Tästä kesä voi alkaa

Ompas ollu hiljaista viime aikoina tämän blogin puolella, tosin asia on ollut tällä kantilla jo pidempään. Mä en jaksa vieläkään vääntää asiaa turhasta, tai päivittää väkisin, joten edelleen päivittelen tätä blogia kun löytyy asiaa (ja kuvia!) ja mielenkiintoa.

Täällä etelässä ollaan nautittu hellelukemista parin viime päivän aikana. Paljoa ei tarvi ulkona liikkua, kun hiki jo virtaa. Eilen kuitenkin kävin Ponin kanssa toista kertaa ajamassa klinikkareissun jälkeen, vaikka lämmintä olikin. Ruunalla on ollut virtaa ajaessa ihan äärettömän paljon, sitä on saanut ihan reippaasti pidättää ja äänellä rauhoitella, ettei se ihan innostu ja kuuroudu pidätteille. Kuskista se on tosin vaan kivaa!

Eilen käväistiin tosiaan puolen tunnin kevyt lenkki, suurimmaksi osaksi mentiin käyntiä, parit pätkät ravattiin ja yhden mäen annoin laukata ylös. Askel oli kevyttä, joskin vähän kiireistä, mutta puhdasta!  Tosin kipulääkekuuri jatkuu vielä tämän illan ajan, joten parin päivän päästä vasta selviää asioiden todellinen laita. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että puhtaasti liikuttaisiin siltikin!
Tallinomistaja kertoi tänään, että pikkuharmaa oli eilen illalla tarhassa vetäny kauheata laukkaa ympäriinsä, jonkun kumman hepulin saanut!

Tänään oli varmasti ponien vuoden suosikkipäivä, kun laitumen portit avautuivat ensi kertaa. Ilo oli melkoista kaikkien muiden osalta paitsi Ponin, ruuna jäi syömään siihen kohtaan, mihin sen vapaaksi päästin. Minos sen sijaan laukkasi hurjaa vauhtia laidunta ympäri välillä kaveria vaihdellen.

Huomenna onkin ruunan ensimmäinen hammaslääkärikäynti, kun meidän ell tulee katsastamaan hampaat piikkien varalta ja samalla katsotaan sudenhampaat. Minoksella on sudenhampaat molemmin puolin alhaalla, mutten vielä tiedä että poistetaanko ne joka tapauksessa jo nyt, vai sitten vasta mahdollisesti tulevaisuudessa, jos ne rupeavat vaivaamaan.

Mynämäen rotunäyttelykin lähestyy hurjaa vauhtia, mahtavaa että tämän kesän näyttelyt ovat aivan tässä käsillä!

Ponikin pääsi eroon talviturkistaan!

Suoraan instagramista napattu kuva, Pasi-Poni eilen lenkkeilemässä!

Lue lisää

The klinikkapäivä

Perjantai 13. päivä ei alkanut kovin lupaavasti, kun kauan odotettu ja jännitetty klinikka-aika peruuntui meistä riippumattomista syistä. Tallinomistajan sanoin, meni hyvä stressi hukkaan!

Saatiin sovittua sopiva päivä klinikan, oman aikataulun ja ihanan Marjutin kanssa, joka lupautui meidän kuskiksi täksi päiväksi. Pari lisäpäivää ei tuntunut enää stressin kannalta missään, mutta kummasti eilinen ilta meni kovasti jännittäessä, ja pohdittaessa, että mitä jos. 

Marjut sai vieraan auton (= meikäläisen) kuitenkin heti suoriltaan hyvin kopin viereen, joten alku näytti lupaavalta! Käytiin nappaamassa Poni mukaan ja hurskautettiin klinikalle - tyylikkäästi vartin myöhässä.

Eläinlääkäri haastatteli Ponin historiasta vähän alkuun ja kysyi ruunan käytöstä. Kerroin, ettei varsinaista ontumaa nyt ole ollut, mutta ruuna on lepuutellut vtj:tä jokaisen lenkin jälkeen. Nuorempana polvet vaivasivat enemmänkin. Kerroin myös meidän karvanvaihto-ongelmasta sekä runsaasta juomisesta.

Palpoidessa otj polvi lievästi täyttynyt, vasen ei laisinkaan, eikä muutenkaan polvissa palpoiden mitään epänormaalia. Ruunasta napattiin laaja(hko)t verikokeet aluksi, jonka jälkeen käytiin kentällä vähän ravailemassa.

