Maneesilla pyörähtämässä

Meillä täällä eteläisessä Suomessa on ollut onnettomat pohjat liikuttaa maastossa yhtään ketään - ponia, koiraa tai edes oikein itseäänkään. Nastakengät olisivat aika must! Minos sai vajaa pari viikkoa sitten hokit ja tilsakumit joka jalkaan, mutta ruuna on sen verran eläväinen, etten ole sen kanssa uskaltanut lähteä ihan jäisille metsäteille. Jos ei muuta, niin kärryt sutivat sitten perässä senkin edestä.. :-D

Meillä on tallin lähellä muutama maneesi n. 15-20 minuutin ajomatkan päässä, ja kun lompakosta löytyy tuo BE-kortti, taloyhtiön pihalta neliveto-valtamerilaiva ja tallin läheltä halvalla vuokrattava traileri, päätin kiikuttaa Minoksen ja Islan viime viikon torstaina maneesille juoksemaan. Meidän ennen käyttämä maneesi on pohjaremontissa, jonka jälkeen siellä ei kuulemma saa enää irtojuoksuttaa, jota näiden ponien kanssa on lähinnä maneesissa harrastettu - irtohypyttämisen ohella. Piti siis löytää uusi maneesi, ja kun Facebookiin laitoin kyselyä, löytyi uusi maneesi alle tunnissa. Aika vikkelää!
Parit tekstarit ja puhelut, ja niin seuraavalle päivälle oli illalle varattu maneesivuoro Minokselle ja Islalle.
Torstai-iltana lähtin pikkupakkasessa ajelemaan suht vierasta, mutkaista ja jäistä tietä pitkin maneesille, pohtien samalla että onkohan tässä nyt mitään järkeä. Matka maneesille meni kuitenkin hyvin, kevyt kaasujalka, hyvä tilannenopeus ja neliveto päällä pärjää pitkälle!

Olin siis yksin reissussa, kun en saanut kaveria mukaan. Eniten jännitti saanko ponit lastattua ja purettua maneesin päässä yksin - tai lähinnä seisooko toinen sen aikaa kauniisti paikoillaan, kun saan toisen purettua/lastattua.
Kaikki sujui kuitenkin paremmin kuin hyvin ja ponit yllättivät taas ihan loistavalla käytöksellään! Isla tönötti trailerin ulkopuolella kauniisti kiinni sen aikaa, kun purin Minosta ja taas lastattaessa seisoi sen aikaa kauniisti, kun lastasin Minoksen. Villaloimet saivat kumpikin matkan ajaksi päälle kun kotiin päin mentiin.

Arvaatte varmaan että vauhtia löytyi? Oltiin maneesilla ehkä 35-40 minuuttia ja hyvän pätkän aluksi ponit rälläsivät maneesia ees sun taas täysillä. Minoksella oli joka jalassa ihan varmuuden vuoksi ostamani putsit - me käytetään niitä lenkeillä ja liikuttaessa joka jalassa nyt hokkikauden ajan, vaikkei varsinaista tarvetta olekaan. Haittaa niistä ei kuitenkaan ole!

Tänne maneesille on ehkä aavistuksen pidempi matka, mitä aikaisemmin käyttämällemme, mutta hyvin tännekin viitsii toisinaan ajella. Ponit tykkäsivät, sen verran hauskaa näytti olevan! Lisäsin instagramiin (@raiipe) videon reissusta, tunnistatteko kumpi on kumpi?

Happy little ponies today at the riding hall 😍 #memorableminos #cannasillusia #shetlandpony #shetlanninponi

Henkilön Raisa Laine (@raiipe) jakama julkaisu Joulu 21, 2017 kello 1.58 PST

Lue lisää

Iloista joulunaikaa!

Lämminhenkistä, iloista ja maukasta joulua teille kaikille! 

Toivotamme myös ponien kanssa onnea uudelle vuodelle, meillä suurimpana toiveena on terveenä pysyminen.
Oman jouluni vietän tänäkin vuonna yötämyöten töitä tehden.

Minoksen ihanan korttikuvan on napannut Laura Taimioja, kiitos tuhannesti!

Lue lisää

Ensi vuoden suuret suunnitelmat

Mä tykkään miettiä tulevaa moneen kertaan etukäteen ja suunnitella esimerkiksi vaikka erilaisia tapahtumia, mihin ponien kanssa olisi mukavaa lähteä. Siitä syystä, hyvin alustavana ensi vuoden suunnitelmat, olkaa hyvä!

