Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

29. lokakuuta 2015

Kuvahaaste; hevosen omistajuus

Jessi heitti mukavalla kuvahaasteella, aavistuksen erilaisella mitä nämä muut kiertävät haasteet on! Itse en ainakaan ole tähän vielä törmännyt yhdessäkään blogissa.

Tässä kuvahaasteessa täytyy siis...


  1. valita neljä kuvaa, jotka vastaavat mielestäsi parhaiten sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen sekä tietysti todellisuus, se kun tuppaa unohtumaan välillä kun poneja katselee vaaleanpunaisten lasien takaa ;-)
  2. neljän kuvan jälkeen valitse vielä yksi vapaavalintainen kuva, sekä siihen parhaiten kuvaava sana
  3. haasta mukaan viisi bloggaajaa, joilla on oma hevonen!

Ei kuulosta kovin vaikealta, mutta totuus tulee siinä kohtaa esiin, kun avaa kuvakansioita kuvakansioiden perään ja miettii päänsä puhki, että mihin tämä kuva nyt sopii. Osaa tämä siis vaikeatakin olla!

Todellisuus - hevosenomistajuuteen liittyy luopuminen, tavalla tai toisella.
Suurinta rakkautta on osata päästää irti, tämän kun jokainen hevosenomistaja
ymmärtäisi tarpeeksi ajoissa. Karu totuus. Kuvassa lv-ruuna Melex, jota hoidin 8 vuotta,
ruuna lopetettiin 3.10.2014 27. vuoden iässä. Itse en onneksi ole (vielä) joutunut lopetuspäätöstä
tekemään, mutta olen päättänyt luopua yhdestä hevosystävästäni - Safista - myynnin merkeissä.

Onnistuminen - Minoksen kanssa shettisten KV-näyttelyssä kesällä. Kultaa ja sijoitus 2/4. Fiilikset uskomattomat!
Puolivuotiaana varsan mulle tullessa en olisi uskonut tämänkään tapahtuvan! (eikä varmaan kukaan muukaan ;-) )
Epäonnistuminen - huoli ponikaverista valtavan kokoinen, syynä
rajuun ontumiseen onneksi löytyi vain kaviopaiseen muodossa. Tuli
ruodittua itseä aika kovin, kun poninpoikanen tuli kipeäksi. Kun omistaa
hevosen, voi epäonnistumisen fiilikseen totutella jo etukäteen! ;-)
Luottamus - ensimmäistä kertaa hevosagilityä niin itselle kuin Ponillekin. Poni luottaa helposti ihmisiin, ja uskallan
sanoa, että meillä pelaa molemminpuolinen luottamus aika hyvin. Yhteistä taivalta on tallustettu menemään ensi keväänä
neljä vuotta, vaikka ruuna omani on virallisesti ollutkin vasta parin vuoden ajan. Poni on tässä kuvassa kolmivuotias. Itse
tässä kuvassa vielä täysin epätietoinen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kuvanottohetkellä ei ollut pienintäkään hajua,
että kiukkuiselta näyttävä harmaa pallo tulisi joskus olemaan ihan ikioma.



Extrakuvana *sydänsilmähymiö*. Hevosen omistajuus on toisinaan yhtä suurta testiä, miten paksujen
vaaleanpunaisten lasien takaa sitä omaa hevosta tuleekaan katsottua. Kun räntää sataa vaakatasossa päin
naamaa, tai kun tulee mietittyä että olisi lapsena kannattanut vain kerätä niitä postimerkkejä...
mulle nämä mun ponit ovat suuria ystäviä ja valtavia persoonia, joiden takia kannattaakin työntää
niitä vaaleanpunaisia sydänsilmälaseja vielä vähän syvemmälle päähän ;-) pois en vaihtasi, mistään hinnasta!
Samaiseen kuvahaasteeseen haastan Tuulin, Marjutin, Merikan, Seijan ja Reetan!
Lue lisää

