Vastauspostaus

Kysyttävää teillä oli vain kahdella lukijalla, mutta kun kysymyksiä tuli silti aimo annos, joten tässä (osaan) vastaukset! :-)

Miten päädyit Poni- nimeen?
Poni oli edelliselle omistajalleen tullessaan kutsumänimeltään Pasi (virallinen nimi on Puutarhan Basilica). Ruunan nimi vaihtui samana päivänä, kun se edelliselle omistajalleen saapui, ja sopiihan tuo Poni nimi sille kuin turpa päähän :-)

Minkä ikäinen Poni on? Entä Minos?
Poni kääntyi tänä vuonna seitemänvuotiaaksi, ja Minos kaksivuotiaaksi.

Oletko tyytyväinen blogiisi ja sen ulkoasuun?
Mun mielestä tämä minun pieni poniblogini on ihan mun näköinen. Postaustahtiin en ole kovin tyytyväinen, mutten jaksa siitä mitään stressiäkään ottaa - päivitän silloin, kun on päivitettävää ja ennen kaikkea aikaa. Hyvälaatuiset kuvat innostavat myös kirjoittamaan postauksia! Ulkoasuun olen hyvin, hyvin tyytyväinen, ja siitä kaikki kiitos kuullu Graphiques GW:lle!

Oletko tyytyväinen blogisi lukijakuntaan?
Vaikka aina toitotetaan, että blogia kirjoitetaan vaan itselle, mutta voin varmasti jokaikisen bloggaajan puolesta sanoa, että (positiiviset) kommentit lämmittävät aina mieltä ja innostavat kirjoittamaan! Tänne minunkin blogin puolelle on viime aikoina sadellut ihan kivasti kommentteja, kiitos siitä teille!

Missä sosiaalisissa medioissa olet?
Itse olen Facebookissa, ja blogi löytyy bloggerin lisäksi bloglovinista, sekä instagramista. Snapchatin tein yövuoron pimeinä tunteina, jotta saatiin työparin kanssa nauraa vedet silmissä niille... maskeille? Sinne en ole kuitenkaan mitään julkaissut, enkä edes muista nimimerkkiäni siellä. Suoraansanottuna koko snäpin idea on mennyt multa vähän ohi!

Minkä ikäinen olet?
Lokakuussa olisi tarkoitus täyttää 22. vuotta!

Miksi juuri Minos?
En ollut oikeastaan ostoaikeissa, kun Minosta ruettiin mulle kauppaamaan. Mä vinguin puhelimessa meidän nykyiselle tallinomistajalle, kun Poni ei pääse virallisiin näyttelyihin, ja haluaisin niiiin kovin käydä virallisissa rotukehissä. Tallinomistaja tiesi, että Canna's tallilla olisi just passeli musta orivarsa myynnissä. Mentiin parin päivän päästä katsomaan, ja kovaahan se kolahti. Pari päivää mietin ihan muodon vuoksi, mutta peli oli menetetty siinä kohtaa, kun tuon pienen mustan varsan laitumella näin!

Miksi juuri Poni?
Hoidin Ponia 1,5vuotta ennen kuin se siirtyi minun nimiini. Olin joskus puolitosissani edelliselle omistajalle sanonut, että ostan tän sulta joskus pois, kun ruuna tuntui alusta asti niin kovin omalta. Niin vaan kävi sekin unelma toteen, nopeammin mitä osasinkaan odottaa :-)

Paras blogi, jota luet?
Muuliprojekti, ihan ehdottomasti! Tätä parempaa ei ole!

Harrastatko ratsastusta vai hevosia?
Kahden metrin kokoisen ponin omistajana olisi varmaan turha sanoa, että ratsastusta, saati sitten hevosia ;-) Poneja harrastan! Näissä on sitä jotain, tarpeeksi pilkettä silmäkulmassa, mutta tarvittaessa näidenkin kanssa pystyy harrastamaaan "kunnolla"!

Minkä tasoinen ratsastaja olet?
Viime viikolla multa kysyttiin tätä samaa, ja kun kerroin olevani noin HeC tasoinen, totesi opettaja tunnin jälkeen, että kyllä sä enemmän olet. En tosiaan osaa sanoa, en ole enää vuosiin ratsastanut pidempää kuin viikkoa osaavassa ohjauksessa! Hyvä perusistunta mulla silti kuulemma on, eikä toivoakaan ole kuulemma ihan menetetty!

Milloin ratsastit viimeksi?
Noin viikon päivät sitten, irtotunnilla kera kaverini!

Kauanko olet omistanut Ponin? Entä Minoksen?
Poni on keikkunut omistuksessani noin 2,5 vuotta. Minos taas noin 1,5 vuotta. :-)

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia on Minokselle ja/tai Ponille?
Jos puhutaan vaan tästä vuodesta, niin Minos olisi tarkoitus "sisäänajaa" ajolle. Sisältäen siis ohjasajon ja kärryyn totuttamisen niin, että ajo onnistuu kärryiltä käynnissä ja ehkä myös ravissa. Taluttaja sallitaan! Minoksen kanssa ollaan myös alustavien suunnitelmien mukaan menossa syksyllä Laatuponikisoihin.
Ponin kanssa olisi tänä vuonna suunnitelmissa ehkä uskaltautua ohjasajoluokkaan kilpailemaan!

Onko Poni puhdas shetlanninponi?
On, se ei vaan polveudu jalostusohjesäännön mukaan, eikä täten saa ravi- eikä näyttelyoikeuksia. Ponin emä on Ella, isä on Pihlajamäen Graystoke ja emänisä on Emux. Isänisä taas on Valentine II.