"Mihin mennään, joko mennään?!"

Pikkuharmaa lähtikin ravisuoralle "vähän" reippaanlaisesti räjähtäen, mutta alkupyrähdyksen jälkeen esitti vallan kivasti reipasta ravia. Ontumaksi saatiin suoralla 1/5 paikallistettuna oikeaan takajalkaan.  Ympyrällä ruuna esitti varsin mukavaa, letkeää ravia, ulkotakajalkana otj:n ontumaksi tuli sama 1/5, ja sisäjalkana 1,5/5. Sisäjalkana näin itsekin ihan selkeän ontuman, vasempaan kierrokseen en ontumaa nähnyt. 

Poni sai takaisin sisälle mennessä piikin kaulaansa ja vaipui kevyeen päiväkänniin. Samalla päiväkännillä napattiin hiekkaröntgenet, kuitenkaan ilman mitään oiretta. Tulokseksi tuli 6x4, eli ihan aavistuksen hiekkaa sieltä löytyi. Ruuna pääsee toiselle psylliumkuurille, kevättalvella söivät molemmat ruunat psylliumit. 

Molemmat takapolvet kuvattiin myös, sekä otj:n kinner. Kinnerkuvat olivat täysin puhtaat, vasemmassa takapolvessa oli pienen pieni kalkkimuodostuma, sekä oikeassa takapolvessa hyvin, hyvin lievää muotoutumista. Kyse oli siis oikeasti tosi pienestä muotoutumisesta, ell sanoi, että suurennuslasilla melkein voisi sitä katsoa. Ei siis syytä huoleen siitä :-)

Pääteltiin yhdessä eläinlääkärin kanssa, että kun ontumaa ei ennen tätä tarhassa oloa ollut (kävin ruunan kanssa muutaman kerran lyhyillä kävelylenkeillä ennen tätä klinikka-aikaa, muuten oleskellut tarhassa vain), voisi syy olla yksinkertaisesti se, että polvet eivät tykkää seisoskelusta.

Kotiinviemisiksi saatiin kipulääkekuuri, ja ohjeeksi rueta liikuttamaan ruunaa pikkuhiljaa. Pitkiä käyntilenkkejä ja siitä pikkuhiljaa liikutus normaaliksi. Kuulostaa hyvältä!

Labrakokeiden tulokset olivat ihan priimaa, kaikki munuais- ja maksa-arvot mukaanlukien! Syytä sisäiseen vaivaan esimerkiksi juomisen kohdalla ei ole syytä epäillä. Eläinlääkäri meinasi, että runsas juominen voi olla vain tapa, eikä hän ollut kovin huolestunut karvastakaan. Ruuna pääseekin klipperin alle heti viikonloppuna. 

Sellaisia uutisia! Itse olen äärettömän huojentunut, mä olin jo maalaillut piruja seinille ties mistä kauhukuvista. Toivotaan, että liike auttaa ja ontuma jää unholaan! Eikun latua siis :-)

Lue lisää

Synttärisankarit

Hevoset ja ponithan kääntyvät tammikuussa vuoden verran vanhemmiksi, mutta silti näissä "virallisissa" syntymäpäivissä on sitä jotain. Mulla on molemmat ruunat syntyneet peräkkäisinä päivinä, tosin viiden vuoden erotuksella. Poni on syntynyt toukokuun kahdeksas päivä, ja Minos toukokuun yhdeksäs. Mä en itse ikinä muista kumminpäin ruunien synttärit menevät, mutta jos se tässä vuosien saatossa iskostuisi mieleen...

Poni täytti siis eilen seitsemän vuotta, ja Minos tänään kaksi. Olin koko viikonlopun iltavuorossa töissä, joten tänään vasta hurauttelin kohti tallia ja synttärisankareita. Mun piti käydä kaupan kautta hakemassa tomaatteja ja porkkanoita pojille, mutten sitten jaksanutkaan pysähtyä. Rankkaa olla mun poni kun ei saa herkkuja ees synttäripäivänä!

Minos pääsi juhlan kunniaksi kevään ekaan suihkuun, mikä ei ilmeisesti ollut ihan ruunan mieleen. Kovin tarkasti en ponia pessyt, mutta suurimmat talven pölyt lähtivät veden mukana kuitenkin pois. Seuraava pesu sitten ennen Mynämäen näyttelyä!

