Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

28. marraskuuta 2016

Uusi ulkoasu; uusi nimi!

Kun Illusian osto ja muutto sitä myöten varmistui, ajattelin että josko tässä olisi hyvä kohta vaihtaa blogin nimi neljä vuotta sitten keksitystä mä taidan olla ponipoika... -nimestä johonkin vähän parempaan.

Ennen Islan syntymää kulutin aika monta hetkeä koluten lähinnä englannin- ja suomenkielisiä Wikipedioita läpi selaten artikkeleja Kreikan mytologiasta. Halusin ehdottaa jotain samantyylistä nimeä Minoksen pikkusiskolle, kuin mitä Minoksen nimi on. Lisäksi jo tuolloin alkukeväästä pohdin varsan ostoa, joten pitihän siihen nimeen päästä vaikuttamaan :-)

Kuitenkaan mitään oikeasti kivaa iillä alkavaa tammalle sopivaa nimeä ei yksinkertaisesti ollut. Ei yhden yhtäkään! Orivarsoille löytyi sentään muutamia kivoja nimiehdotuksia Kreikan mytologiasta.

Joten kun toukokuun yhdeksäs päivä kun Illusia syntyi (ja Minos kaksi vuotta aijemmin) alkoi hurja nimien ehdottelu. Nimiehdotuksien joukosta silmiin osui niin minulle kuin kasvattajallekin ehdotus Illusia. Itse en ollut tietoinen Pessi ja Illusia nimisestä kirjasta, jossa Illusia on keiju, ja Pessi on peikko. Nimi sopi kuitenkin kuin nenä päähän kauniille, keijukaismaiselle Islalle, joten Illusia oli just eikä melkein sopiva nimi.

Kun blogin nimenvaihto alkoi käydä ajankohtaiseksi, otin asian puheeksi hyvän ystävän, Jessin, kanssa. Selailtiin molemmat Pessi ja Illusia Wikipedia-artikkelia, ja naurahdettiin molemmat otsikossakin näkyvälle tekstinpätkälle. Miten osuva se olikaan, Minos on ihan mielettömän karvainen ponityyppi (ainakin tähän aikaan vuodesta...) ja no, aika helposti huolestuvakin ja Isla vaikuttaa aika huolettomalta ja itsevarmalta poninalulta.

Jessi taituroi blogille uuden nimen, ja näin mä taidan olla ponipoika... kuopattiin, ja tilalle astui Pessimiltsi ja Illusiano! Nyt kun vielä saadaan nimi korjattua blogilistauksiin, niin hyvä on!
Ulkoasun meille taiteili tälläkin kertaa taitava Ida, kiitos!
Mitäs mieltä olette, uudesta ulkoasusta ja nimestä?


Lue lisää

19. marraskuuta 2016

Hän on täällä tänään

Minoksen puolipikkusisko (heh, en kyllästy varmaan ikinä mainitsemasta tuota yksityiskohtaa, niiin siistiä!) muutti eilen pikkuruunan naapurikarsinaan. Canna's Illusia (Furunäs Menuette - Junibackens Martini) yrittää nyt kovin oppia uutta lempinimeään vanhan Illun tilalle - hänestä tuli nyt sitten Isla.

Islan ihana kasvattaja toi pikkutamman uuteen kotiin puoliltapäivin, rohkea tammavarsa oli kävellyt suoraan koppiin kuin olisi aina matkustanut! Isla matkusti yksin, mutta uudessa kodissa trailerista löytyi vain ihan hiukan hikinen ponilapsi. En voi tarpeeksi korostaa, miten rohkea tämä on! Ihan eri maata Minoksen kanssa :-D

Juuri saapuneena uuten kotiin!
Sisko ja sen veli <3 Minos oli niiin kauniisti, piti päätään väliseinän päällä ja sisarukset rupesivat melkein heti nypläämään toisiaan riimusta ja turvasta. Näillä on ihan samanlaiset ilmeetkin!
Uusiin kavereihin ollaan jo tutustuttu, kirjava Heta on kiva kaveri nyt! Ruoka maistuu erittäin hyvin, vatsa toimii ja vesi maistuu. Menee siis tosi kivasti! Mä olen ihan äärettömän onnellinen tästä ponilapsosesta, Ponin myyntipäätös ja muutto uuteen kotiin oli tosi, tosi kova pala mulle, mutta nyt musta tuntuu, että tein oikean päätöksen. Päätös ei ollut helppo missään mielessä, mutta rohkea ehkä sitäkin enemmän.