Onko sinulla muita eläimiä?
Yksi 7v airedalenterrieri Capo tuossa mukana keikkuu! Capo on meidän toisen airiksen, Mamman, pentu. Herra Kaapelilla on 12 sisarusta, samasta pentueesta kaikki :-)

Ovatko ruunat parhaita?
Jaa-a..... Safi oli tamma ja hirmuisen kiva tamma olikin! Ruunat ovat ehkä simppeleitä, turha vinkuminen ja kiljuminen jää käytöksestä pois!

Miksi juuri omasi ovat ruunia?
Poni oli jo ruunattu edelliselle omistajalle saapuessaan, joten siihen nyt ei ole paljon mitään sanavaltaa, eikä sitä kyllä olisi ollut mitään järkeä orina pitääkään. Sama homma Minoksen kanssa, senkään varsat eivät olisivat kaikkia kilpailuoikeuksia saaneet, vaikka Minos itse olisi oripäivillä käynytkin.

Haluaisitko lisää poneja?
Mikä ettei! Haaveissa olisi vielä joskus omistaa eestinhevonen tai islanninhevonen. Aika näyttää!

Pidätkö enemmän poneista vai hevosista?
Riippuu ihan siitä eläimestä itsestään! Jos olisin itselleni jotain ratsastettavaa katsomassa, niin katselisin ehkä isoja poneja. Mä olen niin tottunut näihin kääpiöihin, että kaikki metriä korkeammat näyttää ihan järkyttävän suurilta ;-)

Kiitoksia kysymysten lähettäjille, ja pahoittelut laiskuudestani, ettei tähän ainuttakaan kuvaa eksynyt!

Lue lisää

Kysyttävää?

Taitaa olla blogihistoriani toinen kysymyspostaus tässä nyt vireillä! Eli jos teillä lukijoilla on kysyttävää blogin aiheeseen liittyen, saapi kysäistä :-)
Rupean kokoamaan vastauspostausta kun (jos?) kysymyksiä tulee joku järkevä määrä!

Lue lisää

Elämäni hevonen

Mä en osannut päättää vain yhtä, joten kirjoitan neljästä elämäni hevosesta. Näistä on kuitenkin jokaikinen jollain tapaa vaikuttaneet mun kasvuun ihmiseksi, jonkalainen nyt olen. Upeita eläimiä kaikki, joista en siis osannut vain yhtä valita!

Aloitetaan vanhimmasta, eli Melexistä.
Melex syntyi 1987 Ranualla. Suuren suuri, hyvin pärjäävä ravuri piti tästä punaruunikosta amerikkalaisesta ruunasta tulla, mutta vauhdit eivät riittäneet, ja lähes jokaisesta lähdöstä onkin tullut hylky liikojen laukkojen takia. Melexin viimeinen startti juostiin muistaakseni viisivuotiaana.

Melex oli 19vuotias, kun aloitin ruunan hoitamisen kahdesti viikossa. Allekirjoittaneella oli ikää kertynyt vasta 11 vuotta, kun ratsastuskoulu, jossa kävin lopetti, ja sain ajatuksen omasta vuokrahevosesta. Elettiin vuotta 2006.

Juhannus 2014, Melex 27v.

Melexin ilmoitus löytyi hevostalli.netistä, ja sain äitini laittamaan sähköpostia omistajalle jo samana perjantai-iltana. Vastaus tuli onneksi muutaman tunnin kuluttua, ja koeratsastus sovittiin sunnuntaille.
Sunnuntai saapui, ja suuren suuri jännitys sen myötä.
Melex jumitti puolisen tuntia keskellä tietä, ennen kuin suostui lähtemään kanssani (yksin) maastoon. Tajusin myös melkein heti lähdettyämme, etten muistanut jännityksissäni katsoa ruunan kavioita. Hupsista!
Olin myös varma, että Melex ryöstää jos koitamme ottaa ravia. Niimpä meidän ensimmäinen ratsastus koostui pelkästään käynnistä. Sovimme kuitenkin omistajan kanssa, että rupean käymään tallilla joka tiistai ja lauantai. Tallityöt kuuluivat myös niinä päivinä minun vastuulleni. Aikamoinen vastuu siis 11vuotiaalle, mutta joka ikisen kerran hoidin kunnolla, säässä kuin säässä!

Melex oli hevonen, joka on varmasti kasvattanut mua eniten tähän astisista. Äärettömän kiltti ja kuuliainen, mutta samalla erittäin reaktiivinen ja helposti hermostuva eläin. Melex oli tottunut rutiineihin, ja kun niistä poikettiin, alkoi kamala turvan heiluttaminen, kun papparainen jostain vähän hermostui :-)

2007

Ruuna ei alkuaikoina suostunut lähtemään kanssani pois tarhasta, vaan jumitti käsijarru päällä. Kävimme parin kilometrin päässä maastakäsinvalmennuksissa, ja niiden kahden kerran jälkeen ongelmamme olivat poissa, eivätkä tulleet enää takaisin. Melexin kanssa innostuin myös kuolaimettomuudesta, ja parin vuoden yhteisen matkan jälkeen jätin ensin omassa toiminnassani kuolaimet pois, ja omistaja seurasi pian perästä. Melex oli ilman kuolaimia tuhat kertaa rennompi, mitä kuolaimilla. Myös ajaessa!