Pikkuruuna sai kuivatella samalla pihanurmea maistellen, jonka jälkeen tallinomistaja tuli avustamaan muutaman kuvan verran. Sorruin ottamaan näitä (surullisen?) kuuluisia "studiokuvia" Minoksesta. Poni ei päässyt tänään kameran eteen, mutta ehkä siitäkin tässä jossain kohtaa kesää tulee samanmoisia kuvia nappaistua!

Tässä siis kuitenkin, tuore kaksivuotias! On se vaan tämäkin, painonsa arvosta kultaa <3

Lue lisää

Pojasta polvi paranee

Jotkut ehkä muistavat, miten Ponin takapolvet ovat vaivanneet enemmän ja vähemmän meidän yhteisten vuosien aikana. Suunnittelin jo joskus omakustanteisesti viemään ruunaa polvikuville, ennenkuin ruuna edes minun oli (jep! hullu ponitäti täällä moi, mitä kuuluu?), mutta kun kaikki ympärillä olevat ihmiset sanoivat, ettei muuta kun kilometrejä alle ja lihasta tukemaan polvia, niin kuvien otto sitten jäi.

Ruunan rupsukka on liikkunut tämän talven ja kevään säännöllisesti, mitään rankkaa liikuntaa ei olla harrastettu, mutta sellaista, että lihakset ovat kehittyneet varsin mukavasti. Tallinomistaja hieroi ruunan tuossa lopputalvesta, ja sanoi että polvet tuntuvat hyvältä, vähän löysyyttä käteen, vasemmassa ihan aavistuksen enemmän. Poni antoi tutkia polvet ihan rauhassa, ei välittänyt yhtään!
Joskus kipeimmillään tuo kun ei antanut koskeakkaan takapolviin ilman kiukkuista potkua taakse.

Kylmäsin pitkään molempien takasten polvia aina liikutuksen jälkeen. Käytössä olivat niin linimentti, jota Ponin iho ei kestänyt pidemmän päälle. Pakastettavilla kylmäyspakkauksilla säädin aika kauan, mutta ne eivät kunnolla pysyneet polvissa, vaikka ympäri kääri kolmet pintelit. Kylmäyssavi oli kaikista käyttäjäystävällisin, vaikka sotkikin paikat helposti. En muista missä kohtaa jätin kylmäyksen pois, mutta ruuna liikkui iloisesti eikä ollut kipeä polvistaan, joten uskalsin olla kylmäämättä.

Olen nyt noin puolentoista viikon ajan seurannut, miten ruuna leputtaa vasenta takajalkaa aina lenkiltä tullessa. Liikkuu iloisesti kaikissa askellajeissa, molemmissa laukoissa sekä venyttää kivasti liikettä ravissa pieniä pätkiä. Polvissa ei ole kuumotusta tai nestettä.
Tänään ohjasajoin ruunan pihalla, ja otus ilmeisesti astui vähän isomman kiven päälle, jonka seurauksena tahditti vasemmalla takajalalla menoa parin askeleen verran. Tallissa lepuutti vasenta takajalkaa, ja kun laitoin piiitkästä aikaa linimentit polviin, meni korvat luimuun ja oikealla takasella kiukkuinen potku taakse.

Tallinomistaja tuli köpelöimään pikkuharmaan polvet, mutta ei Poni tietenkään enää silloin sanonut tästä mitään. Oman mielenrauhan takaamiseksi me ollaan nyt kuitenkin menossa ensi viikon perjantaina (13. päivä, iik!) klinikalle katsomaan, että mitä sieltä löytyy. Jos löytyy mitään! Ompahan sitten tutkittu, vaikkei löytyisikään, ja jos löytyy, niin tulee ainakin hoidettua.

Stressaavat melkein kaksi viikkoa tällä poninomistajalla! On muuten Poninkin ensimmäinen kerta klinikalla ikinä! Toivottavasti ei ota tavaksi ;-)

Eilen lenkillä, mieli iloinen ja kevyt!

Simmoista meille, toivottavasti klinikalta ei kummempia uutisia tule mukaan, ja minä saan jatkaa ylihysteerisen poninomistajan arkea :-)

Lue lisää