Näyttelykausi starttaa tuttuun tapaan helmikuussa ystävänpäivän tienoilla. Tosin näyttelyreissut helmikuussa on aina hiukan extremeä, joten nyt riippuu ihan tuomarista lähdenkö ponien kanssa  kuun puolenvälin jälkeen Vaskiolle. Matka ei olisi pitkä, reipas tunti kopin kanssa, mutta hytistely ulkona monen tunnin ajan pistää aina miettimään että viitsiikö lähteä. Jos sama meno jatkuu kuin aikasempina vuosina, niin siellä ollaan toppatakkiin kietoutuneena.. :-D

18.2. Isla Vaskiolla ekoissa rotunäyttelyissä.
@ Laura Taimioja

Toukokuussa Minos lähtee ystävälle ratsukoulutukseen, jonka aikana ruunasta ei ole tarkoitus tulla valmista ratsua. Hiukan opiskella sitäkin puolta kerran pari viikossa, ja toiset kerran tai pari viikossa liikkua ajaen. Minoksen on tarkoitus olla ratsukoulutuksessa kuutisen viikkoa.
Toukokuussa minä lähden myös viiden viikon ratsastus"lomalleni" Islantiin (töihin sinne siis ollaan menossa, mutta varsinaista lomaahan tuo on normityöhön verrattuna!).
Kesäkuussa Minos palailee kotiin, ja olen jo suunnitellut, että ruunan hakureissulla nappaan Islan myös kyytiin, ja poiketaan Yyterin hiekkarannoilla uimassa! Täytyy toivoa lämmintä alkukesää!

Koska rotuyhdistys ei ole vielä julkaissut ensi vuoden näyttelykalenteria, en osaa näyttelysuunnitelmista sanoa vielä oikeastaan juuri mitään. Takaraivossa kutkuttaa kuitenkin idea lähteä poni(e)n kanssa taas pohjanmaalle näyttelyturneelle! Matkaseuraakin on jo hiukan pehmitelty mukaan, viimekesäinen reissu oli niin hauska, joten miksei :-)

Minos Yyterillä uimassa <3
@ Tuulia Nelimarkka

Ensi vuoden syksy on suunnitelmalistan kärjessä, koska syksyllä on aina Laatuponikisat!
Minos olisi tarkoitus esittää ajaen, joten koko vuosi ajetaan laatarit takaraivossa, ja toivon mukaan pyörähdetään edes silloin tällöin aitojen sisäpuolella, eikä aina mennä puksuteta hiekkateitä.
En ole tainnut blogin puolelle asiasta mainita, että singahdin Minoksen kärryiltä suoraan maahan lokakuun puolella? Kummallekaan ei käynyt mitään, ruunakin antoi hetken sänkkärillä ravattuaan kiinni ja mulla koki kovimman kolauksen ihan pränikkä takki, joka oli tietty mahalaskun jälkeen aivan kurassa. Monta kertaa olen tuotakin nauraa räkättänyt vedet silmissä, joten ensi vuoden suunnitelmalistalle voitaneen lisätä myös kohta pysy kärryillä!

2v Minos syksyllä 2016 Aulangolla Laatuponikisassa.
© Marjut M.

Isla olisi myös tarkoitus pakata Laatuponeihin mukaan, joten niiltä tiimoilta on vuoden aikana käytävä kerran tai pari maneesilla irtohyppäämässä. Islan alkuvuoden suunnitelmiin kuuluu myös reissu Turkuun ja vielä kerran hiekkaröntgeniin - viikko sitten otetuissa kuvissa paljastui, että hiekkaa on edelleen mutta sitä on hyvin myös lähtenyt jo pois. Tänään alkaa kahden viikon psylliumkuuri, sen jälkeen ollaan viikon verran tauolla ja taas syödään kaksi viikkoa kuuria. Hoitava eläinlääkärimme sanoi, että tuon kokoiselle ponille on hyvä jos saa syötettyä 30-40grammaa jauhetta. Isla vetää helposti tuon 40g ja uskon että isompikin satsi menisi helposti. Tamma upottaa koko turpansa puuroon ja ryystää sitä ihan onnessaan :-)

Mitäs vielä?! Islan ajokoulutus olisi tarkoitus aloittaa kaksivuotissyksyllä, samoihin aikoihin kuin Minoksella aikoinaan.