Mitään järkevää kuvaa tästä ei nyt tarhassa saa - Isla tulee heti luo rapsutettavaksi! Uudet ihmiset tottakai vähän jännittävät, joten harjoiteltiin kiinni ottoa ja luokse tulemista tänään ruoan avulla. Loppuviimeksi pikkukaveri tuli luokse rapsutettavaksi vaikkei mulla ruokakauhaa mukana ollutkaan, ja rapsutti vielä reidestä takaisin, kun lapoja rapsutin. Niiiiiiin ihana ettei sanat riitä kuvailemaan <3 
Loppuun vielä pari kasvattajalta saatua kuvaa Islan elämän alkumetreiltä!

9.5.2016 vastasyntyneenä.
Ensimmäistä kertaa ulkona <3 voihan pikkutirppa!
Lue lisää

16. marraskuuta 2016

Ylihuomenna

Yli kuukauden päivät virallisesti omanani ollut Illusia muuttaa vihdoin perjantaina Minoksen naapurikarsinaan. Puoli vuotta on hujahtanut ohi vauhdilla, puhumattakaan heinäkuusta nyt marraskuuhun, jolloin Ponin myyntipäätös tehtiin. Aika menee vauhdilla, nyt en malttaisi odottaa enää hetkeäkään perjantaita!

Canna's Illusia ja Canna's Irwin


Junibackens Martini, Illusian isä.
Illusia, Icarus ja Isac


Saas nähdä mitä isoveli Minos meinaa pikkusiskostaan! 
Lue lisää

3. marraskuuta 2016

Yhteenveto näyttelykaudesta 2016

Kun muut hevosharrastajat tekevät yhteenvetopostauksia este- ja koulukisoista kertoen virhepisteiden ja prosenttien määrät, tekee tämä hyvää vauhtia ponitätiytyvä yhteenvetoja mistäs muusta, kuin poninäyttelyistä!

Näyttelykausi 2016 korkattiin ystävänpäivänä, kun suuntasin suoraan yövuoron jälkeen tallille ja Salon Vaskioon rotunäyttelyyn. Ikinä ei enää yövuorosta suoraan mihinkään muualle kuin nukkumaan, krapulafiilis ennen puoltapäivää on taattu! Unta on pakko saada edes se pari tuntia, sillä jo jaksaa ihan kivasti!

Vaskiolla tuomarina oli Johanna Vaurio-Teräväinen. Minoksen kanssa samassa luokassa oli kaksi muuta nuorta ponia. Pikkuruuna oli Vaskion näyttelyssä vähän nuupahtanut, eikä "lavakarismasta" ollut tietoakaan, joten Minos oli ihan oikeutetusti sijalla 3/3 ja palkintona kiva kakkospalkinto. Arvostelussa ei kuitenkaan ollut mitään moitittavaa, joten hyvillä mielin jäin odottamaan vuoden muita näyttelyitä!

"Hyvä rotutyyppi, sopusuhtainen. Hyvä runko, lautanen ja luusto. Suorat ja hyvät käynti- ja raviliikkeet."

14.2.2016

Helmikuun näyttelyn jälkeen odoteltiin kesää nelisen kuukautta, ja vuoden toiset näyttelyt juostiin Mynämäellä 18.6.
Mynämellä tuomaroi brittiläinen Debbie Barr, ja Minos oli luokkansa ainut nuori ruuna (tai ori). Minos oli siis automaattisesti luokkavoittaja, sai Ip., sekä oli luokan paras ruuna, sekä näyttelyn paras nuori ori/ruuna.

"Nice head. Good type. Good depth of boy. Little bit light of bone. Tracks up well at walk. Good active mover. Slightly low set on tail. Weak second thight."

18.6.