Melexin kanssa käytiin nuorempana viikoittain parinkymmenen kilometrin lenkki, sisältäen hirmuisia laukkapätkiä, kuin myös rauhallisia ravipätkiä kevennellen ohjat kilometrin mittaisina. Aina sai olla varma, ettei ruuna ota yhtä sivuaskelta enempää mahdollisesti säikähtäessään (jota ei varmaan käynyt ikinä), ja aina antaa takaisin kiinni, vauhdista, kuin vauhdista. Muistan vain kerran, vuosi taisi olla 2011, kun Melex laukkapätkällä laski päänsä alas, ja tunsin, että nyt ei ole mulla sanottavaa että koska hidastetaan. Annoin papparaiselle (ikää tuolloin 24v) lisää ohjaa ja naureskelin, että senkus menet!
Melexin kanssa ei pelottanut, tuli vastaan sitten ties minkänäköistä konetta tai härveliä. Varmajalkaisesti askellettiin eteenpäin!

Tuli vuosi 2014, lokakuun kolmas. Tutun eläinlääkärin kanssa oltiin sovittu Melexin lopetuspäivä tuttuun tarhaan. Vuosi aikaisemmin samaisessa tarhassa lopetettiin Melexin shettiskaveri, Selssi.
Melex nukahti kauniisti lopetuspiikkiin, ympärillä sen kauan tunteneet ihmiset. Ruuna haudattiin Selssin viereen, tarhaan, jossa papparainen oli tarhannut liki 20 vuotta. Kaunis päätös äärettömän hienolle eläimelle <3
Melexin kanssa meille tuli yhteisiä vuosia 8.

2008?

Vuonna 2013 astelin ulos autokoulun teoriatunnilta, kun Melexin omistaja Outi oli laittanut viestiä kaksivuotiaaksi kääntyneestä issikkatammasta. Kysyi, että ostetaanko tamma puoliksi?

Olin juuri edeltävänä syksynä täyttänyt 18, ja kävin ammattikoulun viimeistä luokkaa. Kysyin rahoituspuolta vanhemmiltani, luvaten, että maksan puoliskoni takaisin kesällä, kun menen koulun jälkeen töihin. Sain vanhemmiltani siunauksen, ja huristeltiin Outin kanssa tammaa katsomaan.

8. selässäkökkimiskerta, Safi oli luonteeltaan niin tasainen, että tämmöinen
nössökin uskalsi heti istua siellä ilman satulaa :-)

Safi kolahti ja kovaa, vartin tammikuun pimeydessä katsomisen, ja tarhassa talutuskierroksen jälkeen päätettiin ihan mahdottoman rumassa kasvuvaiheessa oleva tamma ostaa. 27.1.2013 musta tuli ensimmäistä kertaa (puolikkaan) hevosen omistaja!

Opetettiin Safi yhdessä ajolle, käytiin tamman kanssa muutamissa mätsäreissä, sekä kerran pyörähdettiin myös virallisessa näyttelykehässä. Eroaa muuten aika paljon tuo islanninhevosten esittäminen näyttelyissä, kun shetlanninponeihin vertaa!

Ratsastuksen alkeet opetettiin tammalle myös, ja Safi oppikin nopeasti! Safi oli jo tuolloin nuorena äärettömän fiksu ja nopeasti oppiva, varmajalkainen ja -hermoinen tapaus. Tosin en kyllä ole kovin montaa hermoheikkoista islanninhevosta tavannut!
Safi oli vähän laiskahko, joka viihtyi metsässä paremmin kuin hyvin. Meidän yhteisiin puuhiin kuuluikin metsässä samoilu, ilman varsinaista päämäärää.

Juhannus 2015, Safi 4v. Sata kiloa ylipainoa mutta niiin kaunis <3 Tukka kauniisti kassassa ihottumaloimen takia!

Safilla oli mahdottoman komea tukka vielä kaksivuotiaana, mutta kolmivuotiskesällä puhkesi tammalle kesäihottuma. Ensimmäinen kesäihottumakesä pärjättiin ihan okei sen kummemmin hoitamatta (jälkikäteen ajateltuna loimi ja rasvaus olisivat jo tuolloin olleet erittäin kova sana), mutta toisen kesäihottumakesän tamma vietti tiiviisti loimen alla, ja itse rasvasin harjamartoa, mahanalustaa, korvia kuin häntääkin ahkerasti jokaikisellä tallikäynnillä, ja keräsin stressiä kutinasta. Inhottava sairaus!

Kesäkuun lopussa 2015 tuli Facebookin välityksellä hyvin, hyvin ikävänluontoinen viesti, jonka takia myin puoleni Safista tämän toiselle omistajalle. Sain viestin sunnuntai-iltana, ja maanantai aamupäivällä Poni muutti Euraan laitumelle. Keskiviikkona, heinäkuun ensimmäinen päivä kirjoitin omistajanvaihdospaperit, sanoin Safille heipat ja pakkasin tavarani autoon. Yhteinen matka ei Safin kanssa ollut kovin pitkä, mutta sitäkin antoisampi! Äärettömän hieno islantilainen tuo tamma kyllä on. Valtava ikävä edelleen!

Voihan Safi <3

Marraskuussa 2013 musta tuli ensimmäistä kertaa ikioman ponin omistaja, kun Poni siirtyi minun nimiini. Ruunaa olin tuota ennen jo hoitanut puolitoista vuotta, joten tuttu tapaus oli kyseessä!

