Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

24. marraskuuta 2015

Pilkku ja Fiina

Eli Canna's Franco ja Canna's Finally, ihanat parivuotiaat cannaslaiset nuoret ponit! Olen käynyt nyt kuluvan syksyn aikana pariin kolmeen otteeseen Eurassa auttamassa ponien ajokoulutuksessa, tänään oli taas sitä ohjelmassa. Palautuu taas hyvin mieleen ajokoulutuksen eri vaiheet, Safin ajokoulutuksesta kun on jo parisen vuotta aikaa, ja ensi vuonna tähän aikaan se on Minoksenkin kanssa ajankohtaista.

Canna's Franco eli Pilkku
Ennen kuin lyötiin nuorisolle kärryt perään käytiin laitumella niitä vähän kuvaamassa, niin kovin komea keli kun oli osunut kerrankin kohdalle! Pilkku pääsi ensimmäisenä kameran linssin eteen kuvattavaksi, oriista kun ei uusia kuvia oikein ole. Pilkku olikin helppo kuvattava, poni kun juoksi kiltisti vähän joka puolella laidunlohkoa vaihdellen ravin ja laukan välillä. Ja tottakai oli pakko parit poseerauskuvat ottaa!

Pilkku
Otettiin Pilkku ensimmäisenä kärryjen eteen, Seija oli liinan päässä riimussa kiinni, ja minä hyppäsin parin sadan metrin jälkeen kärryjen kyytiin. Pilkku oli alusta asti niin rento ja reipas oppilas! Viime kerralla mustuainen vähän jännitti, varsinkin kääntymisiä kun aisat ottivat kylkiin kiinni, mutta tänään Pilkku ei välittänyt aisoista tuon taivaallista!
Näiden nuorten kanssa on helppoa, silloin kun sujuu hyvin, montaa onnistunutta kertaa ei tarvitse alle, että poni tajuaa ettei tässä ole mitään ongelmaa. Viime kerralla pidettiin Pilkun koulutusaika lyhyenä (mikä on ehdottoman tärkeää nuorten hevosten ja ponien kanssa!), mutta mielekkäänä. Seijan kanssa puhuttiin, että ei se määrä toistoissa, vaan se, miten ne kerrat ovat sujuneet. Jotkut herkkikset tarvitsevat vähän enemmän aikaa, ja sitten on niitä itsevarmoja poneja, joille asia on melkein heti ok.

Pilkku esitteli hienoa raviaan!
Fiilikset Pilkun opetuskerran jälkeen olivat ihan loistavia varmasti kaikilla osapuolilla! Kotiinpäin tultiin jo niin, että Pilkku käveli ryhmän ensimmäisenä, kun Seija jättäytyi kärryjen kohdalle kävelemään. Seuraavalla kerralla sujuu jo varmasti todella hyvin, kun tämäkin kerta sai Pilkulle vain hyvää kokemusta alle.

Toisena parivuotiaana ponina meillä oli myös aijemmilta kerroilta tuttu Fiina. Fiina on hirmu symppis tamma, joka toimii ikäisekseen poniksi ajossa todella hyvin. Fiinan kanssa mentiin sänkipellolle pyörimään, harjoiteltiin kääntymisiä, eikä tämäkään poni sanonut aisoista mitään. Otettiin myös pienet ravipätkät sänkipellolla ilman Seijan ja liinan henkistä tukea. Fiina toimi hienosti tässäkin, vähän tuntui ihmettelevän, että oikeastiko saan ravata?! Viime kerralla kokeiltiin ravia tiellä vielä liinan päässä, ja silloinkin sujui tamman kanssa kaikki oikein hyvin.

Canna's Finally eli Fiina
Molempien nuorten kanssa meni siis taas ajo-opetus aivan nappiin! Katsotaan miten sujuu ensikerralla, tämän kertaisen jälkeen en kyllä usko että on silloinkaan mitään ongelmaa :-) mä niin tykkään touhuta näiden nuorten kanssa, mahtavia tyyppejä!
Lue lisää

18. marraskuuta 2015

Nyt saa ehdottaa!

