Ohjasajoa kaksin kappalein

Sain tänään apukäsiä ruunien kuvaamiseen tallille mukaan, kun nappasin Marjutin reitin varrelta kyytiin. Mitään selvää suunnitelmaa meillä ei ollut, mutta kivoja perusräpsyjä saatiin silti aikaiseksi!

Tarhasta tuli ekana vastaan tuttuun tapaan Minos, joten pikkumusta pääsi ensin kuvattavaksi. Näyttelyriimu päähän ja etsimään sopivaa kuvauspaikkaa! Ruunalla oli tänään kovinkin kevyt etupää,  joten kuvaamisesta ei meinannut oikein tulla mitään, kun ruuna joko loikki ilmaan tai säntäili jokaiseen ilmansuuntaan samanaikaisesti. 

Kiva se kun on kivaa, mä jäin vähän pohtimaan Vaskiossa esiintynytta "ruunamaisuutta", mutta tänään oli Minos käytökseltään ihan sitä tuttua ja turvallista Miltsiä! Sopivan kevyet jalat ja mieli siis ;-)

Tais uus lempikuvakin tulla otettua! On se vaan niiin kaunis <3

Kovin kauaa ei siis Minosta kiusattu kameran edessä, vaan palattiin talliin ja varustin ruunan Ponin valjailla. Luvassa oli siis toinen ohjasajokerta!

Marjut oli riimunarun päässä edessä, kun mä ohjasajoin takaa. Pari kertaa käveltiin piha päästä päähän, jonka jälkeen kierrettiin pieni lenkki, joka kesti mietintätaukoineen alle 10min. Minos oli rento koko ohjasajon ajan, pysähdykset ja liikkeellelähdöt sujuivat taas ilman taluttajan apua! Sen sijaan pelkkä kävely eteenpäin oli välillä vähän hiipimistä, kun vähän vielä jännittää kävellä yksin edellä. Ja niin saakin! Onhan tuo vasta kaksivuotias, sekä kyseessä oli tosiaan vasta toinen ohjasajokerta. 

En kyllä usko, että me kauhean montaa kertaa tarvitaan taluttajan kanssa, ennenkuin ohjasajo rupeaa toimimaan ihan kaksistaankin. On se fiksu pieni poni!

Pikkumustan jälkeen napattiin isovalkoinen tarhasta mukaan. Poni on hangannut harjaansa tarhassa olevaan puuhun, jota on koitettu suojella tervaamalla sitä. Ruunan harja onkin nyt sitten mukavan tervainen ja tahmea, eikä sitä saa edes harjattua kunnolla auki. Mennään sitten likasella harjalla niin pitkälle kevääseen, että tuon tarkenee pestä!

Tervaisesta harjasta johtuen Poni sai hienon nutturan otsalleen, ensin meinattiin myös letittää muu harja, mutta todettiin se aika äkkiä mahdottomaksi tehtäväksi. Mutta oli vaan pätevän näköinen ruuna kun oli otsaharja nutturalla!

Tässä yritetään väistää vasemmalle, kuskilla on ainakin hauskaa!

Ponin kanssa suunnattiin laitumelle ohjasajon merkeissä, Marjut halusi nähdä meidän "temput". Parastamme ei näytetty tänään, mutta koskas sitä silloin, kun on kuvaaja matkassa mukana? ;-) Pyörittiin kuitenkin ympyröillä ja väistäteltiin hiukan niin ravissa kuin käynnissäkin molempiin suuntiin, simmoista perusjuttua mitä tehdään aina!

Hirmuisen paksun näköinen on Poni näissä kuvissa, mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa sen johtuvan talvikarvasta!

Käväisi Marjutkin ruunan ohjaksissa, ja sai hänkin hienot väistöäskeleet kumpaankin suuntaan! Sai Poni myös koittaa hiukan avotaivutusta (vai sulkua? Ei voi muistaa enää!), ja hienosti ruuna äkkäsi senkin. Oli maireen näköistä ponia kun sai kovasti kehuja!

Hirmuisen söpö eläin! Ja ihanan tervaiset korvatkin :-)

Kiitoksia Marjutille hyvästä seurasta ja kuvaamisesta!!