Suuret suunnitelmat siis lyhyesti;

• Minoksen ratsukoulutus
• Pohjanmaan yön yli rotunäyttelyreissu
• Laatuponikisat! Minoksella ajaen ja Isla estekujaan loikkimaan
• Islan ajokoulutus/sen aloitus

Tärkeimpänä kuitenkin suuri toive ja suunnitelma pysyä koko lauma terveenä. Muulla ei sitten väliä olekaan :-)

Minos ekaa kertaa valjastettuna kärryjen eteen, käveltiin pieni lenkki, eikä ruuna sanonut mitään aisoista ees käännöksissä! 😍 täähän on fiksu kaveri kaiken sen Furunäs-herkkyyden lisäksi! 😘 #memorableminos

Henkilön Raisa Laine (@raiipe) jakama julkaisu 16. 10ta 2016 klo 7.30 PDT

Lue lisää

Islanti kutsuu!

Syyskuussa näin ihan huikean mahdollisuuden Facebookissa - hevostallille Islantiin etsittiin työntekijää, ratsastaa saisi niin paljon kuin peppu kestää.

Yleensä tälläisille "työkeikoille" vähimmäisaika olla on pari, kolme kuukautta. Aika mahdoton aika olla pois kotoa toisessa maassa, kun takataskusta löytyy vakityöpaikka ja muutamat lemmikit. Päätin kuitenkin laittaa omistajalle yksityisviestiä ja kysyä että minkälaisia mahdollisuuksia mulla olisi töihin sinne lähteä.
Kyseinen talli on suomalaisomistuksessa, tai omistaja on ilmeisesti suomenruotsalainen, joten kysymysten tekeminen kävi helposti. Multa luontuu englanti aika kivuttomasti, mutta toisinaan tarvitsee joitain sanoja hakea.

Omistaja kertoi, että kaksi viikkoa on liian lyhyt aika olla töissä, siinä ajassa ei ihan vielä ehkä opi kaikkia hevosia tai tallin ja perheen tapoja. Kerroin, että voin olla yhteen putkeen Islannissa viisi viikkoa, kesäloman ajan siis. Töistä vielä tsekkaus, että onnistuuhan heti toukokuusta ottaa viisi viikkoa putkeen kesälomaa, ja asia oli lyöty lukkoon!

Eilen kun tilille pamahti veronpalautukset, ostin lentoliput ihanaan Islantiin. Meno on 7.5.2018 ja paluu takaisin 10.6.2018. En malttaisi odottaa!! Olin niin innoissani ostamassa lippuja, että menolipun otin vahingossa aamulle, kun se piti ottaa vasta iltapäivälle. Nyt mun tarvitsee odottaa Keflavikin lentokentällä rapiat 7h että tilan omistaja tulee mut sieltä hakemaan. No, on noilla kentillä ennenkin tullut aikaa vietettyä, joten eiköhän tuo mene ihan kivuttomasti!

Tallilla on muistaakseni 26 hevosta, mukana on tietysti nuoria ja siitostammoja, joilla ei ratsasteta, mutta ratsastamaan kyllä pääsee! Sanomattakin on varmaan selvää, että olen mielettömän innoissani tästä?!

Tämäkään reissu ei olisi onnistunut ilman ihanaa perhettä ja ystäviä - koirani Capo menee isälleni tuoksi ajaksi hoitoon, Isla jää kotitallille ja laidunlomalle ja Minos lähtee parin tunnin päähän ratsukoulutukseen. Islan lomailu ei haittaa, mutta Minokselle viiden viikon kesäloma olisi ehkä turhan pitkä. Tuppaa tuo vatsanseutu kasvamaan muutenkin... :-D

Lue lisää

Islan kanssa kavioliittoa takana jo vuosi!

Tuntuu, että Isla on yleisesti jäänyt blogin puolella pienemmälle huomiolle, joten päivitetään nyt kuluneelta vuodelta kuvia sieltä täältä! Tänään marraskuun 18. tuli vuosi Islan muutosta kotitalliin kuluneeksi vuosi. Tammikuussa tulee kolme vuotta täyteen, kun Minos muutti saman katon alle asumaan, Minoshan muutti omakseni myös marraskuussa kolme vuotta sitten.

Isla tässä vielä kasvattajan luona laitumella, 17.9.2016. Mielettömän kaunis pää, edelleen <3 

Canna's Isabelle & Canna's Illusia, 12.10.2016 jolloin Islasta tuli virallisesti oma!

18.11.2016, Isla juuri saapuneena uuteen kotiin!