27. lokakuuta 2015

Bloggaajatapaaminen @ Suomen Ratsutarvike

Lauantaina 24.10. oli meikäläisen bloggaajahistorian ensimmäinen bloggaajatapaaminen! Järjestettiin  kyseinen tsempalo yhdessä Marjutin kanssa, ja paikaksi valikoitui Suomen Ratsutarvike.
Lähetettiin kutsuja monille bloggaajille, mutta loppujen lopuksi aikataulu sopi yhteen vain kolmen muun bloggaajan kanssa. Puhuttiin kuitenkin jälkikäteen, että meillä oli kyllä tosi kiva, pieni ja tiivis porukka kasassa! Ei siis yhtään haitannut loppujen lopuksi tämä :-)



Ihanan aurinkoinen iltapäivä alkoi tervetuliaismaljalla, ja yrityksen isäntäväki toivotti meidät tervetulleiksi. Suomen ratsutarvike on nykyään perheyritys, jota luotsaa Jaana Luotola. Monen vuoden hevoskokemus takaa taatusti asiantuntevan palvelun. Ratsutarvikkeen markkinoinnista vastaa isäntä, jolla on asiasta monen vuoden kokemus. Suomen ratsutarvike on ollut tässä omistuksessa nyt reilun vuoden päivät, ja hyvää työtä on kaksikko saanut aikaan!
Ratsutarvike tarjoaa varusteet niin ratsastajalle kuin ratsullekin, tavaraa löytyy kivasti myös pikkuponeille, sopivan kokoisia loimia on kaupassa useita! Pikkuponien omistajana pidän tätä ehdottomana, suurena plussana, että loimissakin on valinnanvaraa.

Meille kerrottiin lyhyesti yrityksen historiaa, ja saimme myös esitellä itsemme toisillemme, kukin millä tavalla halusikaan. Oli kyllä kiva kuulla muista bloggaajista, ja nähdä naamat blogien takana!



Oltiin suunniteltu pientä ruokintaluentoa Jari Marttilan pitämänä. Jari siis edustaa Marstallia ja maahantuo kyseistä rehua. Mulle Marstall on jokseenkin tuttu - molemmat ruunat syövät Force kivennäistä, ja Poni on myös aikoinaan syönyt Marstallin "issikkarehua".
Saatiin pöydän ympärillä hyvin keskustelua aikaan erilaisista rehunkäyttäjistä, ja mikä rehu sopisi millekkin ja millaisella annoksella olisi hyvä lähteä kokeilemaan. Saatiin haistella (Marstallin Sinfonie -yrttirehu tuoksuu niiiin taivaalliselta, voisin haistella sitä päivät pitkät!) monia eri rehuja (pöydässä taisi kiertää juuri Sinfonie, Western, Force, Mash.... en muista enempää!), ja halutessaan sai ottaa maistiaisia mukaan.


Marstallin rehuesittelyjen jälkeen Jaana luennoi meille Batesin ja Wintecin satuloista. Voin myöntää olevani aivan peukalo keskellä kämmentä, kun pitäisi katsoa satulan sopivuutta hevoselle. Suurin piirtein nyt näkee jos satula ei sovi yhtään, mutta en uskaltaisi luottaa omaan silmääni, jos satula tulisi kunnolliseen käyttöön. Ratsutarvike (tai siis Jaana) tarjoaa myös satulansovitusapua, ja kun ostaa satulan Ratsutarvikkeesta, auttaa Jaana tarvittaessa niiden sovittamisessa.
Jaana näytti kuinka satulaan vaihdetaan etukaari, tai kuinka voidaan lisätä toppauksia. Kovin oli mielenkiintoista, en ole ikinä nähnyt saati itse tehnyt kyseisiä toimenpiteitä! Meillä oli "demosatulana" Bates hirmuhieno koulusatula, joka on ilmatopattu. "Ilmatyynyjä" lisäämällä satulan toppauksia saadaan muokattua tosi paljon.

Tässä siis ysi "ilmatyyny" Jaanan käsissä.