Lue lisää

Villisti viikonloppuun

Herra Pasi-Poni pääsi tänään neljän vapaapäivän (laitan kaiken syyn yövuorojen niskaan!) jälkeen laitumelle päästämään höyryjä ulos korvien välistä, jotta huomenna ajolenkillä olisi ohjien päässä vähän iisimpi kaveri ajaa.
Vaikkei tuo millään tavalla mahdoton kaveri olekaan ajossa edes silloin, kun on vähän virtaa, mutta varmasti ruunallekin kivempi ensin päästellä menemään täysillä vapaana, ja seuraavana päivänä käydä hölkkäilemässä kärryjen edessä!

Tänne päin Suomea on sadellut nyt viime päivinä aika runsaalla kädellä lunta, joten hyvää lumitreeniäkin tuo laitumella sinkoilu on! Poni saa juosta haluamaansa vauhtia niin kauan, kun itse viitsii, eikä sitä vapaana ollessaan tarvi edes pyytää eteenpäin. Ennemmin hidastaa äänellä mutkiin ;-)

Jalat nousee! Välillä lumen alta pilkottelevat kuivat heinänkorret käyvät liian suuriksi houkutuksiksi, ja varsinkin
juoksutuksen loppupuolella ruuna ei muuta tekisikään kuin kaivaisi lumen alta syötävää.

Molemmilla ruunilla alkoi B-vitamiinikuuri tuossa noin 1,5viikkoa sitten. Tehtiin tallinomistajan kanssa huomio, että ruunan karsina ei ole yhtä märkä kuin normaalisti, eikä se imaise yön aikana vesikuppia tyhjäksi. En usko ruunan olevan kipeä, koska käytökseltään se on täysin normaali, oma pirteä itsensä.
Pohdittiin B-vitamiinin vaikutusta juomisen määrään ja aineenvaihduntaan, ja pienen nettiselailun jälkeen tultiin lopputulokseen, että varmasti ihan hyvin juomisen vähentyminen tästä voisi johtua. Tosin se selvinnee helposti, kun kuuri loppuu, siinähän sitä sitten huomaa, että palaako juominen takaisin vanhaan malliin. Jos palaa, niin Poni saa sitten syödä B-vitamiinia jatkuvasti puuronsa joukossa!

Reaktio vitamiinikuuriin on varmasti aikaisempina keväinä ja syksyinä ollut myös samanlainen, mutta juomista ja pissaamista on ollut mahdotonta seura pihatto-olosuhteissa. Taas yksi suuri plussa karsinaelämiselle! Yksilöllinen hoito ja seuranta on huomattavan paljon helpompaa.

Tallinomistaja lupasi hieroa Ponin ensi viikolla joku päivä läpi, kun huomasin liinassa juoksuttaessani, ettei ruuna nostaisi millään vasenta laukkaa. Tarjoaa vain oikeaa muutaman askeleen ajan, jonka jälkeen tiputtaa raville. Mun piti seurata kumpaa laukkaa tuo menee vapaana, mutta siinä kuvia räpsiessäni unohdin tuon laukan seuraamisen ihan totaalisesti.
Saas nähdä miten ruuna reagoi hierontaan, aikaisempina kertoina se on "ihan kivaa" esimerkiksi kaulasta hieroessa, mutta jos täytyy availla jotan jumeja, ilmoittaa ruuna mielipiteensä asiaan hyvinkin reippaasti.
edit. 27.2. klo 13:24
Tajusin heti ylläolevan kappaleen kirjoitettuani, että kuvistahan mä sen nään, mitä laukkaa se menee! Niimpä selasin kuvat läpi, ja näyttäisi tuo vapaana ollessaan myös vasenta laukkaa menevän.