Ensimmäiset haistelut isoveljen kanssa <3 

18.2.2017 Islan ekat näyttelyt Vaskiolla. © Laura Taimioja

6.4. Jaana Vuola kävi kuvaamassa poneja. Ihana pieni Illusia <3 

Kokemäen näyttelyssä 10.6. Isla kruunattiin reserve champion nuoreksi. Omistaja hiukan iloinen! Isla voitti niin omasta puolestaan, kuin minunkin puolestani ensimmäisen voittoloimen ikinä! © Laura Taimioja

Kesällä Taimiojan Laura kävi myös kuvaamssa meitä tallilla, tässä ihana Isla-yksisarvinen!

Siinä niitä, huippuhetkiä kuluneelta vuodelta. Nopeasti on aika mennyt, ja toivottavasti vuosia on vielä monia, monia lisää edessä! 

Islan kanssa ei kummoisia ole tehty, kyseessä on kuitenkin vasta vuotias varsa. Hoitotoimenpiteet niin rokotuksista, vuoluista aina verikokeiden ottoon onnistuu ongelmitta, kuten myös matkustus (vaikka yksin!). Tallissa ollaan hienosti yksinäänkin, käytävällä osataan seistä kahdelta puolelta kiinni (okei, osattu jo heti kun varsa minulle tuli), ja tutusta pihapiiristä lähdetään reippaasti omistajan kanssa kahdestaankin kävelylle. 

Ihana reipas pieni Illusiani <3 

Vuoden päästä tähän aikaan ajokoulutus on jo toivottavasti hyvällä mallilla!

Lue lisää

Klinikkakuulumiset

Kohta on jo viikko oltu kotona iloisen ja ihanan pirteän Islan kanssa, mutta nyt löytyy vasta aikaa ja jaksamusta kirjoittaa klinikkakuulumiset tänne bloginkin puolelle!

Isla päikkäreillä klinikalla

Viime viikon keskiviikkona 8.11. kävin moikkaamassa Islaa klinikalla työpäivän päätteeksi. Isla oli keskiviikkoisen letkuttamisen jälkeen tullut hiukan ähkyiseksi, mutta tilanne oli mennyt ohi kävelyttämällä. Ulkona oli kuulemma menty pukkilaukkaakin.
Kävin Islan kanssa keskiviikkoisella moikkausreissulla kävelemässä raviradan tuntumassa pienen lenkin. Isla huuteli kavereille niin kovin, että taisi koko Metsämäki kuulla missä mennään :-) meidän eläinlääkärikin naureskeli takaisin klinikalle päästyämme, että hyvin kuuli missä Isla menee kun hirnunta kuuluu!

Keskiviikkona 8.11. käytiin katsomassa Metsämäen ravirata, kenties joskus Isla tulee täällä ravaamaan kilpaa?! Oikealla Isla klinikan karsinassa.

Torstaina 9.11. Isla pääsi illalla kotiin. Tammasta oli iltapäivällä otettu uusi röntgenkuva, ja letkutettu vielä kerran. Hiekkaa löytyi vielä, mutta kertymä oli harventunut ihan huimasti! Sain itsekin nähdä tuon torstaisen kuvan, ja ero ensimmäiseen kuvaan oli todella suuri. Nyt meillä on meneillään viikon tauko psylliumista, ja huomenna torstaina alkaa taas kahden viikon psylliumkuuri, jonka jälkeen noin viikon päästä käytään viedä kontrollikuvilla. Minoksella alkoi eilen kahden viikon psylliumkuuri, se oli maanantai-illasta hieman ähkyinen jonka johdosta myöhästyin yövuorostakin tovin. Onneksi on ymmärtävät työkaverit ja pomo, ennenkaikkea! Minos voi hyvin, ja Isla on piristynyt silmissä letkutuksen jälkeen. Kävin eilen ponien kanssa kävelyllä, Isla olisi halunnut mennä paljon reippaampaa, mitä Minos olisi viitsinyt :-)

Islan klinikkareissu sujui siis hyvin, kertaakaan sitä ei tarvinnut letkutukseen rauhoittaa eikä se myöskään tarvinnut kipulääkettä kertaakaan. Taisi tuo pikkuinen tammani tehdä aikamoisen vaikutuksen, kun klinikan FB-sivuille kirjoittamaani palautteeseen vastattiin näin;

Pakko myöntää, että olin aika otettu kun ponistani on noin kovin pidetty! Lämmittäähän se mieltä :-)

Näitä kahta on ihan mahdotonta saada yksin järkevästi samaan kuvaan. Sen takia kaikki kuvat ovatkin tätä luokkaa kävelylenkeiltä!