Satulanmuokkaus ja rehuesittelyjen jälkeen meille tarjoiltiin ruokaa - ihan t ö r k e ä n hyvää kanaa ja kahta erilaista salaattia. Ennen syömistä saatiin kuitenkin tehtävä - kauppaan oli piilotettu yksi maalattu hevosenkenkä, jota sitten etsittiin kuumeisesti, sitä kuitenkaan löytämättä, ennenkuin etsintäalue oli rajattu minimaalisen pieneksi. Itse en kenkää löytänyt, vaikka aivan vieressä olinkin monen monituista kertaa, vaan kengän löysi lopulta Jenni.

Syötiin siis hyvä ruokaa, jonka päälle juotiin hyvät kahvit kera taas, yllätys yllätys, hyvän kahvileivän! Kaik ol niippal hyvää että!



Ruokailun jälkeen shoppailtiin vielä mukavalla -20% alennuksella, sekä saatiin pienet lahjat. Itse otin lampaankarvahanskan, mihis muuhunkaan kuin Miltsin kiillottamiseen taas kesän näyttelyissä! Itse en ostanut muuta kuin Ponille kuivattua voikukanjuurta, puhdistamaan maksaa.

Parin tunnin arvioitu tapaamisaika venähti "vähän", kun kello oli lähtiessä lähes puoli yhdeksän illalla. Ja siis puoli neljältä aloitettiin! Oli mukavan rentoa ja hauskaa, niin mikäs siinä, ei sitä kellon liikkumista edes huomaa :-)

Kiitos kaikille mukanaolleille, eli Marjutille, Jennille, Hannalle ja Anulle! Suomen Ratsutarviketta unohtamatta!!


Lue lisää

22. lokakuuta 2015

Hestheimar, Islanti 13.-20.10.

Elämäni ehdottomasti parhain reissu on takanapäin. Puolen vuoden odottaminen, odottaminen ja vielä kerran odottaminen. En ole eläissäni nauranut viikon aikana niin paljoa, mitä nauroin Hestheimarissa. Seura oli loistavaa, hevoset olivat tuttuun tapaan ihania, ruoka oli hyvää, mitä muuta voi "crazy finnish lady" kaivata?!
Luvassa paljon kuvia epämääräisessä järjestyksessä ;-)

Ekana iltana näkyi upeita revontulia. Lilluin kylpytynnyrissä ja katsoin näitä,
en olisi voinut olla onnellisempi :-)




Tavattiin toisen suomalaisen matkustajan, Ninan, kanssa lentokentällä Suomen päässä, matkustettiin peräkkäisissä riveissä. Keflavikista päästiin Hestheimariin kurssilla olleen Sveitsiläisen miehen kyydissä, joka on siis Lean ja Marteinin (Hestheimarin omistajat) ystävä. Ajettiin eri reittiä Hestheimariin, kuin viimeksi ja nähtiin aikast komeita maisemia! Kunnon maisemareitti siis :-) ajettiin merenrannalla, ja aika kova merenkäynti oli. Illalla seitsemän pintaan taidettiin olla Hestheimarissa, ja sanoin Ninalle heti, että tuntuu kuin olisi tullut kotiin. Vastaanotto oli niiiin lämmin ja tervetullut. Syötiin päivällistä ja naurettiin jo ensimmäisenä iltana vedet silmissä suurinpiirtein koko porukka. Meitä oli me kaksi suomalaista, minä ja Nina, kaksi grönlantilaista ja neljä sveitsiläistä. Sveitsiläisistä yksi oli 10vuotias lapsi.

Verdandi


Mä en muista että minä päivinä tehtiin mitä ja missä järjestyksessä, mutta alkuviikon tunneilla (meillä oli päivässä 2h ratsastusta, aamulla ratsastustunti mahtavan Babsyn pitämänä, iltapäivällä maastoiltiin) ratsastin Verdandi tammalla. Loppuviikon tunneilla ratsastin Hlediksellä. Maastoreissuilla ratsastin viime vuodelta tutulla Fjödurilla, sekä uusilla tuttavuuksilla Vakalla ja Gunnalla. Tammoja kaikki!

