Kolme vuotta sitten...

... musta oli juuri tullut tuore hevosen omistaja, ensimmäistä kertaa. Ok, vain puolikas, Safihan oli vain puoliksi omani, ja nyt jälkikäteen ajateltuna en voi kyllä suositella yhteisomistajuutta kenellekkään.

Kolme vuotta sitten olin äärettömän innoissani ensimmäisestä omasta hevosestani. Safi oli tuolloin kääntynyt kaksivuotiaaksi, periaatteessahan se oli siis 1,5vuotias meille tullessaan. Tamma kulki talutuksessa, antoi laittaa riimun ja oli ääreis kiltti. Muuta ei oltu oikeastaan tehty, enkä koe että tuon ikäisen nyt täytyy välttämättä mitään kummempia osatakaan. Safi oli siis ostohetkellä saman ikäinen, kuin mitä Minos on nyt.

Juuri uuteen kotiin tullut, rumassa kasvuvaiheessa oleva ja turhan hoikka Safi! 

Muistan kun Jessi sanoi ostopäivänä minulle, että "sä jos joku olet oman hevosen ansainnut!". Olinhan jo tuolloin hoitanut muiden hevosia vuosikaudet, haaveillen siitä omasta. Ponihan oli tuolloin jo minulle tuttu, ruunaan tutustuin sen tullessa edelliselle omistajalleen huhtikuussa 2012. Tuolloin kolmivuotiaaseen ruunaan olin "silmäni iskenyt" ja se tuntui kovin omalta. Sanoinkin edelliselle omistajalle ennen Safin ostoa, että mä ostan tän sulta joskus pois! Vaikka Safi ostettiinkin tammikuussa 2013, jatkoin silti edelleen tuolla toisella tallilla käyntiä, hoitaen sekä Ponia, että Ponin entisen omistajan muita hevosia.
Parhaillaan mulla onkin ollut omien laskujen mukaan viisi hoitohevosta samaan aikaan. Hupsista? Tallipäiviä kertyi viikossa kuusi, ennen kuin nimeni oli yhdenkään hevosen papereissa.

Me ruettiin opettamaan Safia pikku hiljaa kuolaimiin ja ohjasajoon. Kavioiden nosto oli aluksi ihan ääreis hankalaa, mutta sitkeällä harjoittelulla sekin saatiin sujumaan hyvin. Safi oli nopea oppimaan! Alkukesästä 2013 tammalla oli kärryt ensimmäistä kertaa perässään. Kaksivuotiaana ei kuitenkaan lenkkeilty mitenkään säännöllisesti, sillointällöin ja sunnuntaisin lähinnä.
Loppukesästä käytiin tamman kanssa myös mun elämäni ekoissa islanninhevosnäyttelyissä! Ajettiin neljä tuntia Mäntsälään kaverin äidin kanssa, pyörähdettiin pikaisesti kehässä ja siinä oli meidän näyttelyt. Safi sai II- palkinnon. Issikkanäyttelyissä nuorten hevosten (1-3vuotiaat) liikkeet näytetään vapaana, eikä Safi olisi näyttänyt kuin ravia ja laukkaa. Kuitenkin aina mätsärikehissä painettiin menemään töltillä, eikä ravia meinannut siellä löytyä millään.

Etualalla on lv-ruuna Melex, jota hoidin kahdeksan vuoden ajan. Papparainen lopetettiin lokakuussa 2014,
ikää löytyi mittarista 27vuotta. Safi on niin kovin rääpäleen näköinen!

Mätsäreissä kierreltiin ahkerasti, parhain tulos oli nuorten luokkavoitto, vuosi taisi olla 2014. Iso ruusuke löytyy multa edelleen :-)

Marraskuussa 2013 sain mahdollisuuden Ponin ostoon, ja näin tuli tuosta pikkuharmaasta ihan ikioma, ja pääsin eroon "kahden tallin loukusta". Vuosi Ponin oston jälkeen näyttelykärpänen puraisi kunnolla, ja sitten tulikin jo Minos! Parin kuukauden ajan Minos asui samassa pihatossa mitä Poni ja Safi, mutta tammikuussa 2015 pikkuori muutti nykyiselle tallipaikallemme. Ja taas ajelin edestakaisin kahden tallin väliä.