Ainiin, tuli pari päivää sitten kavioliittoa Minoksen kanssa kolme vuotta täyteen! Parin päivän päästä Islan kanssa vuosi jo, niin se aika rientää :-)

Lue lisää

Rotunäyttelyt ja klinikkahoitoa

28.10. lähdettiin Minoksen kanssa kaksin kohti Loimaata ja rotuyhdistyksen tämän vuoden viimeisiä rotunäyttelyitä. Islankin olin ilmoittanut geimeihin mukaan, mutta sen jätin kotiin takakorkeuden takia. Lisäksi olin matkassa yksin (pari jalkavammaista kaveria ilmoittautui mukaan, mutta itseäni kauhistutti jo etukäteen mahdollisesti heliumpallomaisten ponieni antaminen ihmisille, joilla on vastaleikattu jalka... no thanks!), joten kaksi ponia peräkkäisissä luokissa on hiukan huono yhdistelmä!

Varasin reippaan tunnin matkaan ihan reippaasti aikaa ajella, varattua aikaa oli pari tuntia josta meni ajamiseen 1,5h helposti. Tänne Varsinais-Suomeen oli pari päivää ennen sadellut lunta maahan, eikä mulla ollut näyttelyn aikana talvirenkaita alla autossa (eikä muuten ole vieläkään). Lähtöä lotottiin siis vielä edeltävänä iltana, mutta koska yöksi oli luvattu plussaa, päätin lähteä reissuun. Isot tiet olivat ihan sulia, vasta loppumatkassa perillä parkkipaikkana toimiva rata oli lumen peitossa. Neliveto päälle ja rauhallinen kaasujalka, niin hyvin siitäkin päästiin! Ponikin pysyi hienosti pystyssä etupäänsä kanssa jossa on kesäkengät alla.

Minos kisasi viimeistä kertaa nuorten luokassa, ruunan ollessa kyseessä siis viimeistä kertaa orien kanssa samassa luokassa. Kolmivuotias ori voi hyvässä tapauksessa ollut jo astunut, jos se on kantakirjattu keväällä, ja muutekin kolmivuotias ori on jo ihan kivasti (yleensä) herännyt siihen oriuteensa. Luokassa oli kolme oria ja kaksi ruunaa - joista toinen siis Minos.

Tuomarina Loimaalla oli brittiläinen Jane Barry, joka sijoitti Minoksen luokan jumbosijalle (5/5.) ja palkitsi ruunan kakkospalkinnolla. Arvostelukin on vähän nääh, mutta näin tällä kertaa:

Satisf. type, lacks a little harmony. Good head, but neck a little short + heavy. Short back, but deep through the girth. Strong hind quart. Adequate bone. Walk short + stiff + narrow in front. Move energy at trot, a little wide behind.

Minoksen esittämisen jälkeen söin kanttiinin tyhjäksi ja odottelin seuraavaa esitettävää, ihanaa Eero-ruunaa, jonka kanssa oltiin kesällä pohjanmaan reissulla. Eero oli hienon ruunaluokan 2.(/5) ja sai hienosti ykköspalkinnon. Oltiin omistajan kanssa tähän äärettömän tyytyväisiä! Ensi vuonna mulla on sitten Minos samassa luokassa Eeron kanssa, mutta kovasti on tarkoituksena Eeroakin vielä esittää, vaikka samassa luokassa ovatkin.

Loimaan jälkeen jännättiin pari päivää, ja 31.10. pakattiin molemmat ponit kyytiin ja huristettiin klinikalle. Minokselta katsottiin hampaat, kun arvelin sen vaihtavan maitohampaita, ja oikeassa olinkin. Sillä oli poskihampaassa alhaalla vasemmalla yhdessä hampaassa vielä pieni maitohampaan palanen joka nappastiin pois ihan sormin, lisäksi ihan hieman reunaterävyyttä. Purenta on just passeli!

Klinikkalle menossa, näistä kahdesta ei vaan saa järkevää kuvaa :-)

Islalta otettiin verikokeet vaisuuden takia, mutta vaisuuden syy paljastui sitten hiekkaröntgenistä. Hiekkaahan siellä pikkutamman suolistossa on ihan reippaasti. Tätä kirjoittaessani Isla on klinikalla toista päivää hoidettavana, tuolloin 31.10. se ei sinne voinut jäädä ruuhkaisan loppuviikon vuoksi (klinikalle oli tulossa ulkopuolinen ortopedi), mutta saatiin ohjeeksi syöttää psylliumia pienellä annoksella vajaan viikon ajan, ja eilen maanantaina kävin töiden jälkeen viemässä Islan nyt alustavasti torstaihin saakka klinikkahoitoon.