Ikaalisissa juostiin heinäkuussa lainaponien kanssa, kun Minos sai nauttia kesälomaansa laitumella. Junibackens Ramazzotti eli Rampe oli 4vuotias ruuna, joka minun esittämänä oli luokkavoittaja, sai ykköspalkinnon sekä oli luokan paras ruuna ja päivän päätteeksi upeasti BIS3! Päivän kruunasi minulle ojennettu parhaan esittäjän palkinto!

Elokuun 20. päivä oli meidän seuraavat näyttelyt, tällä kertaa Turun tuulisessa Metsämäessä.
Tuomarina Turussa oli hollantilainen G.J. Jasperson. Minoksen kanssa samassa luokassa oli lisäksi toinen nuori pojankloppi, jonka Minos hienosti voitti, saaden kakkospalkinnon ja ollen luokan paras ruuna. Mukavan arvostelun Jasperson kuitenkin pikkuruunasta kirjoitti, ja kun BIS-kehässä käteeni ojennettiin toistamiseen parhaan esittäjän palkinto, oli mielettömän hieno näyttelypäivä taattu!

"Type is okay. Lines could be longer. Strong built and well developed. Good bones. Legs are standing well under the pony. Step is correct and active. Trot is correct and active."

20.8.

Eliittinäyttely juostiin 11.9. Kangasalla, jonne "meidän tallilta" lähti Minoksen lisäksi Minoksen 2v tammakaveri Penni, sekä mielettömän hieno tamma Rosen. Eliittinäyttely on siis kutsunäyttely, joten sinne ei ilmottauduta, vaan sinne kutsutut ponit kutsutaan näyttelyyn viime vuosien näyttelymenestyksen johdosta. 
Minoksen kanssa samassa kehässä piti muistaakseni olla yksi tai kaksi muuta nuorta ponia, mutta ne olivat peruneet tulonsa. Brittituomari Irvine Burgesin tehtävä oli siis helppo, Minoksesta tuli automaattisesti luokkavoittaja. Arvosteluja tai yksilöpalkintoja ei eliittinäyttelyssä jaeta.

11.9.

Rosen sensijaan hoiti homman kotiin voittaen ensin suuren tammaluokan, jonka jälkeen tamma kruunattiin näyttelyn parhaaksi ollen siis BIS, sekä vielä lopuksi Eliittien Eliitti 2016. Ei ollut itku kaukana, kun tuomarin vieressä otettiin tammasta rakennekuvat BIS-loimi niskassa. Mieletöntä!

Lempparikuva tämän vuoden näyttelyistä. Rosen (Skärgårdens New Rose) on <3
Eliittinäyttelyn jälkeen huilattiin pari viikkoa, ja 24.9. suunnattiin Laatuponikisoihin Aulangolle. Minos suoritti hienosti tasollaan, ollen 2vuotiaiden luokassa 15/23. Hyvinkäyttäytyvän nuoren kanssa on aina ilo reissata pitkin Suomea!

24.9. ©Sallis Lindqvist
Nyt menneenä viikonloppuna näyttelykausi 2016 kruunattiin Loimaalla, jossa ruotsalaistuomari Maria Jansson palkitsi ruunan ykköspalkinnolla, jonka lisäksi ruuna oli luokkavoittaja, sekä luokan paras ruuna.

"God rastyp. Ngt(?) tungt huvud, välansatt hals, välliggande bog, bra längd i bålen, starkt njurparti, något brant kors. Välbenad från sidan, veka framkotor, korrekt fram avspänd skritt. Välbalanserad, bra längä och rakt i traven. Gott hasarbete i traven." 

"Hyvä rotutyyppi. Vähän raskas pää, hyvin liittynyt kaula, hyvinistuva lapa, hyvä rungon pituus, vahva lanne, jonkun verran jyrkkä ristiselkä. Hyvät, sopusuhtaiset jalat sivusta katsottuna, heikot vuohiset edessä, moitteeton edessä, rento käynti. Tasapainoinen, hyvän pituinen ja tahtinen ravi. Hyvä kinnertyöskentely ravissa."

