Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

29. heinäkuuta 2016

Eliitti-Minos


Saatiin Minoksen ja monen muun kanssa tällä viikolla kutsu syyskuun Eliittinäyttelyyn! Pientä vaatekriisiä on onnistuttu jo hankkimaan kyseiseen näyttelyyn, menin ja tempaisin ostamalla ensimmäisen hameeni sitten lapsuusvuosien. Mitä sitä ei poninäyttelyjen eteen tekisi, hyvän asian eteen sitä pukeutuu vaikka mihin! ;-) Ostoslistalla on vielä kengät ja hattu, jos tuo hame nyt on sellainen, että sen kanssa pystyy kunnolla juoksemaan. We'll see!

Tämän vuoden Eliittinäyttelystä on tulossa iso! Kangasalalle on kutsuttu n. 180 ponia, joten kannattaa lähteä katsomaan näitä näyttelyitä vaikka vähän kauempaakin. Kun esittäjät ja tukijoukot ovat vielä pukeutuneet perinteiseen englantilaistyyliin, on kyseessä varmasti upea näyttely!


Koska Eliittinäyttelyyn ja Turun rotunäyttelyyn (20.8.) on vielä hyvä tovi, ehtii ennen näyttelyhumua tehdä yhtä jos toista. Kuten aikaisemminkin olen maininnut, on tämä kesä mennyt ihan vaan oleillen, niin Minoksen kuin itsenikin kohdalla. Mitä nyt hulluna juossut pitkin maakuntaa yötä myöden Pokemonien perässä... ;-)

Tänään nappasin ponipojan mukaan laitumelta ja raahasin (nimenomaan raahasin) ruunan talliin, ja kun oltiin tehty hoitotoimenpiteet (harjaus, kavioiden puhdistus ja raspin näyttö etukavioiden kannoille), ajattelin että mäpäs koitan mitä pikkumies meinaa ohjasajosta!
Viimeisestä ohjasajosta on aikaa ikuisuus, mutta pitkä tauko on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä Minoksen pääkopassa. Liikkeelle lähdettiin tallista varmoin ottein, mutta matka pysähtyi (tai hidastui huomattavasti...) pihan nurmikolle.
Autoin pikkumustan pois nurmikolta, ja kohta taas ruuna mennä puksutti reippaasti eteenpäin ensimmäisenä, ilman vetoapua ensimmäistä kertaa!

Yhden kerran oli pakko ottaa pienet säpsyt tutussa paikassa, missä on aina ihan pakollista vähän loikkia. Yksi köyrypukki ja pystyynhyppääminen ja matka jatkui reippaasti eteenpäin - en halua opettaa ruunalle, että perseilemällä pysähdytään, vaan ajatus on aina eteen. Parit pysähdykset ja liikkeellelähdöt sujuivat ihan mallikkaasti myös. Oli siis ihan nappisuoritus näin ekaksi kerraksi ilman vetoapua olla ohjasajettavana, tästä on taas hyvä jatkaa! Mulle tuli siinä ruunaa ohjasajaessa sellainen fiilis, että tästä tulee vielä hieno ajoponi!
Lue lisää

25. heinäkuuta 2016

Ihana Illusia

Vasemmalla Canna's Isabelle ja oikealla Canna's Illusia
Minoksen puolipikkusisko (e. Furunäs Menuette, i. Junibackens Martini, ei. Furunäs Sahib) on pyörinyt mielessä jo monen, monen kuukauden ajan. Ponilapsen näkeminen ei helpota ollenkaan orastavaa Illusiakuumetta, ja kun pikkutirpan luonne on kaiken muun lisäksi ihan priimaa, täytyy tässä oikeasti pohtia vakavasti seuraavaa liikettä.


