Meidän kesä 2015

Syksy etenee kohisten, joten tässä välissä onkin hyvä palata (kylmään) lyhyehköön kesään! Mitä kaikkea toimintaa se meidän piireissä pitikään sisällään?

Kesäkuussa laskin päiviä mun ja Minoksen ensimmäiseen näyttelyesiintymiseen. Jännitys oli ihan valtava, ja varsinkin ruunan adoptiokasvattaja sai tästä jännityksestä kuulla harva se päivä. Tallinomistaja sai myös osansa kun joka tallikerralla kauhistelin päivä päivältä lähestyvää näyttelypäivää! ;-)

13.6. pyörähdettiin Turun Metsämäen raviradalla näyttelyissä. Itse olin varautunut kakkospalkintoon, ja olisin tähän ollut erittäin tyytyväinen. Minos oli ainut luokassaan, ja kun ruunan ulkomuoto miellytti hollantilaisen Remond Molenkampin silmää kovasti, sai mustuainen ykköspalkinnon, ja käskyn tulla parin vuoden päästä samaisen tuomarin näytille uudestaan. Minos oli myös ryhmävoittaja ollessaan luokkansa ainut. Mä olin tässä kohtaa jo yhtä hymyä! Huh, kun voi pieni ihminen tulla iloiseksi saadessaan ruusukkeita käteen! Tallinomistaja, adoptiokasvattaja ja muut samaan porukkaan kuuluvat onnittelivat kovasti.

Minos ja Canna's Fonzie - luokkavoittaja ja paras nuori ori.

Hetken odottelun jälkeen oli paras nuori ori -kehä. Me ei sinne oltu menossa aluksi, mutta kun tuomari varta vasten meidät sinne halusi, niin kiltisti tottahan toki mentiin. Molenkamp sanoi minulle "for you I have a special prize" tai jotain sinne päin. Olin vaan että joo, kivaa! Saadaan varmaan joku pieni pehmolelu tyyliä "söpöin nuori poni". Kohta Minoksen näyttelysuitsissa olikin kiinni niin pal pirun hieno ruusuke jota vähän ihmettelen käveltiin kehästä pois. Tallinomistajan ja adoptiokasvattajan ilmeet olivat mainiot, kun kehän ulkopuolella näytin ruusuketta ja sanoin "tämmönen me saatiin, emmä tiiä mikä tää on mut joku spesiaalijuttu!". Hetken päästä minuakin vähän valaistiin, ja kerrottiin ettei tämä erikoispalkinto ole vain joku pikkujuttu, vaan aika arvostettu palkinto. Itsesasiassa Turun näyttelyn BIS1 tamma sai samaisen Stepelon erikoispalkinnon! Taisi Molenkamp siis tykätä ponistani :-) Turun näyttelyn jälkeen olin heti samana iltana odottamassa jo kovin kuukauden päässä olevia Mynämäen rotunäyttelyitä, millään en olisi malttanut odottaa niin kauaa!

Turun kotiintuomiset!

Heinäkuun ensimmäinen päivä musta tuli myös virallisesti "vain" kahden ponin omistaja, kun Safi siirtyi kokonaan toisen omistajan, Outin nimiin. Ikävä kultaista tammaa on edelleen valtava, ja huoli kesäihottumaa kohtaa suuri.

Mynämäellä oli siis kesämme toiset rotunäyttelyt, 11.7. jos tarkkoja oikein ollaan. Tuomarina oli suomalainen Marianna Paavolainen. Koska nuorten ponien luokissa ei ollut paljoa osallistujia, oltiin 1- ja 2vuotiaiden orien ja ruunien luokat yhdistämään. Me kisattiin kahta 2vuotiasta oria vastaan, olin aamulla aika varma, että me ei muuten näissä mätseissä pärjätä.

Ponilapsi yllätti kotikatsomot jälleen, kun ruuna pääsi korkeimmalle korokkeelle, ollen paras nuori ori ja luokkavoittaja. Mynämäen rotunäyttelystä saatiin IIpalkinto. Me pyörähdettiin myös champion nuoren valinnassa, josta Miltsi sai reserve champion nuoren palkinnon. Mynämäen näyttelyt menivät siis nekin aika loistavasti!
Miltsi ei kuitenkaan ollut Myniksen kehässä ainut, jonka kanssa kävin kehässä pyörähtämässä. Ruunan panikaveri Penni 1v sai myös kakkospalkinnon ja sijoittui muistaakseni luokan keskivaiheille. Päivän kruunasi ehdottomasti se, kun Miltsin laumanjohtaja ja Pennin emä Rosen palkittiin niin ykköspalkinnolla, ollen myös luokkavoittaja ja champion tamma. Rosen vielä meni ja voitti koko näyttelyn! Rosenin tämänkesäinen varsa Tintti oli Myniksellä myös esiintymässä, pikkuneiti sai kakkospalkinnon, ollen luokkavoittaja, paras tammavarsa ja reserve champion varsa. Ei siis todellakaan mikään turha reissu! Myniksen näyttelyreissu jäänyt ehkä eniten mieleeni kesän koitoksista.