29.10. © Suvi Lerkki
Kiva näyttelykausi siis takana, en voi muuta sanoa! Eliittinäyttely kruunasi koko kauden ehdottomasti, sekä kaksi parhaan esittäjän palkintoa maistuivat harvinaisen hyviltä. Nyt avoimin ja iloisin mielin kohti talvea, sekä innolla odottamaan ensi vuoden näyttelyitä!
Lue lisää

2. marraskuuta 2016

Loimaan rotunäyttelyt 29.10.

© Suvi Lerkki
Vuoden viimeiset shetlanninponien rotunäyttelyt olivat viime lauantaina Loimaalla. Meiltä ei onneksi ole Loimaalle kovin pitkää matkaa, joten kauhean aikaista aamua ei tällä kertaa ollut. Kahteen edellisiin ponitsempaloihin kun lähdettiin ihan mielettömän aikaisin, Eliittinäyttelyyn ja Laatuponikisoihin!

Tuomarina näissä "Halloweenkisoissa" oli ruotsalainen Maria Jansson. Loimaan näyttelyt ovat siitä hauskat, että siellä on aina tavallisen mini- ja juniorhandlerin lisäksi seniorhandleri, joten aikuisetkin pääsevät handlerluokkiin kisaamaan, jos siltä tuntuu.
Koska kyseessä on halloweennäyttelyt, pukeutuminen johonkin muuhun, kuin tavallisiin näyttelyvaatteisiin on ihan suotavaa handlerluokissa. Itsekin suunnittelin osallistuvani Minoksen kanssa seniorhandleriin, pukeutumalla itse Pokemonkouluttajaksi ja käärimällä Minoksen mahan ympäri valkoisen lakanan, johon olisi maalattu Pokemonpallo! ;-) Toteutus jäi nyt tekemättä tänä vuonna, mutta ajan hermolla oltaisiin pukujen kanssa oltu!

Minoksen kanssa samassa luokassa oli yksi poni. Nuoria oreja/ruunia piti olla ensin kolme, mutta yksi oli jäänyt pois. Tuomari ja tuomarin sihteeri puhuivat kumpikin ruotsia, josta ymmärrän ehkä kolme sanaa yhteensä. Melkoisen pihalla siis olin, kun sihteeri puhui ruotsia, ja siinä kovasti yritin ymmärtää, että mitäköhän tässä nyt pitäisi tehdä. Ilme oli ilmeisesti sen verran hölmistynyt, että tuli sieltä sitten onneksi englantiakin!

Rakenteet ja liikkeet kumpikin näytettyämme käveltiin kehää ympäri, ja tuomari nosti minut ja Minoksen sitten kävelemään etummaiseksi. Luokkavoitto siis napsahti! Ilokseni tuomari palkitsi Minoksen myös ykköspalkinnolla, ja nuori ruunani oli myös luokan paras ruuna. Vuoden viimeiset näyttelyt menivät siis tosi kivasti meidän osaltamme!

© Suvi Lerkki
Arvostelu on ruotsiksi jotakuinkin näin, jos sanoista selvää saan:

God rastyp. Ngt(?) tungt huvud, välansatt hals, välliggande bog, bra längd i bålen, starkt njurparti, något brant kors. Välbenad från sidan, veka framkotor, korrekt fram avspänd skritt. Välbalanserad, bra längä och rakt i traven. Gott hasarbete i traven.

Joka on suomeksi jotakuikin siis:

Hyvä rotutyyppi. Vähän raskas pää, hyvin liittynyt kaula, hyvinistuva lapa, hyvä rungon pituus, vahva lanne, jonkun verran jyrkkä ristiselkä. Hyvät, sopusuhtaiset jalat sivusta katsottuna, heikot vuohiset edessä, moitteeton edessä, rento käynti. Tasapainoinen, hyvän pituinen ja tahtinen ravi. Hyvä kinnertyöskentely ravissa.


Näyttelypäivään kului reippaat 13 tuntia, raskasta ja aikaavievää touhua, mutta mikä on silti harrastus mun mieleen! Ensi vuonna mulla onkin toivottavasti kaksi pientä näyttelyponia, en malta odottaa, että päästään Illusian kanssa myös näyttelykehiin!

Minos, minä ja Pilkku, Minoksen matkaseuralainen :) Kiitos Marjut!
Lue lisää