Isla ei siis ole ollut lainkaan ähkyinen, hiekka mahassa on oireillut meillä vatsan turvotuksena, ulosteen löysyytenä ja vaisuutena. Tosin nyt parin viikon ajan Isla on pörrännyt menemään tarhaa ees sun taas Topon kanssa iloisesti laukaten. Tänään sain puoliltapäivin viestiä töihin, että Isla voi hyvin, on pirteä ja hyvin kiltti hoitotoimenpiteissä. Ihana pieni Islani <3 huomenna ajattelin koukata töiden jälkeen kävelyttämään pientä potilasta. Sormet ristissä olen ollut (ja olen edelleen) että hiekanpoisto sujuu ongelmitta, ja torstaina saisin Islan takaisin kotiin.

Reipas pieni Isla klinikalla eilen ja sinne matkalla. Hienosti matkusti yksin pitkästä aikaa!

Islan ei siis ole kertaakaan nähty syömällä syövän hiekkaa, mutta kovasti se aina mupeltaa pienetkin heinänkorret maasta. Nyt Islan reissun aikana tallille tilattiin parit heinäkaukalot! Psylliumkuurin Isla söi jonnin aikaa sitten, mutta kovasti vaan oli suolistossa silti hiekkaa.

Lue lisää

Kesämuistoja osa 3

Vielä kerran palataan kesään ja Taimiojan Lauran ottamiin kuviin! Osaan 1 pääset TÄSTÄ ja osaan 2 pääset TÄSTÄ.

Sateisena syyspäivänä näihin kuviin on ihana palata, melkein sen kesän tuoksun vielä haistaa! Vaikka lokakuun lapsena mielestäni syksy on ihanaa aikaa - ruska on mielettömän hienoa ihan täällä etelessäkin, ja sadesään aikana on hyvä käpertyä sohvan nurkkaan teekupposen kera katsomaan Netflixiä - tietty sen jälkeen, kun on ensin käynyt tallilla ja sen jälkeen lenkittänyt koiran sukat märkinä!

Mutta nyt niihin kuviin, tällä kertaa taas muista kuin omista poneista!

1.

2.

3.

4.

5.

Siinä ne nopeasti läpikäytynä! Islan metsäkuvat ja nämä "prinsessakuvat" ovat fiiliksensä puolesta ehdottomia lemppareita.

Loppuun vielä pikaiset kuulumiset, Minoksen kanssa ollaan pörhelletty liinan päässä sänkkärillä, Islakin siellä viime viikolla pyörähti ekaa kertaa sitten maitovarsa aikojen, eikä oikein ymmärtänyt ison tilan tuomaa villitystä :-D
Huomenna on Minoksen kengitys ja Islan vuolu, jonka jälkeen päästäänkin koeajamaan uudet lenkkarit sateen pehmittämillä hiekkateillä. Parasta!
15.10. mennään taas Minoksen kanssa ohjasajokurssille naapuripitäjään, ja 28.10. on kauden viimeiset näyttelyt Loimaalla.
Heitelkäähän jotain ideoita, jos jostain haluaisitte kirjoitettuna lukea?!

Lue lisää

Kesämuistoja osa 2

Tässä osassa ihastellaan vähän lisää Taimiojan Lauran ottamia kuvia, tällä kertaa kuvissa ovat vain Minos ja Isla. Ensimmäiseen osaan pääset tästä. Kaikki kuvat ovat siis Laura Taimiojan käsialaa, joten valtavan suuri kiitos kuuluu hänelle!

Nämä Islan kuvat varsinkin ovat mun lemppareita. Varsa oli ihan mielettömän vaikea kuvattava, se ei olisi seisonut hetkeäkään paikoillaan vaan oli jatkuvasti tunkemassa johonkin. Kun laidunkuville tuli naureskeltua, Islan kuvia jäin tuijottamaan suu auki ja ehkä pienen pieni kyynel silmäkulmassa. Valokuvan voi sanoa olevan onnistunut, kun se herättää voimakkaita tunteita?! Sitä nämä Islan kuvat tekivät :-)

1. Oma pieni yksisarviseni <3 

2.

3.

4. Pikkuriiviö kiven päälle kiivenneenä, tästä mulla ei harmillisesti ole muokattua versiota, mutta näinkin tämä on yksi lemppareista!