Astetta hurjempi orhi Mynämäen luokkavoittaja kuvauksissa!

Tasan kuukauden päästä Mynämäen näyttelystä oli edessä mun ja Minoksen eka Hippoksen näyttely. Ajettiin Ikaalisiin autossa myös Rosen ja Tintti. Ikaalisissa poneja arvosteli Mynämäen tapaan Marianna Paavolainen sekä Outi Talvi.
Virallisen mittauksen jälkeen suunnattiin kehään (Miltsi oli 92,5cm säältään, lautaskorkeus 95cm), raviliikkeet näytettiin hienosti mutta rakennearvostelussa hypittiin taas vähän pystyyn. Hippoksen kehissähän luetaan arvostelu heti yksilöarvostelun jälkeen. Kuuntelin pisteitä jännityneenä, ja mietin itsekseni, että voisko olla, että ykkönen napsahtaisi... ja ykköspalkintohan sieltä tuli! Aivan valtavan upea fiilis - taas! Minoksen pisteet olivat 8,5/7,5/8/8/7,5/7/8/8,5/8/8/6.

Ikaalisissa jalostusarvosteltiin myös Rosen, ja tamma kantakirjattiin hienosti ykköspalkinnolla. Upea päivä taas, kertakaikkiaan! Mikäs tässä, hienojen ponien kanssa harrastaessa :-)

Samalla viikolla Ikaalisen kanssa oli kesän odotetuin shettistapahtuma, kun Ypäjällä oli kansainväliset shetlanninponinäyttelyt. Kauan odotetut, pelätyt ja jännitetyt!
Minos oli luokassaan (1-3v mustat ruunat) ainut vuotias ruuna, ja olin taas varma jumbosiasta. Tuomari koostui brittiläisestä, suomalaisesta ja hollantilaisesta tuomarista. Minos päätyi loppujenlopuksi luokkansa toiseksi ja sai kultapalkinnon, mikä siis vastaa ykköspalkintoa! Fiilis oli taas, kuten arvata saattaa, aikastlailla mainio laatuaan! Minoksen kehän jälkeen näytin lauantaina vielä Pennin, tamma sai hopeaa ja oli muistaakseni luokassaan 6/9. Tamma esiintyi hienosti!

Sunnuntaina jännitys oli moninkertainen, kun esitettävänäni oli Rosen sekä lisäksi Miltsin adoptiokasvattajan hieno tamma Madicken. Rosen oli heti aamusta(vai Madicken? en muista!), ja kovassa seurassa päädyttiin sijalle kaksi. Tamma sai harmittavasti hopeaa. Mutta taso oli tässä luokassa aivan valtavan kova, joten tyytyväisiä sijoitukseen saa olla! Samalla viikolla saatu KTK1 vähän lievitti tuskaa ;-)

Hetken odottelun jälkeen oli edessä vielä Madicken. Tamma on näyttelyissä vähän kuumuvaa sorttia, joten tätä esittämistä jännitin ehkä eniten, Rosen on käynyt niin tutuksi ja turvalliseksi. Madicken esiintyi myös hienosti ja sain kuulemma ravin näyttetyä hyvin, näiden aikuisten ponien kanssa saa oikeasti juosta, että liikkeet saa näytettyä kunnolla. Lämmin tuli, kun muutenkin aurinko porotti koko viikonlopun pilvettömältä taivaalta. Tosin, parempi niin kuin että vettä vaakatasossa!

