavatsallekin ihan normaalia, sen verran iso elämänmuuton kuitenkin on.

Adoptioäiti ja hoitotäti!

Olin tallilla yhteensä tänään lähes 8h, välillä seurailin hevosia tarhassa, välillä halailin patteria satulahuoneessa peittoihin kääriytyneenä.

Poni sai itseltään myös alahuulen auki, jahtasi Minosta taas vaihteeksi, ja kun ruunan rupukka ei olekaan niin taipuvainen ja vikkelä, mitä tuo varsa, sai Poni jostain oksasta haavan alahuuleensa.

Tullessaan Minos oli kovin arka ihmisiäkin kohtaan, väisti todella helposti, mutta puoli kuuden maissa kun vielä laitoin heinää varsan eteen, sain touhuta siinä suht normaalisti. Annan tuon nyt kotiutua rauhassa, ja sitten ruetaan touhuamaan jotain enemmän. Meinasi tuo kerran pari tulla luoksekin, mutta sitten iski jännitys :-)

Olen ihan rakastunut tuohon pieneen ja pörröiseen poniotukseen! Tällä hetkellä ei stressaa mikään muu, kuin tuo Poniperkele. Ruunan itsetunto laahaa jossain pohjamudissa kun täytyy varsaa kiusata. No, eiköhän tämä tästä suht. nopeasti!

Lue lisää

Viime hetken fiilikset ennen varsan tuloa

1. Pikkuhiljaa rupeaa jo jännittämään!
2. Entä jos Poni on yhtä kamala, mitä se oli Taralle kuukausi sitten? Nyt kuukauden jälkeen vanha tamma on ruennut komentamaan ruunaa takaisin, ja ruuna onkin ottanut käskyt tosissaan. Tainnut saada sen verran monta potkua kaulaan. Edes ruokakipolta Tara ei väistä, vaikka Poni uhittelisikin vieressä!
3. Mitäs jos lauma karkaa aitojen läpi? Siinä sitten pyydystetään pitkin kyliä viisipäistä laumaa.. halleluja!
4. Mitä jos Poni on kamala? Tai Safi? Aada? Tara? Suurimpana kuspona siellä kuitenkin kyllä kukkoilee varmasti Poni.
5. Lue ylläoleva.
6. Lue vielä kerran ylläoleva!
7. En malta odottaa, että pääsen opettamaan varsalle kaikenmaailman juttuja, eniten ehkä odotan, että päästään maastoon kävelemään turvahepan voimin!

Eniten jännittää, miten lauma ottaa varsan vastaan. Onneksi on tukihenkilöitä mukana! :-D
Kun jos on todettu, että Poni ja kumppanit ovat ottaneet Minoksen hyvin vastaan, alkaa eniten odottamani kohta! Pidin Safin kouluttamisesta(/totuttamisesta) kaikkeen ihan hirmuisesti, ensimmäiset maastokävelyt olivat parhautta, kun sai totuttaa tammaa liikenteeseen, ja miten päin siellä nyt kuuluukaan olla. Tätä odotan vielä enemmän Minoksen kanssa, nyt kun tietää, että mistä on ehkä suurinpiirtein kyse! Onhan tuo Ponikin melkein itsekoulutettu luupää.

Heh, elämme jännittäviä aikoja! Peukut pystyyn ja loput sormet ristiin, että huomenna ja jatkossakin menee lauman kanssa kaikki hyvin :-)

31.10.

Lue lisää

Maistettavana Marstall Vito

Blogin sponsorina toimiva Suomen Ratsutarvike (linkki) antoi jo jonkin aikaa sitten mulle testiin Marstallin Vito rehua. Kyseessä on viljaton, vähäsokerinen ja vähätärkkelyksinen vähän erikoisempi rehu!

Marstallin Vito sopii hevosille, joilla on ongelmia helppoliukoisten hiilihydraattien kanssa. Vito sopii myös hyvin hevosille, joilla on häiriöitä aineenvaihdunnan kanssa, esimerkkeinä kaviokuume ja Cushing.

Kiinnostuin tästä kovasti juurikin tuon Cushingin takia. Ponillahan ei ole todettu Cushingia, mutta sillä on kaksi sen oiretta (ei vaihda karvaa ja juo hirmuisesti). Ell. ehdotti Cushinglääkkeiden kokeilua, mutta tässä kun olen sitä pohtinut ja väännellyt sekä käännellyt päässäni, olen miettinyt, että kun tuo mahdollinen Cushing ei ruunan elämää näytä haittaavan kamalasti, ei me vielä kokeilla lääkkeitä.





Vito sopisi Ponille siis sen puolesta aika kivasti! Ruunalla kävi hieroja edellispäivänä (tiistaina) ja vasemmalta puolelta lanneselästä yksi lihas näytti vähän tulehtumisen merkkejä, ja Viton kerrotaan myös sopivan hevosille, joilla on selkälihasten tulehduksia. Harmikseni Vito ei kuulu tallivuokraan, ja hyvin tuolle kuitenkin näyttää sopivan tuo Marstallin "Issikkarehu"! :-D

Vito tarjoillaan turvottuna, mikä passaa meille loistavasti. Ponille ei oikein tällä hetkellä maistu (omat) ruoat ellei niitä turvota, joten tällä hetkellä ruuna syö väkirehut turvotettuna. Ratsutarvikkeen sivuilla kerrotaan turvotusohjeeksi 1litra Vitoa ja 1litra lämmintä vettä, jonka annetaan turvota n. 15min. Itse tykkään ottaa turvottamisen kanssa varman päälle, muistan kun Outi joskus varoitteli, että ruoka ei saa enää vatsassa turvota liikaa, joten laitan puuroihin yms., aika reippaasti ehkä liikaakin vettä.

Tältä näyttää Vito kuivana!

Ja tältä turvotettuna. Tässä 1dl Vitoa ja reilu 2dl vettä.

Koska meidän tallille ei tule lämmintä vettä, olen ostanut sinne vedenkeittimen. Vito muuttui puuroksi hetkessä, kun kiehuvan kuumaa vettä laitoin joukkoon, enemmän aikaa taitaakin kulua siihen, että odottelee että ruoka on sopivan viileää tarjoiltavaksi ;-)

Miten Vito meille sitten maistuu? Loistavasti! Marstallin rehut maistuvat meidän koko laumalle tosi kivasti, ja Poni persona ponina innostuu kaikesta ruoasta. Varsinkin turvotettuna. Minun varhais-vanhus!

Turun seudulla Suomen Ratsutarvike myy Vitoa kuin myös muita Marstallin rehuja - tosin vain suoraan kaupasta, postin kautta nämä säkit eivät kulje :-) hintaa 20kg säkillä on 31e.

Koeponiini. Meille satoi tänään ensilumi!

Lue lisää