Sitten päästään niihin Minoksen palkintokuviin! Näin kevättalvella yhden hollantilaisen valokuvaajan sivuilla yhden kuvan, ja halusin otattaa Minoksesta samanlaisen. Visio oli selkeä, mutta toteutus ontui - meillä oli liian pieni peili! Se olisi saanut olla tuplasti leveämpi.
Tässä kollaasi Minoksen ensireaktiosta peiliä kohtaan;

5. Minos meinaa että en oo tulossa, moro!

6. Alkujärkytys vielä menossa ja käsijarru vahvasti päällä!

7. Tomerasti kävellen mutta edelleen valmiina poistumaan paikalta...

8. Minoksen pää on ihan mielettömän kaunis, eikö?! Harjassa olevat ruusukkeet vasemmalta oikealle ovat Eliittinäyttelyruusuke (kuten myös kaulanauha), reserve champion nuori Mynämäeltä 2015 ja oma ylpeyden aiheeni - Stepelon siittolan erityismaininta Turusta 2015, hollantilaiselta Remond Molenkampilta saatu ruusuke, joka kasvattaa shetlanninponeja Stepelon siittolassa. 

9. Lopulta ruuna uskaltautui peilin eteen ja jäi omista epäilyksistä huolimatta vielä henkiinkin!

10. Eliittiruusuke lensi jatkuvasti pois harjasta, joten tässä kohtaa se on jo siirretty pokaaliin peilin viereen.

11. Vielä tsekkaus ettei kaverit nää omistajan outoja keksintöjä ;-)

Siinä ne, mitäs piditte?! Yhdet aihealueen kuvat on vielä muistitikulla odottamassa, mutta niihin en ole saanut vielä toiselta päätähdeltä lupaa, joten ne tulevat ehkä jossain kohtaa näytille :-)

Lue lisää

What's on the menu?

Mitä löytyy kahden karvaisen mustan ponin ruokalistalta, hyvän heinän ja veden lisäksi (tietty)?
No seuraavaa;

Minos syö iltaisin;
1dl Racing Mash (kuivamäärä)
1mitta Black Horse Sinkki
n. 0,5dl Pavo VitalComplete -kivennäinen
0,5dl Chian siemen

Chia - Pavo kivennäinen - Mash - Sinkki

Minoshan söi pitkään Marstallin kivennäistä (Force), mutta viime keväänä se lakkasi maistumasta samalla, kun Minos rupesi syömään sitä pelkästään. Ruuna oli sitä mieltä, että jos tarjolla on pelkkää kivennäistä, niin en syö :-) keväällä ostin Pavon kivennäisen kokeiluun, ja se uppoaa erittäin helposti Mashin kanssa.
Tuo Racingin Mash on Minoksen suurinta herkkua, ja sen kylkiäisenä uppoaa ihan mikä tahansa. Mash menee siis lähinnä siksi, että sen kanssa uppoaa niin kivennäiset, Chiat kuin sinkitkin. Mashiä lähtee mukaan myös pidemmille (esimerkiksi koko päivän kestäville) näyttelyreissuille, sen kanssa kun saa Minoksen juomaan, oli seos sitten kuinka laihaa tahansa. "Fatty Minis" on vaan sitä mieltä, että tuo desin kuivamäärä on iiihan liian vähäinen! Mashin kanssa menee helposti myös psylliumit, jota meillä nautitaan ilman sen kummempia oireita ihan varmuuden vuoksi.

Isla syö iltaisin;
1dl Racing Mash (kuivamäärä)
2dl Black Horse Basic
2dl Black Horse Breeder
n. 0,5dl Pavo VitalComplete -kivennäinen
0,5dl Chian siemen

Chia - Pavo kivennäinen - Mash - Basic - Breeder. Tätä kirjoittaessa Isla on psylliumkuurilla, ja Chian syöttäminen alkaa itseasiassa vasta, kun kuuri on loppu :-)

Näyttääpäs Islan menu ihan valtavalta tähän kirjoitettuna.. oho! En ole kokenut olevani tuhannesta purkista syöttäjä, mutta siihen se pikkuhiljaa näköjään kallistuu...
Minos söi samoja Basiciä ja Breederiä tämän vuoden kevääseen, ja sillä ravinnolla kasvoi hyvä nuori ponin alku. Määriä vaihdellaan talven mittaan miten tarvitsee, saatetaan lisätä desin verran toista tai ottaa pois. Riippuu miltä poni näyttää! Tällä 2+2 annoksella on menty nyt laidunkauden jälkeen, ja hyvältä näyttää.
Breederissä on korkea valkuaismäärä, ja se onkin tarkoitettu mm. siitostammoille ja kasvaville nuorille. Basic taas on matalatärkkelyksinen täysrehu, joka ei periaatteessa vaadi muuta kuin hyvän heinän rinnalleen. Koska kyseessä on kuitenkin kasvava nuori, on lisävalkuinen (ja kivennäinen) lähes välttämätöntä kuitenkin syöttää pussista.