Madicken jäi luokassaan viimeiseksi mutta sai kuitenkin hopeaa! Tämän kokemuksen jälkeen uskaltaudun varmasti myös jatkossa tämänkin tamman narun päähän pinkomaan, hauskanen tapaus! Jos Madden esittämistä siis vielä mulle suodaan, vink vink! ;-)

Junibackens Madicken

Lokakuun lopulla olisi vielä yhdet näyttelyt Loimaalla, mutta ne jää nyt meiltä ihan auttamatta väliin Miltsin kaviopaiseen takia. Suoraan sanottuna vähän harmittaa, mutta ei voi mitään! Onhan tässä kesänkin aikana tullut kierrettyä näitä kehiä ihan riittämiin pienelle ponille :-)
Ensi vuonna jatkuu hommat, toivottavasti yhtä voitokkaina! Molenkampin perässä olen valmis ajamaan vaikka toiselle puolelle Suomea ;-)
Tällä hetkellä en jaksaisi odottaa ensi kesää ja seuraavia näyttelyitä, Laatuponikisoja unohtamatta!

Lue lisää

Lainaponeja

Vapaa viikonloppu on käytetty hyödyksi toimiessani apukäsinä ympäri Suomenmaata! Eilen launantaina auto starttasi kulkunsa kohti Hämeenlinnaa kello kuusi, kun olin apukäsinä Laatuponikisoissa, auttamassa Marjutia ja Samppaa. Laatupäivä kesti 12 tuntia, joten illalla kävin aikasin nukkumaan (ennen kymmentä, mitä en tee ikinä!!) kun seuraavanakin päivänä oli suhteellisen aikainen herätys.

Marjutin blogia seuraavat tiesivät, että tänään sunnuntaina oli ohjelmana yllätysnumero, kun Salama suuntasi mätsäreihin Lietoon. Duke-poni lähti seuraponiksi mukaan viihdyttämään Salamia. Salaman kehän jälkeen odoteltiin ryhmäkehiä, ja heitinkin ilmoille ajatuksen, että mahtuisikohan Duke vielä mukaan, kun yksi poni oli perunut tulonsa? Reipas kipitys kanslian puheille, ja näin extempore oli Dukiirikin ilmoitettu mukaan!

Salaman ryhmäkehän jälkeen alkoi Duken nopea kiillotus ja tuunaus kehäkuntoon, ja vaikka pieni omakehu nyt ehkä haiskahtaa, mutta aika kivan näköiseksi saatiin Marjutin kanssa mustuainen noin kymmenessä minuutissa!

Odoteltiin kaikessa rauhassa ponien kehää alkavaksi ja kummasteltiin meidän paria. Meidän parina toimi siis ilmeisesti vähän vanhempi? ponikokoinen eestinhevosruuna. Duke esiintyi kivasti, sen kummempia sähläämättä. Fiksu nuori! Tuomari kertoi kuitenkin meidän olevan niin tasa-arvoinen pari, että molemmat ponit saivat sinisen ruusukkeen. Eipä tuo haitannut, me ei lähdetty tällä extempore reissulla hakemaan mainetta ja kunniaa, mutta oli kiva pyörähtää piitkästä aikaa mätsärikehässä! Pysyttelen kuitenkin jatkossa noissa rotu- ja Hippoksen kehissä... :-D
Sinisestä ruusukkeesta huolimatta Duke sai tosi kivanlaisen arvostelun! Marjutin blogin puolelta tämä löytynee :-)

Miltsin jalkatilannetta ihmetteleville, käytiin tämän viikon maanantaina, eli 14.9. klinikalla kontrollikäynnillä. Paise on hyvin kuivunut ja lähtenyt kasvamaan umpeen, mutta irtoseinämän suojaksi kavioon naputeltiin kenkä. Vähän tylsää laittaa vuotiaalle etuseen kenkä, mutta kun tilanne sen vaatii, niin sen mukaan täytyy mennä. Miltsillä on nyt oikeassa etusessa siis pihkaa, 8x0 kenkä, pohjallinen ja silikonitäyte. Hyvin on ruuna oppinut kengällä kävelemään ja viettääkin leppoisaa elämää mitään sen kummempia tekemättä :-) kasvatetaan nyt irtoseinämä umpeen ja lähdetään sitten taas talutuslenkeille! Meillä ei ole onneksi kiire yhtään mihinkään!

Instagramistani pöllitty kuva, @raiipe

Lue lisää

Pieni poninpoika matkustaa klinikalle

Huomasin Miltsin arkovan ensimmäistä kertaa noin viikko sitten, jolloin ongelma yhdessä tallinomistajan kanssa paikallistettiin vasempaan etujalkaan, ja syyksi laitettiin siinä oleva lohkeama sekä vain pohjien arkominen. Ruuna tosiaan ontui/könkkäsi sepelillä kävellessä, pehmeällä oli täysin puhdas. Antoi puristella jalkaa, ei ollut kuuma, turvoksissa, eikä lämmin. Kaviot olivat normaalilämpöiset. Kiikutin siis lapsosen takaisin laitumelle, jossa vierailin seuraavaksi keskiviikkona, jolloin en kiinnittänyt liikkeeseen suurempa huomiota, eli liike oli mitä luultavimmin edelleen puhdas pehmeällä.