Poni asui Valpperissa samassa pihatossa kuin Safi aina marraskuusta 2013 kesäkuuhun 2015. Poni vietti viime kesän siis Eurassa laitumella, ja syksyllä muutti samaan talliin, kuin Minos. Ruunalla olikin aluksi vähän kovat paikat, kun lauman kovapäisimmästä johtajasta tipahti suoraan ihan alimpaan kastiin, jossa on muuten vieläkin! Nyt jo tosin tulevat kivasti juttuun johtajatamman kanssa, kovasti näin keväällä rapsuttelevatkin.

Juuri Valpperiin saapunut karvapallosalama!

Viimekesän hyppyreeneistä. Poniinkin tuli sopivasti vauhtia, kun kujan päähän laitettiin ruokavati!

Poni oli edelliselle omistajalle saapuessaan juuri kääntynyt kolmivuotiaaksi. Se on tietääkseni ruunattu 2vuotis syksyllä, ja vielä tuolloin kolmivuotiaana oli jätkä aika... kovaluontoinen toisinaan! Kiltti tuo on kuitenkin aina ollut, mutta aika luupääkin.
Poni kääntyi tänä vuonna 7vuotiaaksi, joten yli puolet ruunan elämästä olen edes jollain tapaa ollut sen menossa mukana!

Poni on varsin herttainen tapaus, sen kanssa voisi nuuskutella nenät ja turvat vastakkain vaikka puoli päivää, ruuna tykkää hirveästi, kun sen turpaan hönkii ilmaa. Mulla onkin lähes jokaisella harjauskerralla kauhea lässytysmantra menossa, tuo on vaan sen näköinen otus, ettei sille voi olla lässyttämättä!

Poni 3v! Poni oli tosi hidas kasvamaan, se kasvoi helposti kuusivuotiaaksi, ja oli tosi pitkään rääpäleen näköinen

Agilitytreenit vuodelta 2012. Poni on 3v tässäkin. Kauhean tumma!!

Neljäs elämäni hevonen, kuten ehkä jo arvasitte, on Minos. Minos oli puolivuotias, kun sen ostin, ja kun se muutti Valpperiin. Varsaa en ollut suunnitellut ostavani, mutta kun meidän nykyinen tallinpitäjä vinkkasi mustasta orivarsasta puhelimessa, kun olin ensin vinkunut haluavani oman näyttelyponin. Parin päivän päästä, jos en oikein väärin muista, niin lokakuun 6. 2014, ajettiin Euraan varsaa katsomaan.
Syksy oli ollut loistava laiduntamisen kannalta, joten varsat olivat emiensä kanssa vielä laitumella. Siellä oli Minos, säälittävän pieni orivarsa kolmen samanikäisen tammavarsan keskellä.

Miten tälläiselle voi sanoa ei? <3

Voihan itku. Miksei se ole enää noin pieni ja pörröinen?!?! Okei, pörröinen se on edelleen!

Ja niin vietiin tätä ponitätiä. Parin päivän miettimisen jälkeen (vaikka mä olin jo heti ihan varma, että joo, kyllä mä sen ostan) lyötiin myynti lukkoon, ja 12.11.2014 varsa muutti Valpperiin.
Poni oli Valpperissa ollessaan käytökseltään uusia hevosia kohtaan aika bitch. Tai niin bitch, mitä ruuna nyt voi olla.
Poni-Perkele kiusasi varsaa, joka onneksi rauhoittui noin viikon juoksentelun jälkeen. Mä stressasin hiuksia päästä, kun yksi ilta huomasin varsan huulessa melkein irti olevan ihokappaleen. Soitin seuraavana päivänä eläinlääkärille, ja siitä seuraavana päivänä Minos vetäisi kevyet päiväkännit, ja ihokappale leikattiin pois. Sen takia ruuna onkin Arpinaama mulle nykyään, vaikka tuosta episodista ei huuleen jäänyt oikein mitään arpea.

Kun huuli oltiin paranneltu, äkkäsi nokkela orivarsa, että hehtaarin kokoisessa tarhassa ei muuten kierrä sähkö kunnolla! Varsa aloitti mukavat karkailut, ja tammikuussa 2015 orivarsa pakattiin nykyisen tallinomistajan traileriin, ja niin tuli Minoksesta taas karsina-asukki. Poni seurasi sitten puoli vuotta myöhemmin perässä!
Minos ruunattiin vajaan vuoden ikäisenä, huhtikuussa 2015. Ruunaus sujui hyvin, kuten myös antibiotin pistämiset ja kipulääkkeenkin tuore ruuna söi mutisematta.

Vuotias ponilapsi. Tässä näkyy lähellä suupieltä tuo arpi!

Vuotiaat parhaat kaverukset! Toukokuu 2015 ja laitumeen totuttelua, vasemmalla Penni ja keskellä
hurjastelee Minos.

Minos on äärettömän herkkä nuori poni, mutta ruuna kuitenkin uskaltaa ihmisen perässä tulla oikeastaan minne vain. Vieraita ihmisiä ruuna vähän vierastaa, mutta nyt kun ikää on tullut, ei tämä pötki enää niitäkään pakoon :-) ellei ihan hirveän pelottava ihminen ole kyseessä, esimerkiksi alle kouluikäinen lapsi!

Minoksen kanssa tähän astinen elämä on sujunut tosi kivasti! Nuori poni tuntuu niiiin omalta, ja kuten Ponillakin, on ruunalla hyvin, hyvin tärkeä paikka mun sydämessä. Safia unohtamatta! Menipäs siirappiseksi. 