Tosin tällä kertaa kahden tallin välinen ajelu kesti vain puoli vuotta, kun kesäkuun 2015 lopussa islantilaisen toinen omistaja lähetti sunnuntai-iltana Facebookissa viestin (pitäkää mielessä hevosten yhteisomistajat, asioita ei hoideta näin...), ja keskiviikkona olin kirjoittanut nimeni Safin myyntipapereihin. Poni muutti paria päivää aikaisemmin maanantaina Euraan laitumelle.
Kesän ajan kävin noin kerran viikossa Eurassa Ponia moikkaamassa ja liikuttamassa, kunnes vihdoin lokakuun alussa Poni muutti Minoksen kanssa samalle tallille.

Tukkaa löytyi! Ensimmäinen kesä (2013) meni hyvin, mutta keväällä 2014 puhkesi kesäihottuma. Paksu
harja on enää muisto vain!

Lv-ruuna Ässä, rääpäle Safi ja shettisruuna Selssi. Selssiä hoidin kuuden vuoden ajan, ja ruuna lopetettiin
vuonna 2013 pahan puhkurin takia. 

Elämä helpottui kertaheitolla valtavasti, kun ponit muuttivat saman katon alle, ja toivonkin syvästi, ettei tarvitse enää ajella kahden tallin välillä. Mä olen supertyytyväinen meidän tallipaikkaan, ja sekä ponit että minä viihdytään siellä hyvin!

Kolme vuotta on siis tullut vietettyä hevosen omistajana, eikä loppua näy! Kolmessa vuodessa olen ostanut kaksi ponia, sekä myynyt yhden puolikkaan. Tällä hetkellä kärsin valtavasta (shettis)varsakuumeesta, ja olenkin ajatellut, että onneksi poikien tallipaikalle ei synny tänä vuonna varsaa! ;-) Tai ole ylimääräistä karsinaakaan! Kaksi ponia on loistava omahevosmäärä mulle tällä hetkellä, Minos on kasvanut ihan valtavaa vauhtia puolivuotiaasta kaksivuotiaaksi, eikä se helpota varsakuumetta yhtään! :-D
Ikävää ratsastamaan ei oikeastaan ole yhtään, mä olen nyt kolmen vuoden aikana ratsastanut niiin epäsäännöllisesti, että tähän on jo tottunut. Mä viihdyn loistavasti Ponin kärryillä, ja jos joskus hinku hevosen selkään tulee, suuntaan johonkin ratsastuskouluun ottamaan yksityistunnin :-)

Lue lisää

Pari viimeistä viikkoa Instagramkuvien muodossa

Mä olen niiiiin koukussa kyseiseen sovellukseen, ettei ole tosikaan! Joskus kaaauan sitten Instatilin tehdessäni ajattelin, etten ikinä laita sinne mitään, mutta kummasti nyt vaan ponikuvia ja -videoita sinne lähes päivittäin päivittyy. Hupsista?
No mutta, nyt te joilla ei tunnuksia kyseiseen sovellukseen ole (suosittelen!), niin laittelen tännekkin näitä samoja kuvia esille!

Aloitellaan vanhimmasta, tästä aikaa reilut 3 viikkoa, ja Minoksella kuolaimet suussa varmaan kolmatta kertaa. Ponilta lainatut suitset ja kuolaimet nämä!

Kerran muistelin kesää - Safin myynnistä huolimatta mennyt kesä oli kyllä ihan loistava!

Poni joskus jouluntienoilla ohjasajometsäkävelyllä. Tästä jäi mieleen patoutunut pakkasenergia, joka purkautui ihme tasajalkaloikkimisena, mulla oli ohjien päässä kivaa! :-D

Kengittämisen lomassa on aina hyvää aikaa kokeilla erilaisia kampausmalleja ruunalle! Olishan se aika hieno yksisarvisenakin! ;-)

Nastat ja tilsakumit tositoimissa ja hyvin pelaa!

Tällä suojituksella kehtaa mennä hankitreeniin! Musta noi takajalansuojat on maailman suloisimmat!