Lauantaina laitumella oli vastassa sitten erittäin könkkäävä nuori. Näytin tallinomistajalle parit videot ruunan käynnistä, jotka otin niin kovalla pohjalla, kuin laitumellakin kävellessä. 

Tässä kohtaa näytti, että oikea etujalka on kipeä, ja ottaa vasemmalla lyhyempää askelta siksi, että saisi pitää oikeaa kauemmin ilmassa. Kipeä siis selkeästi oli!

Just tutu klinikan pihaan!

Edelleenkään jalka ei näyttänyt ulospäin mitenkään oudolta, tosin ehkä ihan lievää, pientä turvotusta oikeassa sääressä oli havaittavissa, kun oikein kaivoi. Lähetin ensin kengittäjälle viestiä, jos voisi maanantaina tulla kokeilemaan kaviota pihdeillä, mutta adoptiokasvattajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen päätinkin perua kengittäjän tulon, ja soittaa heti maanantaina Hippomediin. Lopun ajan viikonlopusta mustuainen saikin viettää karsinassa. Onneksi tuo on ihan rauhallinen yksinkin tallissa ollessaan!

Tänään lainakuski-Marjutin auton nokka otti suunnan kohti Hippomediä (tätäkin kautta Marjut vielä ihan valtavan suuret kiitokset!!!!!!), mukanaan mustuainen ja yksi itsensä hengiltä suurinpiirtein stressannut omistaja. Minoksen mieli oli kuitenkin koko viikonlopun kirkas, ja kun päällepäin ei jalasta mitään näkynyt, oltiin kaikki varmoja että henkiin jää!

Eläinlääkäri katsoi liikkeet suoralla ja voltilla ravaten, tulipahan kokeiltua juoksuttamista Minoksen kanssa, ja hyvin sujui noin ensikertalaiseksi! Ontumisesta saatiin tuomio 2/5. Ruunan oikea etujalka taivutettiin, ja vaikka reaktiot taivuttamiseen näytti amatöörin silmiin hurjilta, oli lääkäri kirjoittanut epikriisiin että reagoi lievästi taivuttamiseen. 

Ontumatutkimuksen jälkeen lääkärikin paikallisti ontuman oikeaan etujalkaan, ruunaan tökättiin rauhoittavaa ja painuttiin röntgenkuville. Ja sieltähän se löytyi, iso irtoseinämäonkalo, ja sen vieressä paise. Miltsin irtoseinämäkin tuossa oikeassa etusessa huomattiin vasta lauantaina, ja se oli oikeasti aika valtava. Eläinlääkäri ei kuitenkaan sanonut, että kumpi tuli ensin, paise vaiko onkalo. Alle kuukausi sitten ollaan kuitenkin juostu kahdet näyttelyt, jossa liike on ollut täysin puhdas. Labrat otettiin myös, niissä kaikki ok.

No, eniveis, saatiin paise auki kunnon kaivamisen jälkeen ja pieni kavio pakettiin! Hoito-ohjeiksi 2-5päivän kipulääkekuuri, ja kaviohaude. Ensi viikon maanantaina uusintakuville, toivotaan että paise parantuu hyvin! Viikon verran tuo saa olla koppilevossa, katsotaan minkälainen heliumpallo sieltä löytyykään narun päästä sen jälkeen... Reipas pikkuinen meillä oli matkassa mukana, loppuajasta kun kipeää kaviota törkittiin ja huuhdeltiin, nousi "pieni porsas" komeasti pystyyn pari kertaa, mutta ihan ymmärrettävää kuitenkin! Hienosti taas pieni mustuainen matkusti yksin, tuosta saa kyllä olla ylpeä!

Sievä pieni paketti! Ei varmasti näytä mun tekemät noin siisteiltä!

Nyt parannellaan kaviota kaikessa rauhassa, ja otetaan biotiinin lisäksi ruokintaan mukaan joku kavioita vahvistava lisäravinne. Ehdotuksia? Marstallin Huf-Regulatoria olen pyöritellyt päässäni, sinkkiä täytynee myös käydä ostamassa. Kyllä tästä vielä hyvä kavio tulee!

Lue lisää