Kova into olisi kirjoittaa ties mitä blogitekstejä, mutta uusien kuvien puuttuessa en saa oikein aikaiseksi kirjoitettua mitään mitä ollaan touhuttu minäkin päivänä. Nyt saatte siis ehdottaa postausideoita, jos on jotain mitä haluaisitte kuulla! :-) Katsotaan, jos tulisi jotain hyviä ideoita ja saisin niistä napattua hyvän inspiksen!

Vuosi 2012, Poni 3v 

PS. ensi viikonloppuna Minoksen elämän toinen kengitys, vähän ehkä jännittää mitä pikkuruuna meinaa!
Lue lisää

13. marraskuuta 2015

365 päivää

Niin säälittävän pieni ja pyöreä <3
Viime vuoden marraskuussa omahevoslauma näytti tältä. Huom! Safi vain puoliksi ;-)
Eilen tuli täyteen tasan vuosi, kun elämääni astui rikastuttamaan pieni ja pyöreä, pikkumusta Minos. Ruuna on ollut minun marraskuun 3. päivästä lähtien, mutta 12.11. Minos muutti Valpperiin.
Ensimmäinen kuukausi stressasi mua aivan valtavasti. Ponilla oli Valpperissa ollessaan joku paha isotteluongelma, se oli varmaan ottanut muun lauman(= Safin ja toisen issikan, Taran, sekä lv-tamma Aadan) niin itselleen, että kun siihen yritettiin liittää muita hevosia, meni se päin näköä ihan tosta noin vaan. Toisaalta Poni isotteli ihan huolella myös Taraa tamman tullessa.

Miltsin adoptiokasvattajan kanssa puhuttiin etukäteen, että Poni varmasti huomaa että kyseessä on ihan harmiton nuori ja pieni hevosenalku, jolle on turha rueta isottelemaan. Vielä mitä, vanhempi ruuna perseili huolella, mutta Aada otti Minoksen hellään huomaansa. Tammalla selkeästi heräsi jokin emänvietti, ja Aada suojeli tehokkaasti Minosta kuspää-Ponilta.
Minos oli ollut minulla muistaakseni alle viikon, kun huomasin sen huulessa haavan. Soittelin seuraavana päivänä eläinlääkärille, ja soitosta seuraavana päivänä eläinlääkäri tuli tallille. Varsa rauhoitettiin, huuli puudutettiin ja siitä leikattiin iho"lörpäke" pois, ettei se tartu mihinkään kiinni ja tee suurempaa haavaa. Ohjeeksi saatiin puhdistaa haavaa ihan vain puhtaalla vedellä parin päivän ajan, suunalueen haavat kun yleensä parantuvat hyvin ja vielä kaikenlisäksi nopeasti. Niin oli tässäkin tapauksessa, eikä muistoksi jäänyt kuin pieni arpi, jota ei edes näe, ellei osaa katsoa. Ruunaa kutsunkin joskus ja toisinaan Arpinaamaksi ;-)


Hoitotädin kanssa oli hyvä könytä!

Kun shetlantilaisilla rupesi hommat sujumaan hyvin yks yhteen, tajusi pieni ja hyvin fiksu poninalku, että hitto vie, aidassahan ei kulje kunnolla sähkö!
Pikkumusta tuli kepeästi aitojen ali ja toisinaan läpikin, ja parit kerrat sai myös muun lauman tulemaan mukanaan. Ja tietysti aina silloin, kun olin iltavuorossa töissä. Yhden kerran oli koko viisipäinen hevoslauma parin kilometrin päässä naapuritallilla, ja se karkureissu jäikin tämän otuksen viimeiseksi. Parin päivän päästä siitä Minos muutti nykyiselle tallille (jossa sähköt kiertää aidassa paremmin kuin hyvn!), ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kertaakaan ei ole ruuna täällä ollessaan sähköjä edes testannut. Parit tällit vahingossa saanut, mutta musta tuntuu, ettei oppinut karkailua kuitenkaan. Ei raukka tajunnut, että aitojen sisäpuolella kuuluisi pysyä ;-)