Ruuna tiputtaa karvaa vauhdilla nyt pois, mielenkiintoista seurata, että missä kohtaa karvan tippuminen taas lopahtaa. Suunnittelin klippaavani Ponin myöhemmin keväällä, mutta toisaalta tekisi mieli seurata karsinaelämisen puolia karvanvaihtoon liittyen. Se on aikasempina vuosina kuitenkin asunut pihatossa, tämä talvi on ensimmäinen karsinassa.
Muutenkin ruunalle kuuluu hyvää, ollaan saatu harjoiteltua raviväistöjä ohjasajaen kivasti, kun molempien mielentila on sopivan seesteinen! Edelleen toisinaan ruuna niistä vähän jännittyy ja pyrkii "alta pois", mutta toisinaan sujuu tosi hyvin, molempiin suuntiin väistäen!

Pikkumustan pikakuulumiset vielä loppuun! Otettiin tänään iso askel ruunan ajokoulutuksessa, kun pyysin tallinomistajaa narun päähän, kun koitettiin ensimmäistä kertaa ohjasajoa. Olin varautunut jonkinmoiseen Furunäs-slaagiin, mutta ruuna yllätti positiivisesti!
Pysähtymiset sujuivat tosi kivasti, sekä myös liikkeellelähdöt. Kuolainta tuo edelleen aika paljon maiskuttaa, muttei pelaa kuitenkaan kielen kanssa. Tallissa seisoo jo hetkittäin suu kiinni, vaikka kuolain siellä onkin.
En usko että Minos kovin montaa toistoa tarvitsee, että ohjasajo rupee sujumaan ongelmitta ilman lisäapua! :-)

Lue lisää

Minoksen ajokoulutus

Puhelinräpsyillä mennään edelleen eteenpäin, olen nykyään tosi, tosi laiska ottamaan kunnon kameraa mukaan tallille, ja ilman apukäsiä ei tulisi sillä kuvaamisesta yhtään mitään.

Olen pikkuhiljaa aloitellut pikkumustan ajokoulutusta. Ollaan vielä siinä vaiheessa, että tutustutaan hiljalleen niin kuolaimiin, kuin siloihinkin. Kuolaimet on periaatteessa jo tuttu juttu, suussa ne ovat olleet arviolta ehkä kymmenisen kertaa. Minos ottaa kuolaimet erittäin mielellään suuhun, vaikken ole käyttänyt siinä mitään ruokapalkkiota. Suu kuitenkin aukeaa vielä lähes kokoajan kun kuolain on suussa, ja maiskutus on kova!
Meillä on turparemmi niin löysällä, että ruuna saa availla suutaan niin paljon, kuin vain haluaa. Suitset ovat muuten ihan iisi juttu, ne saa laittaa päälle ja ottaa pois rauhassa. Kova kutina on päässä vaan suitsien jälkeen, ja pään rapsutus onkin oiva palkkio, kun ruuna on antanut ottaa suitset nätisti pois!

Eilen nättinä näyttelyponina, tänään tukka pystyssä ajokoulueskarilaisena!

Silat olivat tänään toista kertaa selässä. Ensimmäisellä kerralla syöttelin porkkanoita ja rapsuttelin aina välissä, eikä tullut minkäänlaista reaktiota esille. Mahavyön kiristys (vaikkei siis tosiaan kireällä olekaan, niin vain, että sila pysyy selässä pyörimättä hypyissä) aiheuttaa askeleen sinne ja toisen tuonne, mutta muuten sekin on ihan ok! Häntäremminkin saa laittaa rauhassa paikoilleen.

Minos on luonteeltaan aika herkkä tyyppi. Sillä on emän puolelta suvussaan pitkälti Furunäs -poneja. Furunäsponeihin kuuluu tietynlainen... noh, herkkyys luonteenpiirteissä, ja Minoksessakin näitä samoja piirteitä löytyy. Puhelin adoptiokasvattajan kanssa ennen ruunausta, että entäs jos tuo aikasesta ruunauksesta johtuen muuttuu vallan tasapaksuksi ruunaksi, mutta sain vastaukseksi, ettei hätää, siinä on Furunäsverta! Täytyy kyllä myöntää että adoptiokasvattaja osui asian ytimeen, ja senkin takia olen ihmetellyt ruunan suhtautumista esimerkiksi siloihin.