Propsit sille, joka jaksoi tänne asti lukea! Pari kertaa ehkä lähti vähän sivuraiteille, mutta ei se varmaan niin nuukaa ole?!
Melex, Safi, Poni ja Minos... tähänastisen elämäni hevoset! Tosin koskas sitä tietää, milloin viides astuu jonon jatkoksi?

Lue lisää

Rakas Ruuna

Suomen Shetlanninponiyhdistyksellä on jokaisena vuotena jokin teema. Kuluva vuosi on ruunan vuosi, ruunat kun ovat painonsa arvosta kultaa! Ruunat jäävät helposti upeiden tammojen ja oriiden varjoon, joten tänä vuonna yhdistys halusi vähän erityishuomiota näille omistajiensa silmäterille. Kahden ruunan omistajana en voisi olla teemaan yhtään tyytyväisempi!

Yhdistys ilmoitti mm. Facebooksivuillaan, että vuoden ensimmäiseen lehteen tulee muutama artikkeli otsikolla Rakas Ruuna. Innostuin ajatuksesta kovin, ja kirjoitin pienen tekstipätkän tästä toisesta Rakkaasta Ruunastani, Ponista. Postilaatikkoon oli tänään töissä ollessani ilmestynyt kauan kaivattu lehti, josta oli heti pakko etsiä Ponin artikkeli esiin.

Pasi-Poni on nyt siis ihan virallisesti Rakas Ruuna! ;-)

Teksti kuuluu näin;

Jokainen hevosten kanssa touhunnut tietää, että lähes jokaikisen pikkutytön (ja -pojan!) elämään on jossain kohtaa vaikuttanut shetlanninponi(ruuna). Minulla on näitä ruunia elämääni mahtunut nopealla laskutoimituksella aika monta, mutta nyt kirjoitan ponista, joka on saanut kunnian olla ensimmäinen ihan ikioma Rakas Ruuna.

Nimittäin Puutarhan Basilica, eli Poni. Poni, jonka nimi on Poni, mutta poni, jolle nimi Poni sopii kuin turpa päähän! 

Poniin tutustuin vuonna 2012, ruuna oli juuri kääntynyt kolmivuotiaaksi. Sille oltiin opetettu ajokoulutuksen alkeet, se veti kärryjä perässään muutaman kerran viikossa, ja muun ajan viikosta se ihastutti talliväkeä hirmuisen suloisella naamallaan.

17v Raisa oli myyty, kun tämän hiirenharmaan, vähän rumassa kasvuvaiheessa olevan ruunan näki ensimmäistä kertaa! Joskin tuolloin en voinut vielä aavistaa, että silloin Pasi nimeä totellut poni olisi joskus oma. 

Me ollaan Pasi-Ponin kanssa touhuttu yhdessä vaikka ja mitä. Kokeiltu pariin kertaan agilityä, jossa ruuna on aika haka - se tulee vapaana ihmisen perässä vaikka häntä edellä puuhun, kunhan ollaan sovittu etukäteen porkkanoista. Koska Poni on kunnon ponien tapaan porkkanamaaninen, on ruuna oppinut muutamat temputkin - se juoksee jalkapallon perässä porkkanoiden toivossa, ja pyörii paikoillaan itsensä ympäri porkkanat mielessään. 

Mätsärikehissä Poni on pyörähtänyt myös, aiheuttaen katsojille hyvää mieltä nimellään. Pakko kyllä myöntää, että itsekin ensimmäistä kertaa ruunan virallisen nimen kuullessani saatoin vähän naureskella. Nyt vuosien saatossa siihen on jo tottunut, eipähän tule heti vastaavanlaista nimeä vastaan!

Tällä hetkellä Poni toimii itselleni hyvänä harrastuskaverina, arkeen kuuluu reippaat ajolenkit kuin silloin tällöin talutusratsuna toimiminen. Ruuna on tasaisen varma maastossakin, mitä nyt joskus puskissa saattaa väijyä pieniä vihreitä miehiä, joiden ruokavalioon kuuluu sopivasti pyöreät, kimoutuvat Pasi-Ponit!

Ponista tuli ikioma syksyllä 2013, ja toivottavasti yhteistä matkaa on vielä jäljellä monta, monta vuotta!

Lue lisää

Kuinka paljon mun shetlantilaiset liikkuu?

Tai no shetlantilainen, Minos on vielä niin juniori, että se liikuttamalla liikkuu erittäin harvoin, oikeastaan ei vielä ollenkaan. Satunnaisia maneesikeikkoja nyt ei lasketa mukaan, ja meidän kävelylenkitkin ovat kestoltaan aika lyhyitä.
Itseasiassa viime talvena käytiin paljon useammin kävelemässä Minoksen kanssa, mitä ollaan tänä talvena käyty. Minoshan oli reippaasti yli puolet talvesta kengässä ja kantahokkien varassa, joten jos ei tullut ihan järkyttävän kokoisia tilsoja, oli ympäröivä maakunta jäätikön peitossa, minne ei ollut pelkkien kantahokkien kanssa mitään asiaa. Lisätään summaan vielä nuori, ilakoiva varsa (voiko parivuotiasta sanoa enää varsaksi?), niin rähmällään oleva omistaja sekä poni on taattu!