Minoksen ensimmäiset ikiomat suitset ja kuolaimet! Kuolaimet on sweet iron kokoa 10,5 ja suitset shettiskokoa olevat ravisuitset. Vertasin tätä fiilistä siihen kun vanhemmat ostavat lapselleen ensimmäisen koulurepun, niin ne (poni)lapset vaan kasvaa!

Poni tänään, käytiin laitumella vähän kirmailemassa. Aluksi oli tarkoitus juoksuttaa liinassa, muttakun sen verran olivat kevyet jalat ruunalla, ajattelin että silläkin on kivempi, kun saa kunnolla juosta vapaana. Hyvän tovin se viitsikin juosta ympäri valtavan kokoista laidunta pyytämättä. 

Lue lisää

Hyppää kyytiin!

linkki videoon

Kuvailin eilen piitkästä aikaa ajovideota Ponista tuolla liian harvoin käytössä olevalla GoProlla. Ylläolevassa videossa siis luvassa puuduttavaa videomatskua Ponin torstaiselta liikutuskerralta, olkaat hyvät! Videoon en laittanut mitään musiikkia, joten taustalle omat musiikit soimaan, ellei halua kuunnella kärryjen räminää, ja kuskin satunnaisia käskyjä mitä tuossa nyt kuuluu :-D

Lue lisää

Onnea on kimo Poni

Herranjestas kun tuli Ponistakin likaisen näkönen, kun tuli vähän lunta maahan! Klipattu etuosa näyttää vielä suurinpiirtein valkoiselta, mutta muuten koko ruunan kroppa onkin sekoitus harmaata ja ruskeaa. Mukaanlukien pää! Ponin ruokavalio muuttui tuossa vajaa kuukausi sitten, eikä ruuna syökään tällä hetkellä muuta kuin Greenmixpuuroa, johon heitetään sekaan kivennäiset ja biotiini karvan ja kavioiden hyvinvointiin. Kuurina muka-valkoinen ruuna syö nyt putelin verran maitohappobakteeria, ruunan vatsa oli vähän vaivaisen oloinen, mutta ruokavaliomuutoksella on vatsa pysynyt nyt ihan ensiluokkaisen hyvänä!
Periaatteessa ruuna ei siis syö nyt muuta kuin heinää ja kivennäistä, joka tuntuu riittävän ainakin tällä liikunalla varsin hyvin. Jos tilanne näyttää muuttuvan johonkin, otetaan ruokintaan lisäksi Minokselta valkuaispitoista Breeder-rehua, sekä tarvittaessa lisäksi jotain energiapitoisempaa. Nyt on ainakin ruunassa tarpeeksi virtaa ihan tälläkin menulla!

Menun takia, joka siis koostuu Ponin mielestä erittäin hyvästä puurosta, on koko ruunan naamakin ihan likaisen näköinen. Vähemmästäkin, kun täytyyhän se puurokuppi nyt puhdistaa niin hyvin, ettei vaan jäisi yhtään puuroa hukkaan mentäväksi! Tallinomistaja onkin kertonut, että aikaisemmalla ruokavaliolla Poni yritti aina mennä Minoksen ruokakupille (joka koostuu Black horsen Breederistä ja Basicistä, sekä biotiinista, kivennäisestä ja sinkistä), mutta nyt vanhemmalla ruunalla on kova kiire omalle kupilleen. Meiltä siis suuret plussat Black Horsen Greenmixille, maistuu! Minoskin saa puuroa n. desin verran, kun meinasi ruokakateus ruunien kesken kasvaa turhan isoksi, mutta nyt on pikkumustakin tyytyväinen! Vatsan hyvinvointia ajatellen saa siis pikkuruunakin puuroa, vaikkei siinä mitään ongelmaa olekaan ollut.

Mulla on vielä lomaa töistä tämä viikko melkein kokonaa, sunnuntaina pörhellän iltavuoroon parin viikon loman jälkeen. Poni onkin siis tällä viikolla päässyt liikkumisen makuun - maanantaina ralliteltiin ympäri laidunta kaasu kiinni hirttäen, eilen tiistaina käytiin kevyt ajohölkkälenkki pienen tauon jälkeen ja tänään keskiviikkona päästin ruunan taas laitumelle pörheltämään. Vauhtia ei ollut niin kovasti mitä maanantaina, mutta ihan kiitettävää vauhtia painoi ruuna nytkin menemään!