Olin nimittäin aika varma, että tänään kun lähdettiin ekaa kertaa liikkeelle silojen kanssa, tulisi esiin köyrypukkeja joilla ruuna olisi yrittänyt saada pelottavaa silaa pois selästä. Vielä mitä! Tavanomaisia pikkuloikkia kyllä näkyi, mutta niitä tulee aina kun lähdetään kävelylle. Mulla oli aisaremmit siloissa kiinni, sidottuna tietysti, mutta nekin kuitenkin heiluivat menossa mukana. Minos on kyllä aika mahtioppilas!

Ruunaa ihmetytti kovin kuolaimet, kun yritti hamuta tallipihalla olleita heinänkorsia. Ei niin vain onnistunutkaan ruunaparan heinänsyöminen kuolaimet suussa, ja sekös pikkumustaa vähän ihmetytti.
Ohjasajoa ei olla Minoksen kanssa vielä harjoiteltu yhtään, ajattelin että ehkä sitten, kun poni on vähän paremmin sinut kuolaimen kanssa, ja suu pysyy suurinpiirtein rauhassa. Mikään kiire ajo-opetuksen kanssa ei ole, joten saa nähdä pysynkö tavoitteessa opettaa ohjasajo kunnolla raveineen ennen kesälaidunta. Tai käyttää kärryjä pari kertaa perässä! On meillä tässä hyvin aikaa.

Lopuksi Ponin puurokulhon putsaus :-)

Mä olen taas innostunut tästä ohjasajosta sen verran, että ollaan otettu isoja harppauksia Poninkin kanssa. Sehän osaa "pohkeenväistön" ohjasajaen. Ajattelin tuolloin jo, etten varmaan saa sitä oppimaan kyseistä väistöliikettä ravissa, koska aina yrittäessä Poni jännittyi, ja yritti lähteä alta pois. Tai ehkä ennemmin edestä pois?

Pari päivää sitten ohjasajoin ruunan taas, ja heti aluksi jumppailtiin väistöillä. Pyysin ympyrällä väistämään takapäätä pieniä pätkiä kerrallaan ulos, joka onnistui oikeaan kierrokseen tosi hyvin! Vasempaan en saanut apuja niin hyvin läpi, koska en saa pidettyä raippaa niin hyvin kädessä. Muutamia askelia siellä täällä kuitenkin myös vasempaan tuli hyvin! Näiden jälkeen tehtiin käynnissä pohkeenväistöä, ensin väistätettiin toiseen suuntaan, suoristus ja väistö toiseen suuntaan.
Poni on yleensä noista "nopeista vaihdoista" hätääntynyt jonkin verran, mutta tuolloin nekin onnistuivat kivasti.

Päätin koettaa kepillä jäätä, ja väistön keskellä pyysinkin ponin raviin. Aloitettiin helpommasta suunnasta, eli väistettiin vasemmalle. Aluksi tuli ihan muutama pieni ristiaskel, jonka jälkeen pysäytin ruunan ja kehuin valtavasti. Parin toiston jälkeen homma rupesi sujumaan aina vain paremmin ja paremmin! Koitettiin myös vaikeampaan, eli väistö oikealle, suuntaan, ja sinnekkin saatiin kivasti raviväistöjä aikaan!
Hirmu nopea tuo on oppimaan, ja kehut nostattavat ruunan itseluottamusta ihan silmissä. Se ei tarvitse montaa toistoa, kun jo ymmärtää jutun juonen.

Tänään ohjasajoin ruunaa pihalla taas, mutta vauhtia oli sen verran, ettei yritetty edes raviväistöjä. Huomenna ohjelmassa on ajolenkki, sen verran oli Poni menossa jo ohjasajossa, että näyttäisi siltä että ajolenkki tulee tarpeeseen!
Pitäisi saada joku apukäsi ottamaan videopätkiä meidän väistöistä, niin saisitte tekin nähdä. Olisi itsekin ihan mielenkiinoista nähdä edestäpäin, että väistääkö ruuna oikeasti kunnolla, miltä se takaapäin näyttää!