Poni sen sijaan liikkuu viikosta riippuen joko sopivasti, vähän tai erittäin vähän. Mähän teen siis kolmivuorotyötä, enkä käy tallilla iltavuoropäivinä ollenkaan (hyvin, hyvin satunnaisia kertoja lukuunottamatta). Keskellä yövuoroputkeakaan en käy yleensä tallilla, ellei ole jotain extrajuttua (kuten esmes näyttelyreissua, kengitystä, eläinlääkäriä.... you name it). Oikeastaan mut löytää tallilta vain aamuvuoro- tai vapaapäivinä, tai kun yövuoroputki on alkamassa tai juuri aamulla loppunut.

Välillä koen ihan järkyttävän huonoa omaatuntoa siitä, miten huonosti pystyn Ponia viikon mittaan liikuttamaan. Se kuitenkin touhuaa tarhassa Pennin (Minoksen ikätoveri) kanssa, ja vaikkei ne nyt mitään rallia välttämättä tarhassa vedäkään, on Ponilla silti jotain touhuamista kokoajan menossa. Ellei se leiki Pennin kanssa, se yrittää komennella Minosta, joka on nyt onneksi oppinut komentamaan vanhempaa ruunaa takaisin. Minoksen onneksi pikkuruuna on vielä johtajatamman suuressa suosiossa, joten Ponilla ei oikeasti ole kauheasti enää sanavaltaa pikkuruunan oleskeluun. Poni on tällä hetkellä muutenkin selkeästi lauman alin.

Kuluva talvi on pitänyt sisällään ihan tolkuttoman määrän ohjasajoa. Ajolenkeillä ollaan käyty aika harvakseen, ehkä kerran viikkoon, jos sitäkään. Silti Poni on tällä hetkellä parhaimmassa kunnossa, mitä se mulla oloaikanaan on ollut. Ruuna on kasvattanut talven aikana kohisten ylälinjaa ja muutenkin tallinomistaja kertoi viime viikolla ruunan hierottuaan, että lihakset tuntuvat siltä, että töitä on tehty ja muskelit kasvaa kohisten!

Summa summarum, jotain on siis tehty oikein, kun lihakset kasvaa. Valpperissa asuessaan keskityin Ponin kanssa lähinnä ajolenkkeihin, jolloin ruuna oli silloinkin sopivassa lihavuuskunnossa, mutta ei sillä kummoisia lihaksia ollut. Mielestäni ruunan kunto on pysynyt samana, mitä Valpperissa asuessaan, mutta lihaskunto on parantunut, kun ollaan oikeasti työskennelty.

Meidän ohjasajokerrat vaihtelee pituudeltaan ihan päivästä riippuen tosi paljon. Oon hirmu huono keksimään ihan ratsainkin mitään tekemistä kentällä, ja sama heijastuu nyt myös ohjasajoon. Tänään meillä oli puomijumppaa, joka kesti ehkä maksimissaan 20minuuttia. Ei siis todellakaan raskasta urheilua! Poni oli koko ohjasajon ajan tosi kivan tuntuinen, joten lopetin siihen, kun sujui vielä hyvin. Jään helposti junnaamaan paikalleni, ja toistan samaa juttua niin kauan, ettei se enää sujukaan, vaikka olisi pitänyt tajuta lopettaa monta kertaa sitten. Lopputulos on, että molemmilla loppuu hermot eikä kummallakaan ole enää kivaa. Ei siis hyvä!
Tähän esimerkkinä voinen heittää nämä pohkeenväistöt, mitä ollaan nyt harjoiteltu koko talvi tosi paljon. Poni toisinaan hermostuu niistä, kun en osaa sille tarpeeksi selkeästi kertoa, mitä haluan sen tekevän. Sille jää tosi helposti vaihde päälle toiseen suuntaan väistettäessä, ja sitten se voikin liikkua suoraan sivuttain parikin metriä, kun vähän nyt ahdistaa. Ja ohjastajaa rupee ottamaan päähän, että miksei tä nyt toimi! Päätinkin eilen, että jätetään väistöt nyt kokonaan hetkeksi aikaa pois kuvioista, ja keskitytään ihan johonkin muuhun.

Tällä viikolla Ponin jumppakalenteri on näyttänyt tältä;
Ma & ti vapaa.
Keskiviikko ohjasajo.
Torstai ajolenkki n. 5-5.5km (eli siis aika lyhyt).
Perjantai (lyhyt) ohjasajo.
Lauantai (taas lyhyt) ohjasajo.
Sunnuntai ohjasajo tai jos oikein reipastun niin ajo!

Aika kevyttä siis! Kyseinen liikuntamalli kuitenkin toimii selkeästi meillä, kun ruuna ei ole enää lihakseton ruikku, mitä syksyllä tälle tallille saapuessaan.
Jos joku pohtii, mitä ruunien ruokakipoista illalla löytyy, niin Poni syö tällä hetkellä;

0,5l (kuivamäärä) Black Horse Greenmixiä
~0,5dl Marstall Force kivennäistä
1mitta biotiinia
1mitta maitohappobakteeria
1/2mittaa suolaa.

Ponin maha oli alkutalvesta jonnin aikaa vähän löysänä, joten laitoin ruokinnan kokonaan uusiksi. Tällä ruokavaliolla maha on pysynyt hyvänä, ja energiaa on sopivasti niin liikumiseen, kuin lihasten kasvattamiseen. Maitohappobakteeri menee myös vatsan hyvinvointiin, tosin purnukka on kohta syötetty, joten sen jälkeen katsotaan, mitä maha tykkää olla ilman kyseistä lisärehua.