Ihastuin Verdandiin heti ensimmäisen tunnin jälkeen. Tamma oli herkkä, ja selkeästi hommansa osaava. Olisiko kolmannella ratsastuskerralla laitettiin tammalle painoputsit eteen ja mun käteen lykättiin raippa. Ja jestas mitä tölttiä me painettiin menemään! Seuraavana päivänä vastassa olikin lihaksistostaan vähän kipeä tamma, kun en saanut vasempaan suuntaan tölttiä nousemaan sitten millään. Pyysin Babsyn selkään, ja hänkin sai tehdä kunnolla töitä että töltti tuli pyynnöstä. Kokoajan tamma oli sen näköinen, että vetäisee loputkin herneet nenään ja ottaa ja poistuu paikalta. Loppukurssin ajan tamma saikin ottaa vapaata, laitumella syöden. Hirmu kiva tamma silti, mulle jäi niin hyvä maku tästä! Ensi vuonna pyydän ehdottomasti tätä, jos tamma silloin suinkin sisällä tallissa on, eikä esimerkiksi laitumilla jossain vähän kauempana.

Toisella breeding farmilla oli tämmöinen tamma, sillä oli syntyessään ollut
selvä kysymysmerkki päässään, jonka mukaan se oli myös nimetty. Mikä
se kysymysmerkki nyt taas olikaan, en muista ;-)
Etualalalla oleva nuori tamma, voi että rakastuin tähänkin!
Loppuviikon tunneilla ratsastin tosiaan tammalla nimeltä Hledis. Kerjäsi jatkuvasti herkkuja enemmän kuin mitä mun ponit ja koira yhteensä, mutta silti, tosi kiva! Selästä käsin herkkä kuin mikä (niinkuin kaikki nämä hevoset siellä), ja aika erilainen, mitä Verdandi. Marteinin sanoin, Hlediksen kanssa on aina hauskaa ratsastaa!

Ratsastustunnit olivat kaikki ehdottomasti mun mieleeni, Babsy opetti tosi hyvin. Meitä oli aina tunneilla kaksi tai kolme, joko oltiin Ninan kanssa kahdestaan, tai sitten meidän kanssa ratsasti samainen sveitsiläinen mies, jonka kyydissä päästiin Hestheimariin.

Fakaselin ratsastusesityksessä kerrottiin mm. Islannin taruista ja sagoista.

<3

Maastossa käytiin siis päivittäin, ja jaksoin kerran vain teipata GoPron kiinni kypärään. Laittelen videoita ja kännykkäkuvia joskus myöhemmin esille. Sveitsiläisen miehen sanoin "memories are here" osoittaen päätään, ja sitä hetken pohdittuani olin aika samaa mieltä, enkä sitten jaksanut enää rueta kameraa teippaamaan kiinni.
Viimeisenä ratsastuspäivänä käytiin Marteinin kanssa kahdestaan maastossa, mulla oli ratsuna kirjava tamma Gunna. Käytiin ylälaitumilla, töltättiin järjettömän suurella heinäpellolla, kun aurinko paistoi tulivuori Heklalle. Järjettömän kaunista, mutta mistä mulla ei ole ainuttakaan kuvaa. Mikä ei haittaa yhtään, en unohda sitä ikinä, tuulessa hulmuava kirjava harja, erittäin pehmeästi tölttäävä Gunna ja aurinko joka teki maisemasta henkeäsalpaavan.
Viimeisenä Hestheimar-päivänä aamuaurinko nousi samaisen tulivuoren takaa. Näky oli taas aivan uskomattoman hieno, mutta en siitäkään ottanut yhtään kuvaa - edes kännykällä. Muistot tosiaan säilyvät mielessä, ja olen etuoikeutettu, että mulla on nyt mielessä roppakaupalla toinen toistaan upeampia muistoja. Tapasin ääreishienoja ihmisiä, ja valtavan suuri ikävä valtaa mielen lähes jatkuvasti.