Lue lisää

Vuoden ensimmäiset rotunäyttelyt

Shetlanninponien näyttelykausi starttasi tänään, kun Vaskiolla ja Ähtävällä järjestettiin vuoden ensimmäiset rotunäyttelyt. Me oltiin Minoksen kanssa Vaskion ponilistoilla, ja sinne suunnattiinkin tosi reippaissa tunnelmissa heti yövuoron perään. Voin sanoa, että ei ikinä enää yövuorosta suoraan mihinkään muualle, kuin nukkumaan. Hullun hommaa! Nyt ei enää ajatus oikein kulje (koska se kulkisi?) ja loppupäivä meneekin väsymystä vastaan taistellessa.

Menen itse aina näyttelyihin pessimistisellä asenteella, jos kakkospalkinto tulee, niin olen tyytyväinen! Tänään ajattelin, että jos tulee kakkospalkinto, eikä jäädä ihan viimeiseksi, niin olen tyytyväinen. Kuinkas kävikään... tuomari mietti kauan lopullista järjestystä, mutta niin vaan me jäätiin Minoksen kanssa ekaa kertaa ikinä ihan viimeisiksi. Joskus näinkin päin, aina ei voi voittaa! Viime vuoden näyttelyt menivät kaikki niin nappiin, että jossain kohtaa väkisinkin menestys "taantuu".

Puhelinlaatuisia räpsyjä kehän jälkeen, mä kyllä niin tykkään tästä ponista!

Viimeisestä sijasta huolimatta saatiin onneksi kuitenkin kakkospalkinto, siihen olen tyytyväinen! Arvostelu kuului näin;
"Hyvä rotutyyppi, sopusuhtainen. Hyvä runko, lautanen ja luusto. Suorat ja hyvät käynti- ja raviliikkeet." Tuomarina toimi tällä kertaa Johanna Vaurio-Teräväinen. Minos esiintyi muuten hyvin, mutta kuten tuomarikin sanoi, oli se vähän ryhditön tänään.
Ajattelin koko viikon, että mulla on käsissäni räjähtelevä aikapommi kun poni yhtäkkiä pääseekin pitävälle maneesin pohjalle. Vähän Minos loikki menemään, mutta paljon vähemmän, mitä ajattelin. Muutenkin tuo oli aika ruuna.

Uskon, että tämänpäiväinen "nuupahtaminen" johtui täysin vieraasta matkustuskaverista, eikä varmasti paksulla turkillakaan ole mukava olla lähes nolla-asteissa. Vielä, kun on revitty kesken aamuheinien vieraaseen traileriin ;-)

Meidän vuoden ekat näyttelyt olivat siis nopeasti taputeltu, nyt jäädään odottamaan kesää ja kesän näyttelyitä! Tulipahan talvinäyttelytkin koettua!

Meillä on muuten uusi ulkoasu, saatu yhteistyön merkeissä Graphiques GW:n kansssa! Mitäs tykkäätte? Omaa silmää miellyttää hirmuisen paljon!

Lue lisää

Taas niitä...

... Instagram kuvia! Sanokaahan jos ette jaksa näitä samoja kuvia täälläkin katsella, nämä kun tosiaan ovat jo isntassa useamman viikon (tai päivän) ajan pyörineet.
Uusia, kameralaatuisia kuvia ei nyt kuitenkaan ole kuvaajan puutteen sekä hirmuisen kamalan kelin takia, joten kännykkäräpsyillä mennään! Mitään kummempia kuulumisia mulla ei myöskään ole kirjoittaa, sunnuntain jälkeen saatte joko kuvilla tai ilman varustetun näyttelypostauksen kuitenkin!