Minoksen menu näyttää taas tältä;

3dl Black Horse Breederiä
3dl Black Horse Basiciä
~0,5dl Marstall Forse kivennäistä
1mitta biotiinia
0,5l (turvotettu määrä) Black Horse Greenmixiä.

Minos saa Ponin puurosta oman pienen kauhallisen, koska pikkuruuna himoitsi Ponin puurovatia niin paljon, että pakkohan sen oli oma osansa siitä saada. Minos söi vielä pari viikkoa sitten sinkkiä kavioiden kasvun tueksi. Ruuna söi sitä syksystä asti, kun kaviopaise oli akuutimmillaan. Kaksi purkkia sitä kerkesi mennä tässä kuluvan talven ja viime syksyn aikana. Kauhistelinkin, että musta on tullut aikamoinen purkkisyöttelijä, kun oli ties mitä kaikkia purkkeja ja purnukoita!
Ponilla muuten menee suolalisä siksi, ettei se juuri koske suolakiveensä. Minos taas syö hyvällä halulla suolakiveään, joten en koe sen tarvitsevan suolalisää.
B-vitamiinikuurinkin ruunat söivät tuossa viikko sitten karvanvaihdon takia.

Näillä ruokinnoilla ja liikuntamäärillä siis mennään, molemmat näyttää hyviltä! Kummankaan heinämääriä en osaa sanoa, mutta tarpeeksi saavat kuitenkin heinää, monta kertaa päivässä.

Pahoittelut muuten päämäärättömästä ja lähes kuvattomasta postauksesta, joskus näin (siis kuvien osalta joskus näin...)!

Lue lisää

Kaasu pohjaan, Minos ohjaa!

Käytiin eilen porukalla maneesilla kera ponien irtohypyttämässä näitä karvapalloja pitkästä aikaa! Minos on viimeksi käynyt maneesilla noin vuosi sitten kirmailemassa ihan pienten esteiden yli, joten tämä kerta tuli ihan hyvään saumaan, noin niinkuin harjoituksen kannalta Laatuponeja varten!
Sinne ollaan kovasti menossa syksyllä, joten ruuna sai myös kuolaimet suuhun. Aika paljon suu niitä edelleen mupeltaa, mutta täysiä mennessä suu sentään pysyy kiinni ;-)

Marjut (kiitos!!) otti ruunasta videoklippejä, kun päästin pikkumustaa kujaan. Oli muuten hiukan raskas pohja itselle juosta toi maneesin hiekka, sen takia näytän siis siltä, että juoksisin tervassa ;-)



Aluksi ruuna sai rällätä menemään puomien yli ja toisella pitkällä sivulla hurjasti kiihdytellen, mutta kun esteet nostettiin ekaa kertaa, tuli ruunalle selkeästi toisia ajatuksia....





Toisinaan lähti alku ihan hyvin käyntiin, mutta okserin kohdalla piti pistää pakki päälle, ja karauttaa äkkiä takavasemmalle! Tiedä mitä mörköjä siellä puomien alla lymyää.. Mutta sinne päin oltiin jo menossa!



Helpotettiin tehtävää vielä lisää ruunalle, ja sitten päästiinkin jo koko kujan läpi!



Tämän jälkeen lamppu jo syttyikin selkeästi pään yläpuolella!





Hyvin siis meni Minoksenkin osalta tämä treenit, vaikka aluksi vähän jännittikin! Aluksi nähtiin myös kunnon Furunäs-fiilikset, kun häntä tötteröllä seistiin ja oltiin silmät suurina. Kiinniottamista meidän täytyy treenata laatareita varten vielä paljon, aluksi ei Ponin puurovati kiinnostanut hirveästi, mutta kun ruuna äkkäsi, että siellä on omaa ruokaa, oli se jo lopuksi ihan kiva juttu. Aluksi meinaan vähän ihmetytti sekin, että mikä nyt tollaista kolinaa pitää... :-)

On se kyllä niiiin ihana pikkuruuna <3 

Lue lisää

Metsään mennyt maastolenkki

Lähdettiin tänään pitkästä aikaa yhdessä tallinomistajan ja tämän ponin kera maastoilemaan. Mitään tiettyä reittisuunnitelmaa ei ollut, mutta aikamoinen lenkki sitten loppuviimeksi kierrettiin!

Lähdettiin yhden peltotien kautta metsätielle, joka jatkui heinäpellon jälkeen traktoripolkuna metsään. Päätettiin, että lähdetäämpäs katsastamaan toikin polku, ties vaikka sieltä pääsisi jonkun kivan lenkin!
Lenkki kyllä päästiin, kivasta voidaan sitten keskustella ;-)

Alkumatka näytti lupaavalta, mutta kun traktoripolku loppui, oltiin me talsittu lumista polkua jo sen verran pitkä pätkä, että päätettiin olla kääntymättä takaisin. Onneksi oli puhelin mukana, Sports Trackerin kanssa lähdettiin suunnistamaan kohti lähintä tietä!

Tallinomistaja kera poninsa kulkivat edellä, mä pidin Ponin kanssa perää. Pari kertaa meinasi ruunalla tulla kiire kaverin perään, mutta tosi hienosti Poni kääntyi tiukat kurvit ja kuunteli mun ohjeita. Alle puolessa välissä hypättiin kärryiltä pois, kun mitään polkua ei enää ollut, vaan rämmittiin ihan umpimetsässä.
Toisinaan näkyi muutamat ihmisen jalanjäljet, mutta lähinnä mentiin ihan kartan avulla eteenpäin!