Minoksella ja Illusialla on sama syntymäpäivä, tosin kahden vuoden erotuksella. Luonteeltaan nämä ovat nyt jo selkeästi ihan kuin yö ja päivä, Minos singahtelee kuuhun ja takaisin toisinaan vieläkin ties mistä syystä, kun tämä ponilapsi hengaa rennosti vierellä rapsutettavana. Ihana, rohkea varsa :-) tuntuu hurjalta ajatella, että pari vuotta sitten kun näin Minoksen ensimmäistä kertaa, oli se melkein yhtä pieni kuin mitä Illusia nyt. Aika juoksee ihan tolkutonta vauhtia!

Illusia ja Junibackens Martini, pikkutirpan isä.

Mulla lyö pää ihan tyhjää, vielä normaali enemmän yövuorojen jäljiltä, mutta sanotaanko nyt niin, että tämä ponilapsi on sekoittanut allekirjoittaneen pään ihan totaalisesti. Tässä täytyy tehdä päätöksiä, että mitä tältä harrastukselta haluaa, ja sopiiko nykyinen oma ponitarjonta siihen. 

Sanoin eilenkin tämän saman noin tuhat kertaa, mutta sanon sen vieläkin, voihan Illusia.
Lue lisää

21. heinäkuuta 2016

Mistä on meidän kesä tehty

Suoraansanottuna laiskottelusta.
Mulla on tänäkin kesänä lomat pätkitty neljään osaan ihan omasta toiveesta, jokaiseen näyttelyyn johon ollaan menossa, on varattu viikko lomaa panikoimiseen ja ponin pesuun. Töissä on vähän kauhisteltu, kun en pidä neljää viikkoa putkeen, mutta olen päässyt loistavasti irti työpaikasta ihan viikonkin sisällä. Plus aina on jotain jota odottaa! Elokuussa on Turun näyttelyn aikaan seuraava lomaviikko, ja syyskuussakin vielä yksi, kun suunnataan Eliittinäyttelyyn. Ei paha! Lomapäiviä jäikin vielä jäljelle, jos tammikuussa suunnataan taas Hollantiin pyörähtämään.


Kuva, jonka Raisa Laine (@raiipe) julkaisi

Minoksenkin kesä on ollut ihan pelkkää oleskelua laitumella muiden mustien seurassa. Yhden käden sormilla on laskettavissa kerrat, kun ollaan poistuttu tallin pihapiiristä metsään kävelemään. Eikä kyllä olla mitään muutakaan tehty, sopivin väliajoin pyörähdetty tallissa vähän raspaamassa etukavioista kantoja alas ja takakavioista varvasta lyhyemmäksi, muutaman kerran käyty metsässä syömässä mustikoita... eli ohjasajettukkaan ei olla nyt kesällä ei sitten kertaakaan, joten taitaa tuo tavoite saada ruunalle kärryt perään syksyllä lykkääntyä vähän edemmäksi.

Mutta ei se kyllä haittaa, toistan taas itseäni sanomalla, ettei meillä ole kiire tämän kanssa mihinkään. Minos on niiin lapsi (ja saakin olla, onhan se vasta kaksivuotias!) mieleltään vielä, että kasvakoon rauhassa. Jos syksyllä saisi apukäsiä tallille useammin, niin pääsisi pikkumusta Ponin kärryjen perään hölköttelemään. Se on meinaan kivaa puuhaa ruunankin mielestä, ja Poni tykkää kun on maastoseuraa mukana!

Kuva, jonka Raisa Laine (@raiipe) julkaisi

Ponillekin kuuluu erittäin hyvää sen kesäkodissa. Elokuun loppupuolella onkin jännät paikat, kun suunnataan molempien ruunien kanssa Turkuun shettisten rotunäyttelyyn. Minos menee tuttuun tapaan rotukehään pyörähtämään, mutta Ponin kanssa mennään toistamiseen ohjasajoluokkaan! Mä olen jo valmiiksi ihan kauhuissani noista tsempaloista, vaikka niihin vielä kuukausi onkin aikaa.
En tiedä vielä koska Poni kotiutuu takaisin kotitalliin, mutta eiköhän me jonkin verran keretä treenaamaan! Muutenkin mulla on hirveä hinku päästä jo ajamaan yli kuukauden tauon jälkeen!
Lue lisää

18. heinäkuuta 2016

Paras esittäjä

Eilen oli ohjelmassa shetlanninponien rotunäyttely, tällä kertaa otin suunnaksi Ikaalisen heti aamusta. Minosta tai tallin muitakaan shetlantilaisia ei näissä kinkereissä nähty, mutta menin varta vasten pelipaikalle esittämään yhtä hienoa ruunaa - ja onneksi meninkin!