Crazy finnish ladies! ;-)

Mitäs muuta me tehtiin?! Käytiin Fakaselissa katsomassa upeaa ratsastusesitystä, ja syömässä törkeän hyvää ruokaa saman katon alla. Meille pidettiin kengityskurssia paikallisen erinomaisen kengittäjän toimesta, ja löin kavioon kiinni elämäni ensimmäiset naulat!
Parilla "breeding farm"illa käytiin myös, toisessa oli tallillinen pelkkiä ykkösen jalostoreja, ja ihan hipihiljaista. Kukaan oreista ei puhunut mitään! Toinen toistaan hienompia nuoria islanninhevosia, upeita talleja ja maneeseja... Vau!!
Perjantai-iltana oli Hestheimarin kuuluisa kansainvälinen laulukilpailu. Oltiin koko alkuviikko mietitty Ninan kanssa sopivaa laulua ja koreografiaa. Lauluksi päätyi matkalla ympäri maailman, sopivalla koreografialla tietenkin! Jälkikäteen ajateltuna oltaisiin voitu tehdä yksi asia toisin - käydä laulun sanat läpi.

Minä nimittäin kohdassa "ja jos mua hiukkasen onnistaa niin uuden ystävän saan" lauloin hyvinkin iloisesti kaksi kertaa "ja jos mua hiukkasen ahdistaa niin uuden ystävän saan". Eihän tietenkään muut mitään huomanneet, kun eivät kieltä tai sanoja tunne, mutta tajusin virheeni vasta laulettuani kahdesti väärin. Nina vähän katsoi ja meinasi rueta nauramaan, enkä yhtään ihmettele! :-D Tätä sitten naurettiin koko ilta, ja koko loppukurssin ajan.

Käveltiin Ninan kanssa tammojen ja varsojen luo yksi päivä. Allaolevat kuvat siis sieltä!

Näissä kimoissa on vaan sitä jotain...

Tuomaristo oli kahden hengen kokoinen, Martein ja ruotsista kotoisin oleva työntekijä Linnea. Tuomaristo kertoi valinnan olleen vaikea (kuten aina!), mutta voitto tuli meille!! Toinen laulukilpailun voitto mulle! :-D Saatiin suklaata, shampanjaa ja Hestheimar "puffit" (= tuubihuivit). Oltiin niiiin iloisia ja saatiin muutkin hyvälle tuulelle, naurettiin ihan valtavan paljon tuona(kin) iltana. Voi että.

Me lähdettiin Ninan kanssa tiistaina Reykjavikiin yhdeksi yöksi. Koko tiistai aamupäivä meni lähinnä parkuessa tai yrittäen olla parkumatta. Mä en halunnut lähteä kotiin, en sitten yhtään. Olisin voinut olla samalla porukalla toisenkin viikon tuolla. Täytin myös tiistaina 21vuotta, ja kun Lea toi mulle synttärilahjan, oli itku taattu. Tätä kirjoittaessakin tulee tasaisin väliajoin vähän paruttua, ette usko miten valtava ikävä mulla on noita ihmisiä ja sitä paikkaa! Ensi vuonna on pakko päästä uudestaan, mieluiten vielä samalla porukalla!



Automatkalla Reykjavikiin sain itseni koottua aika hyvin, ja kun sanottiin Lealle heipat, en edes ruennut parkumaan keskellä Reykjavikin pieniä katuja. Yövyttiin yksi yö hotellissa nimeltä Fron, joka olikin aikast kiva! Käytiin 66 northin outletissa, Astundissa ja jossain suuressa kauppakeskuksessa. Keskiviikkoaamuna kello soitti 2:30 ja lento Keflavikista lähti 7:30. Vähän meinasi pelottaa lentomatkalla, kun ilmakuoppia oli ihan törkeän paljon. Tosin kokeneen lentäjän mielestä ne eivät varmasti olleet mitään valtavia, mutta jo valmiiksi lentämistä pelkäävän persuksiin ne tuntuivat ihan varmalta kuolemalta. No, hengissä ollaan! Eilen heti kotiinpäästyä oli pakko vielä päästä tallilla käymään poikia moikkaamaan. Ruunat eivät paljoa viitsineet päätään nostaa heinäkasalta kun tarhaan menin.