Huomenna olisi tarkoitus taas valjastaa Pasi-Poni kärryjen eteen. Ponilla on nyt ensimmäistä kertaa ikinä hokkikenkien lisäksi joka jalassa tilsakumit, joten edes tilsat eivät voi meidän menoa estää!
Ponilla onkin ollut ihan huippuhyvä työmotivaatio nyt, korvat höröllä painaa menemään metsäteitä kevyttä hölkkää. Ei tule heti  hirveä hiki, kun on talvitakkia vähän leikelty kevyempään muotoon!
Poni tarhaakin nyt vähän varmuuden vuoksi joko Minokselta lainattu 70g monsterisadetakki päällään, tai kovemmilla pakkasilla oma Globuksen 100g high neck - sadetakki päällään. Vaikka klipattu alue ei ole suuri, pelkään että tuo vetää itsensä ihan jumiin edestä. Varmasti tuo pärjäisi tyynellä kelillä (pikku)pakkasessa ilmankin lisäsuojaa, mutta täällä meidän tienoilla on tuuli ollut viime aikoina aikamoinen. Eikä tuo nyt näytä järin kärsivältä monsteritakki päällään, joten menkööt!

Lue lisää

Lumista laidunrallia

Vuoden alussa kaksivuotiaaksi kääntyneet Minos ja Penni pääsivät tänään ponien kesälaitumille kirmaamaan. Ja sitä vauhtia kyllä löytyikin! Aluksi tosin näytti vähän siltä, ettei nuorikko viitsi suuresta tilasta huolimatta innostua juoksemaan, mutta toisin kävi! Simmoista vauhtia pistelivät molemmat menemään!
Minoksellahan on etujaloissa nyt kengät kera kantahokkien syksyllä tulleen kaviopaiseen takia. Tammikuun lopussa olisi taas suunnattava trailerin kanssa naapuripitäjään yhdelle Suomen arvostetuimmista kengittäjistä, jonka luona käytiin siis marraskuunkin puolella. Vaikka Minoksella onkin vain kantahokit, on se pysynyt ilman ongelmia pystyssä, ja nytkin laitumella kiitäessään ei ollut ongelmia pysähtymisen tai suunnanvaihdon kanssa. Myös taluttaessa pystyy loikkimaan ihan tuttuun tapaan, oli sitten kengät edessä tai ei! ;-) Kuitenkin nyt loppukuusta uskon ja toivon, että pikkumusta pääsee jatkamaan matkaansa ilman kenkiä. Tuntuu kurjalta kengittää noin nuorta, mutta joskus on terveyden kannalta pakko niin tehdä. Kengittämällä ollaan saatu kavioasentoa myös paremmaksi, jos päästäisiin pukinkaviodiagnoosista eroon!
Muuten ruuna ei olisi tarvinnut enää kaviopaisekavioon kenkää suojaksi, mutta kun kaviota jouduttiin niin paljon kaivamaan auki paiseen tyhjäksi saamiseksi, oli viime kerralla seinämä vielä niin kovin ohut, että koettiin kengittäjän kanssa paremmaksi laittaa kenkä siihen suojaksi, kuin sitten parannella niitä jälkiä, joita olisi mahdollisesti tullut, kun seinämä olisi isosti haljennut.

Meidän näyttelyvuosi alkaa reilun kuukauden päästä, kun suunnataan Vaskiolle rotunäyttelyyn. Sain tallinomistajalta siunauksen, että tuon kehtaa sinne viedä, on kyllä omaankin silmään tosi kivan näköinen! Jännä kuulla, mitä ruunasta sanotaan nyt kaksivuotiaana, ja minkä palkinnon kanssa sieltä kotiudutaan. Mä lähden taas pessimistisellä asenteella noihinkin näyttelyihin - jos saadaan edes kakkospalkinto, olen tyytyväinen! Aina ei vaan voi voittaa.