Tässä juuri tultu ojan yli ja lyöty kärryt uudemman kerran perään. Matka jatkumassa!

Muutaman kerran meinasi huumori loppua, kun löydettiin yksi pelto, johon suunniteltiin menevämme. Siinä oli kuitenkin edessä tosi leveä oja, joten ei oltaisi mitenkäänpäin turvallisesti pellolle päästy tarpomaan hankeen. Jatkettiin siis kuitenkin vielä matkaa, ja löydettiin kuin löydettiinkin lopulta talo!

Irroitettiin poneilta kärryt ja hypättiin niiden kanssa pieni oja yli, ja lyötiin kärryt takaisin perään. Tässä kohtaa oltiin jo ihan kartalla, että missä päin mennään, ja loppumatka sujuikin sitten mukavasti ihan kunnon tietä pitki! Oli hiki niin poneilla kuin ihmisilläkin, kunnon voimatreeniä!

Molemmat shetlantilaiset käyttäytyivät tosi hienosti keskellä metsää, kuin myös kärryjen uudelleen laitossakin. Mitään ei edes tiputettu metsään, ei mun puhelinta eikä edes Ponin suojia!
Kumpikin poneista oli vielä loppumatkankin ihan reippaita etenemään, ja rennosti hölkkäilivät rinta rinnan.

Tallilla saivat kumpikin takit niskaansa, sekä ämpärillisen melassivettä. Kyllä upposi, kumpaankin!

Matkaa kertyi vähän päälle kahdeksan kilometrin verran, ja aikaa meni vähän vajaa kaksi tuntia. Tietääpähän yhden traktoripolun, mitä ei kannata lähteä seuraamaan! ;-)

Aikamoista koukeroa... Matkaa taisi yhteensä tulla se 9km, en laittanut ST:ä
päälle ihan tallin pihasta lähtiessä. Näköjään tuo metsässä tarpominen
myös laskivat hiukan tuota keskinopeutta, ravipätkät mentiin reippaasti
ravilla tai laukalla!

Lue lisää

Minoksen palkinnot

Koska viimevuoden näyttelyt sujuivat Minoksen osalta paremmin kuin varmasti kukaan osasi odottaa, ja kun kyseessä oli oman ponin kanssa ensimmäinen vietetty näyttelykesä, on nuo ruunan ansaitsemat ruusukkeet ja pokaali ihan valtavan hienoja muistoja allekirjoittaneelle! tulipa pitkä virke.. 
Tässä postauksessa siis ihastellaan ruunan voittamia ruusukkeita! Näiden ruusukkeiden lisäksi hyllyn päältä löytyy 2palk. ruusuke x2 sekä KV-näyttelyn osallistujaruusuke. Sekä yksi pokaali, josta ei nyt tullut napattua kuvaa. Pokaali saatiin, kun ruuna oli Mynämäellä paras nuori ori.

Ekana Hippoksen näyttelystä napattu I-palkinto! Minos sai mm. tyypistä 8,5, ylälinjasta 8, käyntiliikkeistä 8,5 ja ravista 8.

Meidän ekoista rotunäyttelyistä napattu I-palkinto hollantilaiselta tuomarilta. Olin aika ylpeä!

Tämäkin ruusuke on Minoksen ensimmäisistä näyttelyistä, Turun ponikarnevaalista siis. Hollantilainen Molenkamp laittoi meidät ryhmävoittajiksi!

Todellinen yllätys tuli kuitenkin, kun Molenkamp viittoi meidät mukaan luokkavoittajakehään. Saatiin tämä "special prize", jonka merkityksen tajusin vasta kehän ulkopuolella, kun adoptiokasvattaja ja tallinomistaja sitä vähän mulle avasivat. Ulkomaisilla tuomareilla on usein tapana tuoda kotimaastaan muutama ruusuke, jonka he halutessaan voivat antaa sille ponille, josta he pitävät erityisesti. Minoksen kanssa Stal Stepelo -ruusukkeen sai kyseisessä näyttelyssä poni, joka oli päivän päätteeksi BIS1! Tämä on näistä ruusukkeista oma lemppari, eikä suotta!
Arvostettu palkinto, joka odottaa pääsyään seinälle kehyksiin (kuten myös nahkainen varsariimu).

Mynämäen näyttelyssä Minos sai II-palkinnon, mutta oli luokkavoittaja, paras nuori ori sekä reserve champion nuori. Ylläoleva ruusuke on saatu olemalla luokkavoittaja!

Toinen lemppareista, joskin yksi häntäsakara(?) onkin vähän vääntynyt - Mynämäeltä saatu reserve champion nuori -ruusuke. Mitä enemmän kerroksia ja sakaroita ja ties mitä, sen hienompi ruusuke!

Viime kesän viimeinen näyttely meidän osaltamme päättyi sekin mieluiseen lopputulokseen, Minos oli luokassaan (1-3v mustat ruunat) toinen (luokassa yhteensä neljä ponia), sekä sai kultaa, eli toisinsanoen I-palkinnon!

Miksä ruusuke on eniten lukijoiden mieleen? Muita, jotka ovat yhtä innoissaan saamistaan ruusukkeista?! ;-)

Pst! Linkkivinkki, Minoksen adoptiokasvattajilla, eli Canna's tallilla on myynnissä eri ikäisiä shetlanninponitammoja ja -oreja! Jos etsit esimerkiksi tulevan kesän näyttelyihin harrastuskaveria, kannattaa tsekata Canna's tallin tarjonta! Suurella lämmöllä suosittelen!

Lue lisää