Tämä islantilainen hevoslapsi oli niiiiin <3


Kuten alussa sanoin, elämäni parhain viikko on takanapäin, ja parhain lomareissu myös. En olisi parempaa lomaseuraa voinut toivoa. Meillä oli iltaisin niiiiiin hauskaa, kun istuttiin Ninan ja tämän sveitsiläisen miehen kanssa ruokasalissa ja naurettiin vedet silmissä. Päivisinkin huumoria heitettiin joka suuntaan, ja naurettiin suurella porukalla. Lisävuosia tuli montakymmentä lisää!
Hienoja muistoja on mieli täynnä, ja isohko haikeus valtaa mielen kun muistoja hymyissä suin mietin. Tiedän kuitenkin että Hestheimariin pääsee luultavasti ensi vuonna uudestaan, ja toivon kovasti että saadaan samainen porukka kasaan! Nauru olisi taattu ;-)


Nuorilla oreilla oli menossa oripainit kun lähdettiin laitumilta takaisin alas :-)
Jos joku miettii Hestheimaria matkakohteenaan, en voi kun suositella. Mä olen menettänyt sydämeni ihan kokonaan tuolle paikalle :-) valloittava paikka, kertakaikkiaan!
Mun instagramissa on paljon kuvia ja videopätkiä ratsastuksista, kannattaa tsekata sieltä jos kiinnostaa! Hlediksestä mulla ei ole yhtään oikealla kameralla otettua kuvaa, kaikki Hlediskuvat siis kännykkälaatua. Babsy otti meistä ratsastuspätkääkin :)

Martein juoksutti osaa hevosista 2kilometrin baanalla, oli pojilla kova hiki 6km lenkin jälkeen!

Kiitos Lea ja Martein, kiitos Hestheimar, nähdään taas pian <3
Lue lisää

12. lokakuuta 2015

Vähän kauhistuttaa

Huomenna kello 15:35 Helsingistä nousee kone kohti Islantia, jossa vietän reilun viikon. Viikon pituinen Hestheimarin askellajikurssi starttaa huomenna, ja päättyy 20. päivä. Jäädään toisen suomalaisen kanssa Reykjavikiin päiväksi, ja käydään muunmuassa Blue Lagoonissa pyörähtämässä. Takaisin Suomeen kotiudun (toivottavasti, jos peltikippo pysyy ilmassa.....) 21.10., jonka jälkeen voinette rueta odottelemaan bloginkin puolelle infoa menneestä reissusta! Mukaan lähtee koko kamerakööri, Canon, GoPro ja puhelimen kamera toki myös, paljon kuvia siis tiedossa :-)

Viikon aikana voitte seurata menoa ja meininkiä blogin Facebook-sivuilta sekä meikäläisen instagramista. Instagram varmasti päivittyy ainakin suht useaan, Facebookiinkin yritän jotain päivitellä!

Ihana, ihana Hestheimarin talli ja maneesi <3 Huomenna jo tuolla, en malta odottaa!!

Lue lisää

7. lokakuuta 2015

Samppa-sambaa

Olin tänään Marjutin seurana klinikalla, kun iloinen ponipoika Duke kävi kuulemassa karman sanoja. Mieltä alentavan klinikkareissun jälkeen suunnattiin takaisin kotiin, suunnitelmissä oli touhuta kahden muun iloisen (poni)pojan kanssa. Vaikkei oma poni tällä kertaa ollutkaan kuulemassa klinikalla sanoja tulevaisuudestaan, oli omakin mieli aika maassa.
Ponillahan välillä takapolvet vaivaavat, mutta seurailen sitä nyt vielä, ja jos ruuna jatkossa menee huonommaksi, suunnataan me kimon kanssa sitten klinikalle. Se on nyt kuitenkin ok, välillä liikutustauon jälkeen jos liikutuksen aloittaa liian rankasti, on se ollut päivän pari vähän könkkä takaa, mutta lepo ja kylmäys ovat tähän auttaneet. Uskon (ja toivon hartaasti), että Ponilla on vain löysä(hkö)t takapolvet jotka reagoivat välillä. Mutta klinikalle suunnataan sitten kuitenkin, jos ruuna tosiaan huonommaksi menee!