Tänä vuonna tässä meidän hollilla olisi viisi rotunäyttelyä, joihin voisin matkan perusteella kuvitella ruunani vievän. Lisäksi syksyllä olisi tarkoitus viedä ruuna Laatuponikilpailuihin, ja jossain kohtaa kuluvaa vuotta kääntyä myös Hippoksen kehässä. Joku viidestä rotunäyttelystä jää luultavasti pois meidän osalta. Viime syksynä ajattelin vieväni ruunan myös Loimaan näyttelyyn, mutta siihen kohtaan tuli juuri kaviopaisesairastelut, joten ne jäivät auttamatta välistä. Kyseessä on kuitenkin myös nuori poni, joka venyy ja vanuu jokaiseen suuntaan, joten kasvuvaiheenkin mukaan joko jätetään näyttelyitä välistä tai osallistutaan.

Tällä hetkellä omaan silmään varsin kivan näköinen kaksivuotias Minos on kuitenkin, vaikka hurjalta tuntuu, että tuo on jo kaksi! Vastahan se oli puolen vuoden ikäinen kääpiö, ja nyt jo niin isoa poikaa, että komennetaan Ponia pois heinäkasalta.

Lue lisää

PTGH matkakertomus

Tuomarit tekemässä tarkkaa työtä. Hollannissa orinäyttelyiden tuomarit vaihtuvat kuuden vuoden välein.

PTGH = PoniTädit Goes Hollanti

Nyt on takanapäin loistava pidennetty viikonloppu, tulihan sitäkin odotettua jo monta kuukautta! Lentoliput ostettiin jo kesällä hyvissä ajoin, sekä tietysti hotellihuoneet varattiin.
Meidän matka alkoi siis torstai aamuna kello neljä, kun lähdettiin ajamaan kohti Helsinki-Vantaata. Meillä oli aamulento, ja Hollannissa oltiin hyvissä ajoin ennen puoltapäivää.

Lentokentältä suunnattiin junalla Zwolleen, käytiin kahvilassa ja aloitin stressaamisen - Hollannissa ei toimi Visa Electron (paitsi Starbucksissa!) maksuvälineenä, mutta rahaa sai silti onneksi nostettua. En vieläkään oikein jaksa ymmärtää miksi näin, kuitenkin euroalueella oltiin! Islannissa ja Englannissa ei ole ollut electronin kanssa maksamisessa mitään ongelmaa.

Zwollesta napattiin taksi ja hurautettiin hevostarvikekauppa Divozaan. Suuri kauppa täynnä hevostavaraa! Divozassa vierähtikin pari tuntia, mutta mukaan ei mulla tarttunut kuin Minokselle uusi näyttelynaru, piiitkä turkoosi köysi sekä Ponille Greenspot Removeria. Divozassa shoppailun jälkeen hurskautettiin taas taksilla Raalteen, jossa meidän hotelli oli. Divozassa oli tavaraa ihan jokaiselle hevoselle, hinta-laatusuhde vaikutti aika hyvältä.

Divoza. Kaikkea löytyi!

Näyttelyn expoalue.

Illalla suunnistettiin hotellin ravintolaan syömään, jossa oli muuten hyvät ruoat! Ensimmäinen ilta sujui varsin rennoissa tunnelmissa, vaikka hotellin naapurissa olikin Harley Davidsonin moottoripyöräklubi ;-)

Perjantaina herätys oli ennen seitsemää, käytiin hotellilla hyvällä aamupalalla jonka jälkeen hurskautettiin taas taksilla maneesille. Oli ensimmäinen orinäyttelypäivä! Porukkaa oli valtavasti, ja tunnelma oli täysin erilainen, mitä Ypäjällä! Ypäjällä katsomossa istuu kymmenen surevaa omaista, kun Hollannissa katsomot olivat lähes täynnä ja ihmiset pitivät ääntä.
Tuolla ei myöskään ollut niin nuukaa, jos joku ori pääsi välillä vähän vapaaksi, orin nappasi kiinni se joka ensimmäisenä sai, antoi oriin takaisin esittäjille ja juoksentelu jatkui. Yleisö nauroi ja esittäjät moikkasivat yleisölle. Yleensä sitten kun joku irtipäässyt poni napattiin kiinni, antoi yleisö myös raikuvat aplodit kyseisen oriin jälkeen. Voisitteko kuvitella Suomessa näin käyvän? Minä en! :-D

Hollannissa esittäminen poikkeaa suuresti Suomesta. Jokaisella ponilla on lähes poikkeuksetta kaksi esittäjää, toinen taluttaa ponia, ja toinen kulkee raipan kanssa joko edellä kokonaan itse, tai kuvassa näkyen raippaa edessä pitäen. Ponista riippuen, toinen esittäjä voi kulkea myös takana ja pyytää sieltä ponia eteen. Ravia näyttäessä raippamies tekee kaiken pyytämisen, näin ollen toinen esittäjä, joka pitää oria, saa keskittyä täysin poniin. Varsin toimiva tapa!