Tässä ollaan uudella tallilla, isoa poikaa jo!
Tämän vuoden huhtikuussa oli edessä ruunaus. Päädyin tallinomistajan ja adoptiokasvattajan kanssa puhuttuani, että Miltsiltä lähtee pallit ennenkuin orimaisuus edes herää henkiin. Aikaiseen ruunaukseen päädyin myös siksi, että Minos sai olla kesän laitumella tuttujen kaverien kanssa, laumassa kun ei tuolloin ollut muuta kuin tammoja.
Maailmankaikkeus selkeästi yritti Minoksen ruunausta estää, kun ensimmäisellä eläinlääkärikäynnillä  (kotiruunaus siis kyseessä) ruunausta lykättiin parilla viikolla eteenpäin köhän ja räkäisyyden takia, ja seuraavalla kerralla eläinlääkäri oli muistaakseni tunnin tai pari myöhässä vuohen keisarinleikkauksen takia. No, ruunaus kuitenkin tehtiin ja varsin onnistuneesti, ja seuraavat pari viikkoa huuhdeltiin haavoja ihan runsaasti. Antibiotin piikittäminen onnistui ilman minkäänlaisia ongelmia.


Kun ensimmäisissä näyttelyissä pärjättiin odotettua paremmin, naureskeltiin poniporukalla, että hittokun tuli ruunattua tämä! Järjellä ajateltuna, ei Minoksen oriina pitämisessä olisi kuitenkaan ollut mitään järkeä. Minoksen isähän on lisenssiori, ja vaikka ori kantakirjattaisiin, ei Minos silti saisi kaikkia osallistumisoikeuksia. Nythän ruunalla pääsee vain näyttelyihin, ei raveihin.
Jos Minoksen joskus olisi oriina vienyt kantakirjattavaksi, ei Minoksenkaan mahdolliset varsat olisivat saaneet kaikkia osallistumisoikeuksia, koska Minoksen isä ei astuttamishetkellä ole ollut kantakirjassa. Summa summarum, ei mitään järkeä, koska markkinoilla on valtavan laaja ja upea kirjo (mustia)shettisoreja, joiden varsat saavat kaikki oikeudet. Jälkeenpäin ruunaus ei edes harmita yhtään, Miltsi on saanut asua tutussa laumassa tuttujen kaverien ympärillä, eikä kevätkään aiheuta mitään hormonihuuruja :-)

10kk ikäisenä maaliskuussa oltiin näin kovin karvaisia.
Minos ja Penni, viime maaliskuussa myös!
Voi räkä, mä en vaa kestä tän sulosuutta!
Kesällä käytiin yhteensä neljä kertaa näyttelyissä, ja ilman loppukesän kaviopaisetta oltaisiin menty vielä nyt syksyllä olleisiin Loimaan rotunäyttelyihin.
Ajokoulutusta olen miettinyt hiljaa pienessä mielessäni, ja ajattelin sen aloittaa ehkä ensi keväänä. Ennen laitumelle menoa kun saisi ohjasajon siihen malliin, että se sujuu hyvin (käynti, ravi, kääntymiset, jarru ja kaasu) ilman taluttajaa, niin kesän ajan saisi pikkumusta miettiä oppimaansa, ja ensi syksynä joskus laittaisi kärryt perään. Saa nähdä miten paljon suunnitelmat muuttuvat tässä vuoden mittaan, mitään kiirettä tämän kanssa ei ole, joten varsinaista haittaa ei käy, vaikka ajo-opetus siirtyisikin vähän myöhemmälle.

Kesäkuun alussa näytettiin reilun vuoden ikäisenä tältä. Näyttelyihin tuo järkky mahairokeesi toki leikattiin pois ;-)
Toivottavasti tämä vuosi oli vasta ensimmäinen monista, monista yhteisistä :-) <3
Lue lisää

7. marraskuuta 2015

Hei hei mitä kuuluu?