Duken polviongelmat siis liippasivat vähän läheltä, ja saivat miettimään, mitä itse tekisin samassa tilanteessa. Leikkaukseen me ei lähdettäisi kummankaan ruunan kanssa, konservatiivisellä hoidolla mentäisiin täälläkin. Toivon todella koko sydämestäni, että Dukella tämä hoito auttaa, ja ponipoika voisi jatkaa seuraponin elämää!

Klinikkareissun jälkeen tosiaan touhuttiin Salaman ja Sampan kanssa. Jälkimmäinen valjastettiin meikäpoikaa varten, ja ohjat lykättiin käteen. Hetken (10-15min?) aikaa ohjasajoin Samppaa kentällä, ja vähän vaihtelevalla menestyksellä mentiin... :-D Mä olen aika arka käskemään vieraita hevosia/poneja tarpeeksi, pelkään niiden vetäisevän herneen nenään/kupin nurin. Omia uskallan pyytää ja käskeä eri tavalla, koska tiedän miten ne reagoivat mihinkin ja mikä käskeminen/pyytäminen on tarpeeksi tilanteesta riippuen.



Vähän kiemurtelua ja ylimääräisiä pysähdyksiä, mutta Sampan hermot taisivat kuitenkin jaksaa meikäläisen kanssa! Loppuakohden parani kuitenkin ihan kivasti, ja lopetettiin hommat siihen, kun sain oripojan ravilla porttikohdan ohi. Okei, Marjut vähän avusti mutta haittaneeko tuo ;-)
Käveltiin pihalla kierros vielä ympäri, ja lopuksi saatiinkin ponilta tyytyväiset pärskähtelyt, siihen olikin sitten hyvä lopettaa! Positiivinen mieli jäi kyllä Sampasta, hirmu kiva nuori ori!


Lue lisää

5. lokakuuta 2015

Pari päivää muutosta




























Poni on asunut nyt kaksi päivää samalla tallilla Minoksen kanssa, enkä voisi olla järjestelyyn yhtään tyytyväisempi. Lauma on edelleen aika sekaisin uudesta väärän värisestä, mutta huomattavasti parempaan suuntaan ollaan menossa! Hommat ei vieläkään näytä yhtään toivottomilta, kyllä tuosta ponilaumasta vielä oikeinkin toimiva lauma tulee.
Poni hengaa aika paljon yksin ja kävelee kaikkia vähän karkuun, tallinomistajan sanoin ruunaraukka varmasti järkyttyi tavatessaan koulukiusausuhrinsa melkein vuoden tauon jälkeen. Koulukiusattu (Minos) oli Ponin kauhuksi liittynytkin vähän kovempaan jengiin, joten nyt Poni menee Miltsiäkin karkuun. Pari kertaa ruunat ovat kuitenkin korvat hörössä toisiaan haistelleet - Ponikin ihan hyvällä fiiliksellä :-) eikä Miltsikään ole vanhemmalle ruunalle naksutellut! Ties mikä identiteettikriisi pikkuharmaalla ollut Valpperissa, mutta hyvä näin että sitä ei kuitenkaan enää näy!

Eilen kävin työpäivän päätteeksi tallilla kääntämässä, talutin Ponin kiekan verran pihaa ympäri ja näyttelin "jännittäviä paikkoja" ruunalle. Eipä tuo kummempia ihmetellyt, tuttuun tapaansa! Samalla reissulla tuli katsottua että liikkeet ovat normaalit, eikä takapolvetkaan turvotelleet yhtään.
Tänään ohjelmassa olikin varustaa Poni omien kärryjensä eteen yli kolmen kuukauden tauon jälkeen ja suunnata ajolenkille!

Ponilla ei kesällä ajettu kuin maksimissaan viitisen kertaa, mutta ruuna liikkui äijäporukassa laitumella kuitenkin aika paljon, eikä näin ollen päässyt lihomaan ihan muodottomaksi palloksi. Positiivisin mielin lähdettiin molemmat ajolenkille Ponille uusiin maisemiin, ja itse olin yhtä hymyä koko lyhyen lenkin ajan. Ihan huippu hyvä fiilis! Poni ravasi iloisesti mummoravia korvat tötteröllä menemään, eikä tavattu mitään pelottavaakaan. Autotkin ohittuivat normaaliin rauhalliseen tapaan.