Poni sai testata Minoksen sweet iron kolmipalakuolaimen tuossa joitain viikkoja sitten, ja hyvin pelasi! Alkuun ruuna avoi suutaan ja maiskutteli kuolainta ihan reippaasti, mahtoi meinaan maistua ja  tuntua erilaiselta, mitä normaali nivelkuolain, mitä Ponilla on käytetty koko se aika, mitä olen otuksen tuntenut.
Ruuna kuitenkin toimi kolmipalalla ihan yhtä hyvin, mitä nivelellä, joten Ponikin sai oman kolmipalakuolaimen. Tosin ei sweet ironia, koska kaupasta oli juuri ruunan koko (10,5cm) loppunut, joten mennään "tavallisella" kolmipalalla. Minos sai pitää sweet ironit itsellään :-)

Herra terroristiterrieri aka Capo lenkkeilemässä vielä silloin, kun oli oikeasti talviset säät! Nyt täällä etelässä ei voi enää talvesta puhuakaan, vettä sataa kaatamalla päiviä putkeen ja pahimmat jäätikötkin on jo selätetty! Meidän "normilenkkiin" kuuluu yksi itsetehty puinen silta, jonka kohdalla joki tulvii nyt niin paljon, että mä en uskalla sitä siltaa ylittää. Olen satavarma, että se silta siitä vielä romahtaa ja siellä sitä sit oltas!

Kaivelin tuossa jokin aikaa sitten vanhoja kuvia. Poni on näissä kaikissa muissa kolmivuotias, paitsi vasemmassa yläkulmassa on ruuna jo nelivuotias. Vasen alakulma on otettu ihan niinä päivinä, kun Poni saapui edelliselle omistajalleen. On se vaan ollu tosi pieni kolmivuotias, Poni kasvoi massaa helposti kuusivuotiaaksi asti, siihen asti se oli tosi pitkään rääpäle.

Minoksen totuttaminen valjaisiin on startannut pikku hiljaa. Mikään kiire meillä ei ole, joten valjaat ovat olleet ruunan selässä vasta kerran. Mitään kummempaa reaktiota en saanut edes vatsavyön kiristämisellä aikaan, kun samalla rapsuttelin tai annoin porkkanan paloja. Häntäremminkin sai laittaa  ihan rauhassa kiinni!

Kuivatusloimiahan ei voi koskaan olla liikaa! Ostin facen kirppikseltä uuden, käyttämättömän HW:n fleece coolerin. Juuri passelin kokoinen Minokselle, joten kesän näyttelyitä ja pesuja odotellessa!

Pasi-Ponin kanssa seitsemän kilsan lenkillä, sillon vielä kun oli talvi ja lunta!

Hurautettiin tallinomistajan kanssa viikonloppuna Minoksen kanssa vuoluun. Ruunalta napattiin kengät pois, eikä niitä toivottavasti tarvitse pitkään aikaan vielä takaisin laittaakkaan!
Minoksella oli siis syksyllä oikeassa etusessa suuuri kaviopaise ja irtoseinämä, jonka suojaksi laitettiin kenkä silikonitäytteineen ja pohjallisineen. Yhden kengitysvälin ruuna tepsutteli menemään yhdellä kengällä, ja sen jälkeen laitettiin molempiin etusiin kengtät, koska oikean etusen seinämä ei ollut vielä kasvanut takaisin, ja jos siinä kohtaa olisi kavion kengättä jättänyt, olisi seinämä mahdollisesti lohjennut pahasti, ja näin pitkittänyt parantumista.
Nyt viime viikonloppuna oli sovittu taas kengitys/vuoluaika, ja onneksi pikkumusta sai nyt jäädä ilman kenkiä. Minoshan sai pukinkaviodiagnoosin syksyllä klinikalta, mutta tällä hetkellä kavioasennot näyttävät hyviltä. Pitää vain pitää huolta, että kannat eivät kasva liikaa.

Yritin ottaa Minoksesta hienoa kuvaa ruunan uusi näyttelyriimu päässä, mutta helpommin sanottu kuin tehty!

Tänään kävin pikkumustan kanssa rennolla päiväkävelyllä, kun nyt pääsee jo kengätönkin etenemään luistelun sijaan jäätikön sulettua! Oli ruunalla aika paljon kengurubensaa, mutta hyvä vain! 

Hyvä tapa muuten tunkea yhteen ja samaan kuvaan monta huonoa kuvaa, ei sitten näytä niin pahalta ;-) valo ei riittänyt päivälläkään tarkkojen kuvien ottoon, että mä tykkään tästä Suomen talvesta... noh, ei voi mitään!

Lue lisää