Muutamat edelliset blogikirjoitukset ovat olleet vähän massasta poikkeavaa tässä blogissa, on ollut bloggaajatapaamista, ja parit kirjoitukset ovat koskeneet Islanninreissua. Tähän väliin on siis hyvä laittaa ihan perus kuulumispostaus, eikö?

Miltsille ei kuulu mitään ihmeellistä, joka on musta ihan positiivinen asia. Ruuna viettää leppoisia päiviä tarhassa ponilauman kanssa, parannellen kaviopaisetta. Viikon päästä olisi oikeassa etusessa ollut kenkä tasan kaksi kuukautta, joten kengitysaika olisi pikkuhiljaa aika ajankohtainen.
Ollaan nyt puheltu tallinomistajan kanssa, että ruuna olisi varmasti järkevää kengittää edestä nyt talven yli. Minoshan sai pukinkaviodiagnoosin edellisellä klinikkareissulla, ja nyt kun otus on vasta vuoden, pystyy kavioihin ja niiden asentoihin vaikuttamaan valtavasti. Oikea etunen näyttää nyt kengitettynä oikeinkin hyvältä, kun on saanut kasvaa varpaalta ihan rauhassa, mutta vasen etunen on vähän lyhyehkön näköinen. Tietty se nyt näyttää paljon lyhyemmältä, kun oikea on normaalin kavion näköinen.


Pikkumustaa en siis ole liikutellut taluttaen senkään vertaa, mitä liikuttiin esimerkiksi keväällä, vasemmasta etukaviosta johtuen. En halua kuluttaa sitä nyt (varpaalta) yhtään enempää, kuin mitä se kuluu tarhassa ruunan itse kävellessä. Nyt jos pikkumusta laitetaan edestä kenkään, päästään me taas taluttelulenkeillekin lähimaastoihin! Ne olivat ainakin keväällä molempien mieleen, Miltsi oli välillä niin hurjaa poikaa!
Miltsi on kyllä ollut varsinainen mallioppilas tuon kengän kanssa, kun pitänyt sen kiltisit mukanaan! Toivottavasti pitää vielä loppuajankin :-) ja seuraavatkin kengät saisivat pysyä yhtä hienosti menossa mukana!

Herra Ponin kotiutuminen on aika hyvässä mallissa, ruuna on ystävystynyt Pennin kanssa. Penni-poni yleensä ruunaa tarhasta haettaessa tulee myös portille mukaan, ja roikkuu Ponin riimussa. Mahtavaa että Ponikin on saanut laumasta kavereita, ei tuo enää juokse kaikkia karkuun, mutta laumanjohtajaa edelleen väistää hyvinkin sievästi. Ja saa väistää jatkossakin!
Miltsin kanssa ollaan myös tosi hyvissä väleissä, ei tietoakaan Valpperissa esiintyneestä häiriökäyttäytymisestä. Tosin, Miltsi taitaa olla laumanjohtajan lellikki, joten sietääkin olla siivosti... :-D

Poni sai kengät jalkaansa mun Islanninreissun jälkeen, joten nyt on päästy liikkumaan kunnolla. Kärryjen edessä onkin ollut varsin reipas paksukainen, välillä kotiinpäin tullessa on meinannut perä vähän lentää, ja toisinaan on saanut pidättääkin ihan kunnolla. Positiivista kyllä vaan, mahtavaa kun ruunalla on liikkumisen iloa!

Ponilla oli tänään rokkitukkapäivä!
Paksu-Pasi on myös ottanut karsinaelämisestä kaiken irti - tarhassa pantataan pissaa varmaan koko päivä, ja koko yö sitten lorotellaan autuaasti puruille, kun ei roisku jaloille. Ihme neiti! Tästä tavasta johtuen Poni saikin tallin ainoana turvepatjan karsinaansa, joka onkin toiminut ihan valtavan hyvin! Enää ei tarvi kantaa selkä vääränä märkiä puruja pois karsinasta, vaan turvepatja on kuiva pinnalta, ja karsina on paljon, paljon siistimpi! Ruuna myös jonkinverran sotki heiniään karsinassa pyöriskellessään, joten harmukainen nauttii iltaeväänsä nyt verkon läpi. Ja on siistiä karsinassa!