Näyttelypaikka oli "vanha tuttu", viime kesänä käytiin samaisessa paikassa Hippoksen näyttelyssä kääntymässä, haettiin silloin Minokselle nuorten ponien ykköspalkinto, ja Minoksen tallikaveri Rosen kantakirjattiin ykkösellä.
Vasta vähän ennen Anjalan hevostilaa rupesi jännitys nostamaan päätään, sanoinkin "Rampen"  (Junibackens Ramazzotti) omistajalle, että oman kanssa on ihan yks ja se sama että miten sujuu ja miten saan ponin näytettyä, mutta muiden ponien kanssa haluaisin joka kerralla onnistua. Jännitänkin muiden ponien esittämistä paljon enemmän, mitä tuon oman juniorin!

Rampe oli varsin ihastuttava, musta 4v ruuna. Vähän oli asiaa oreille ja tammoille, mutta erittäin hyväkäytöksinen nuori ruuna oli tämä!

Rampen kanssa kehässä oli kolme muuta ruunaa, tuomarina oli suomalainen Heidi Sihvo. Tarkasti Heidi katsoi jokaisen ponin rakenteen, hampaat kuin liikkeetkin. Kovasti jännitti niin omistajaa kehän laidalla, kuin esittäjääkin ponin narun päässä, mutta niin siinä kävi, että Rampe voitti luokkansa, sai ykköspalkinnon ja oli paras ruuna! Pyörähdettiin champion kehässä myös, mutta Champion ori/ruuna tittelin vei tällä kertaa luokkansa voittanut ori.


Jäätiin odottelemaan BIS-kehää kaikessa rauhassa, onneksi oli hyvä sää! Juttelin Rampen huoltojoukoille, että haluaisin joskus voittaa Paras esittäjä palkinnon, ja että kun sen saan, voin joskus sitten kuolla onnellisena kun tavoite on saavutettu.
Hyvillä mielin lähdettiin kohti BIS-kehää päivän päätteeksi, ja taisi meillä kaikilla (mulla, omistajalla ja huoltojoukolla) olla mahtavat ilmeet, kun meidät jätettiin kahden muun ponin kanssa kolmeksi viimeiseksi pariksi kehään kävelemään.

Jännitti ihan hulluna, kun näytettiin vielä liikkeet yksitellen, ja tultiin kaartoon odottamaan palkitsemista.
BIS1 oli nuori, hieno tamma, BIS2 musta jalostusori joten Rampe oli upeasti BIS3! Päivän kruunasi ehdottomasti vielä se, että mulle ojennettiin se kauan himoitsemani Paras esittäjä -pokaali. Oli hymy herkässä, voin kertoa :-) vieläkin hymyilyttää kovin koko eilinen mahtavan hieno näyttelypäivä! Reilu parin tunnin ajomatka kotiin sujui varsin hyvissä fiiliksissä, sanotaan niin, että jos olisi peltipoliisi välähtänyt, olisivat poliisit saattaneet ihmetellä että mikäs sitä kuskia nyt noin oikein hymyilyttää!?

Voi vitsit, mitäköhän sitä seuraavaksi tavoittelisi, kun tämä yksi tavoite on saavutettu? Olen ollut kyllä ihan uskomattoman etuoikeutettu, kun olen saanut esittää toinen toistaan upeampia poneja virallisissa tsempaloissa, kiitokset teille jotka tiedätte kyllä keitä olette! Ilman näitä poneja ja niiden mukana tuomaa harjoittelua en olisi tätä pystiä saanut eilen kotiin kantaa.

Rampen eilispäivän upea näyttelysaalis!
Lue lisää