Perjantai hujahti nopeasti maneesilla, keräillen omia leukoja katsomon lattialta, kun näki toinen toistaan upeampia poneja. Näyttelypaikalla oli myös aika suuri expo, josta shoppailin Minokselle uuden valkoisen näyttelyriimun sekä ihan professionaalisen tukkaharjan! Hollannissa on poneilla liikettä ja tukkaa, luusto on vähän pientä, varsinkin kun verrataan Suomen poneihin. Myös ponien päät olivat Hollannissa äärimmäisen kauniita!

The Maneesi. Pohja ei mennyt miksikään!

Perjantaina näyttelyiden jälkeen käväistiin kaupassa, josta käveltiin hotellille. Syötiin taas hotellin ravintolassa, ja keskusteltiin paikallisten poni-ihmisten kanssa. Mukavaa porukkaa!

Lauantaina oli taas aikainen herätys, kun näyttelyt alkoivat 8:30. Kevyen aamupalan jälkeen taas taksilla maneesille upeita oreja katsomaan! Lauantaina oltiinkin koko päivä maneesilla, kun illalla oli samaisessa paikassa iltajuhla. Iltajuhla oli vähän pliisumpi, mitä olin itse odottanut, porukka lähti aikaisin kotiin. Tottakai oriinpitäjillä/omistajilla/esittäjillä oli ollut kaksi raskasta päivää esittäen poneja, joten ehkä heillä oli päälimmäisenä ajatuksena suunnata kotiin lepäämään.

Keskellä maneesia oli betonisuora, jossa näytettiin käynti. Kovalla alustalla liikevirheet tulevat varmemmin näkyviin.

Lauantai-ilta sujui hotellilla naurunsekaisissa tunnelmissa, mikäs siinä kun on hyvää matkaseuraa! :-D
Sunnuntaina saatiin nukkua vähän pidempään, kun lähdettiin 9:24 junalla kohti Zwollea, ja sieltä toisella junalla Arnhemiin siittollakäynnille! Käytiin Kuiperij -nimisessä siittolassa. Siittolan väki oli oikein mukavaa, lämminhenkistä porukkaa. Hörpättiin sisällä kahvit ja syötiin herkulliset omenapiirakanpalaset, ennenkuin suunnattiin poneja katsomaan. Toinen toistaan upeampia poneja laidunsi keskellä tammikuuta vihreillä laitumilla! Kotosuomessa samalla hytistiin pakkasissa ja lumituiskuissa, Hollannissa oli mukavan lämmin!

Siittolavisiitin jälkeen ystävällinen toinen omistaja heitti meidät takaisin Arnhemiin juna-asemalle, josta ostettiin liput Amsterdamiin lentokentälle. Siinä kohtaa rupesi menemään matkanteko vähän pieleen, kun yhden vaihdon sijaan vaihdoimmekin kulkuneuvoa kaksi kertaa - kerran junaan ja kerran bussiin. Lentokentälle päästiin kuitenkin kertaakaan eksymättä, ja löydettiin valtavan kokoiselta Amsterdamin lentokentältä vielä oikea check-innikin. Tosin siinä kohtaa matkantekoa ei naurattanut enää - Finnairin lento kotosuomeen oli ylibuukattu, ja saimme joko mennä portille kertomaan, että haluamme lentää tänään takaisin Suomeen, tai olla vapaaehtoisesti pois lennolta, jolloin olisimme saaneet käteistä ja hotelliyön lähistöltä.
Amsterdamin päässä turvatarkastuksessa mun kameralaukku pääsi tarkkaan syyniin - niin tutkittiin kaikki mahdollinen kukkaroa myöten ja otettiin joku pyyhkäisynäyte. En tiedä mitä hakivat, mutta mitään eivät löytäneet, kun mitään löydettävää ei edes ollut. Aina yhtä kuumottava tilanne, vaikka tietää itse sen, ettei siellä mitään laitonta ole!