Meillä pyyhkii siis hyvin! Voin sanoa olevani täysin tyytyväinen ponielämään tällä hetkellä, en vaihtaisi mitään :-) vaikka Safin myynti oli kesällä pienoinen shokki, seurasi siitä paljon hyvääkin. Poni on superhypertyytyväinen kuivasta tarhanpohjasta (kuten myös allekirjoittanut, oi autuutta!), ja kuten olen täällä ennenkin maininnut - me kaikki kolme viihdytään loistavasti tuolla tallilla!
Nyt kun vielä Minokselle saadaan molempiin etusiin talvinastat, että pääsee pikkuruunakin tuulettumaan lähimetsiin :)
Lue lisää

4. marraskuuta 2015

Lisää kuvia ja videoita Hestheimarista


Sain eilen aikaiseksi siirtää GroProsta videot koneelle. Loppujen lopuksi kamera keikkui kypärään teipattuna vain ensimmäisellä maastoreissulla, loppukurssin ajan se lojui kamerarepun pohjalla. Nautin maastoreissuista siis ilman kameraa, tahdoin keskittyä ihaniin maisemiin, hyvään seuraan ja loistaviin hevosiin!
Tässä postauksessa siis vuorossa GoPro video, jossa ratsuna viime vuodelta tuttu Fjödur. Lisäksi parit kuvat, jotka ovat olleet jo instagramissa monia viikkoja, mutta laitellaan nyt ne tännekin :-) linkitän vielä parit ratsastusvideot, jotka ovat myös instagramissa olleet.

Turistautuminen alkoi jo Helsinki-Vantaalla, kun oli pakko käydä Starbucksissa. Loppuviikko jatkettiinkin
samantyylisellä ruokavaliolla, oli Skyrkakkua, vohveleita... vähintään +5kg tarttui myös reissulta mukaan! :D

1. Aamupalapöytää, kyllä kelpasi! 2. Ensimmäisen illan revontulet, kuva napattu kameran näytöltä, siksi vähän suttuinen!
3. Hestheimarin talli ja maneesi, sekä pätkät molemmista baanoista. 4. Grönlantilaiset ensimmäisellä tunnilla.
Verdandi ja minä ensimmäisen tunnin jälkeen. Olin myyty.

1. Minä ja Verdandi. 2. Viettämässä elämäni parasta aikaa, ensimmäisellä maastoreissulla, ratsuna Fjödur. Takana Nina ja Gunna, sekä varsallisia tammoja. 3. Breeding farmin nuori tamma, tähän(kin) rakastuin. 4. Toisen grönlantilaisen ratsu, taisi olla 5v ruuna!

Verdandi!
Ja vähän lisää Verdandia. Mulla oli satulana tuommoinen oikkein ihana satula, jossa oli pyöreäpohjaiset jalustimet. Oli ihan megahyvät jalustimet, voin suositella! Eivät tippuneet kertaakaan jalasta.

Ihana Hledis, joka oli siis toinen tuntikurssihevoseni. Kovin erilainen, mitä Verdandi!

Näitä tuli kyllä palloteltua aina, kun satulahuoneessa kävi :') Martein antoi meille käskyn lähtiessä, että ottakaa parit kissanpennut takkienne taskuun :-D
Vasemmalla Ninan alkuviikon tuntihevonen, jonka nimeä en muista, oli kuitenkin vähän vanhempi ruuna, joka oli kovin ravivarma. Sen kanssa sai tölttiä kunnolla hakea! Keskellä ihana Verdandi ja oikealla myös ihana Hledis.


Loppuun vielä linkit instagramvideoihin, niitä nyt en jaksanut rueta youtubeen laittamaan. Sanoja klikkaamalla pääsette videoon!
Kissanpentupainia, ratsastusnäytös Fakaselissä, lisää kissanpentupainia, Verdandi, Hledis ja lisää Hledistä.

Voi että minkälainen ikävä mulla onkaan Hestheimaria! Aivan ihastuttava paikka.
Lue lisää