Lenkki ei tosiaan ollut kovin pitkä, mutta aloitellaan nyt hitaasti ja rauhallisesti. Ensi viikolla Islanti kutsuu, joten Poni saa väkisinkin taas pienen loman. Uusi lauma pitää pikkuharmaata kuitenkin sen verran liikkeessä, ettei tuo nyt vieläkään ihan lihomaan pääse ;-)

Puh, on mulla kyllä kaksi ihan mahtavaa poniruunaa!
Lue lisää

3. lokakuuta 2015

Poninpallero muuttaa


Heräsin aamulla yhdeksän pintaan ilman herätyskelloa, jota ei normaalisti tapahdu ikinä, koskaan, milloinkaan. Unenpäästä oli vaikeaa saada uudestaan kiinni - jännitys Ponin muuttoa kohtaan oli aikamoinen!

Ruunanrupukka muutti siis tänään Miltsin kanssa saman katon alle asustelemaan. Iltapäivällä Minoksen adoptiokasvattaja kurvasi Ponin kanssa tallin pihaan, ja "väärän värinen" pääsi mustuaisten (Rosen, Penni ja Tintti) kanssa laitumelle aluksi tutustumaan. Tämä ison alueen vuoksi. Miltsi ei päässyt laitumelle kirmailemaan, ettei jätä kenkäänsä sinne.

Mustuaiset vetivät keskenään aikamoista rallia, kun herra Poni jäi laitumen toiseen päähän yksin hengaamaan ja syömään ruohoa. Kuis muutenkaan?! Kunhan ruokaa löytyy niin Ponilla on kaikki ok!
Pari kertaa Penni uteliaana kävi Ponia haistelemassa, mutta Rosen laumanjohtajana piti kakarat väärän värisestä aika hyvin erossa.


Ponin klippausraja näkyy nyt tosi selkeästi, toisaalta sitä se on kokoajan tehnyt. Miltsin adoptiokasvattaja on naureskellut, että Ponilla on karvalakki selässään, paksu turkki on meinaan lähes jatkuvasti ihan pystyssä johtuen puihin rapsutteluista. Osuva kuvaus kyllä! Harmiteltiin myös sitä, ettei ajeltu ruunalta kaikkia karvoja pois, olisi meinaan nyt aika hyvässä karvassa! Toisaalta Ponin lanne-/ristiselkä on herkästi jumiutuvaa aluetta, joten jos sinne olisi klippaamattoman alueen jättänyt, olisi ruunalla oikeasti ollutkin karvalakki selässään ;-) No, mennään nyt tällä klippauksella mitä on, ja klippaillaan talvella uudestaan jos tilanne vaatii!


Hetken laitumella juoksentelun jälkeen vietiin lauma tarhaan, jossa odottivat siis Miltsi ja lauman toinen melkein yhtä väärän värinen poni, mitä Poni on. Tämän toisen melkein kimon kanssa Ponilla mätsäsi aika hyvin jo yks yhteen, jäivät meinaan syömään samalle heinäkasallekin.
Poni ei nyt vain alkuun oikein puhu tammaa, oltuaan koko kesän kunnon äijälaumassa. Eiköhän se tästä! Tai kyllähän se, tilanne ei näytä ollenkaan toivottomalta :-) sain äsken tallinomistajalta terveisiä, että rauhallista on ollut. Poni pääsee yöksi karsinaan lepäilemään, ja saa muutenkin rauhassa nyt kotiutua. Jos ennen Islantiin lähtöä (10 päivää!!) valjastaisin tuon muutaman kerran ja käytäisiin vähän hölkkäilemässä.
Katsotaan nyt, mitä nuo polvetkin sanovat, vai sanovatko mitään!

Voihan vitsit, mä olen niiin tyytyväinen tähän tallipaikkajärjestelyyn just nyt!! Ponikriisi on siis nyt virallisesti haudattu ja taputeltu, me otetaan ponipoikien kanssa katse tulevaisuuteen ja unohdetaan Safit sun muut juttundeerukset ja keskitytään pitämään hauskaa!
Lue lisää