17v poninpappareinen. Tämä voitti luokkansa ja kruunattiin ajochampioniksi!

Ylimääräinen hotelliyö ei napannut ketään, joten suunnattiin pikaisen ruokailun kautta venailemaan portille. Hyvä onni oli kuitenkin meidän puolella, ja mahduttiin onneksi koneeseen. Lentomatka sujui hyvin, suurempia ilmakuoppia ei onneksi ollut. Helsinki-Vantaalla meidän kotimatka koki vielä pienen iskun, kun vanhan papparaisen ikivanha Range Roveri oli hyytynyt parkkihalliin keskelle kulkuväylää. Ei kun siis työntämään autoa vähän eteenpäin! Loppu kotimatka sujuikin sitten onneksi hyvin, ilman sen suurempia kommelluksia enää.

Mukava reissu siis oli, varsin opettava! Ponit olivat kertakaikkiaan upeita, ihmiset mukavia ja ruoka hyvää! Vaikka torstaina suureen ääneen uhosin, etten enää ikinä tule tänne uudestaan korttistressin takia, tällä hetkellä mulla on sellainen fiilis, että voisi sinne joskus vielä vaikka lähteäkin uudestaan! ;-)

Olihan niillä, kokoa ja näköä!!

Nappasin parit videotkin paikan päällä, ja ne ovat olleet instagramissa jo esillä, laitan tähän nyt vain linkit niistä, niin näette vähän tunnelmaa videon muodossa!

Linkki, linkki, linkki, linkki ja linkki.

Lue lisää

Ponitädit goes Hollanti

Huomenna on se monta kuukautta odotettu päivä! Uusi vuosi lähtee erittäin lupaavasti käyntiin, kun lennetään SD-teamin Marjutin, sekä Minoksen adoptiokasvattaja-Seijan kanssa Hollantiin katsomaan shetlanninponiorien jalostusnäyttelyitä.
Kahden päivän aikana luvassa on miltei 150 eri oria, vähän eri meininki siis kuin Suomessa!

Huomenna torstaina lentomme lähtee aamulla Helsingistä, käydään huomenna suuuressa hevostarvikekaupassa, Divozassa, ja toivutaan matkasta hotellilla. Perjantaina ja lauantaina suuntaamme maneesille, jossa näyttelyt järjestetään.
Lauantaina on lisäksi iltajuhla, jonne meillä on liput varattuna! Sunnuntaina ennen kotiinpaluuta vierailemme yhdessä siittolassa, joka kasvattaa mitäs muita, kuin shetlanninponeja! Siittolavierailulta suuntaamme takaisin Amsterdamiin ja lentokentälle.

Kyseessä on siis pidennetty viikonloppu, mutta pieni irtiotto arjesta sopii minulle paremmin kuin hyvin. Ensi viikolla pitäisi pakkasten vähän lauhtua, joten Poni pääsee testaamaan upouusia hokkikenkiä kera tilsakumien! Jos sitä luntakin tulisi vähän lisää, ei olisi tiet niin kovia :-)

Pahimpaan täytyy kuitenkin varautua - ruunien päätösvalta on siirretty tallinomistajalle, tämä saa sitten päättää mahdollisesti lentokoneen tippuessa, että menevätkö ponit myyntiin, kuoppaan vai jäävätkö samalle tontille ;-)

Tämä Hollanninreissu toivottavasti vähän lievittää kovaa Islanti-ikävää, ja onhan se erittäin mukavaa päästä maahan, jossa ei ole vielä kertaakaan käynyt. Kaiken kukkuraksi vielä ihastelemaan toinen toistaan upeampia shetlanninponioreja!

Ensi viikkoon siis, sitten saatte Hollanninkuulumiset! Sitä ennen kannattaa seurailla meikäläisen instagramtiliä, sinne varmasti päivittyy loppuviikon tunnelmia :-)

Lue lisää