Isla on vähän maantonkija tyyppinen, ja aika herkkä mahastaan. Isla saakin psylliumkuurin heti kun on edes pieni aavistus, että siellä saattaa olla hippunenkin hiekkaa. Mashin kanssa uppoaa tämäkin, ja tästä syystä Isla saa lisäksi Chian siementä ylläpitääkseen suoliston hyvinvointia.
En itse usko Chian voimaan niin täysin, että uskaltaisin käyttää pelkästään sitä hiekanpoistoon suolistosta. Uskon kuitenkin, että kun Chiaa syö jatkuvasti, kuljettaa sen muodostama lima suolistosta pikkuhiljaa siellä ehkä olevaa hiekkaa ulos.
Eikä tuosta varmaan haittaa ole kummallekaan! Iho ja karvapeite kiittää, luulisin.

Tälläinen on kahden nuoren ponini ruokavalio, Basic ja Breeder ovat tosiaan tuttuja rehuja kasvattajalta asti, ja olen kokenut ne hyviksi perusruuiksi jatkossakin. Minos ei tällä hetkellä tarvitse oikein muuta heinän rinnalla, kuin kivennäisen, mutta Mashiin sekoitettuna siinä sivussa uppoaa helposti vähän kaikkea muutakin.

Miltä kuulostaa?!

Lue lisää

Raviradalla hölkällä

Laihiskuurilainen Minos 3v pääsi tänään ekaa kertaa raviradalle ravailemaan! Viime vuonna oltiin Turun Metsämäen keskellä olevalla nurmella näyttelyssä, ja sitä edeltävänä parkkipaikalla myöskin näyttelyissä. Paikkana siis periaatteessa tuttu, mutta omistajaa jännitti sen verran ennakkoon, että kärryille pyysin suosiolla osaavan kuskin. Minoskin sai hyvän ensivaikutelman radasta, kun kyydissä istui kuski joka tietää mitä tekee.
Minoksellahan ei siis ole ravioikeuksia, joten raveissa se ei koskaan tule kilpaa juoksemaan, mutta mukavaa ja erilaista hommaa tämä on! Kivaa vaihtelua niin ponille kuin omistajallekin.

Yksi pikkupukki nähtiin heti radalle mennessä, ja myötäpäivään kulkiessa Minos heitti etusuoralla uukkarin, tai yritti ainakin kovin. Pikkuruuna oli sitä mieltä, ettei nyt YKSIN voi tonne kaukasuuteen ravata, ei vaan pieni poni ymmärtänyt, että sieltä pääsee ympäri :-D seuraavat kierrokset menikin sitten ihan ongelmitta, ja jopa niin rennosti, että kuski uskalsi ottaa ohjat yhteen käteen ja napata videonpätkää! Ei siis mikään hurja peli ollenkaan!

Hienosti Minos jaksoi mennä ravilla ja välillä myös pätkiä (pyynnöstä) laukalla 3,6 kilometrin verran. Just passeli määrä ekalla kerralla, varmaan olisi vielä kierros tai pari mennyt, mutta mitä sitä nyt turhaan kaikkia mehuja viemään. Menee muuten maku koko touhusta ponilla!
Ei me normaalisti kotonakaan heitetä kuin noin 4km lenkkejä, nuori poni kun on vielä kyseessä.

Minokselta ei löydy minkäänlaista kilpailupäätä, joten sinänsä ravikilpailuoikeudettomuus ei haittaa :-D vauhti ei päätä huimannut, mutta kuskin mielestä ei kuitenkaan ihan mahdoton poni ollut kärryjen edessä, vauhdinkaan puolesta! Tämä(kin) ruuna tuppaa olemaan vaan sellainen, ettei viittis mitään ylimäärästä tehdä. Kyllä sitä vauhtia tulee sieltä iän myötä lisää, uskoisin.

Hauskaa vaihtelua, ja varmasti mennään vielä monen montaa kertaa radalle hölkkäilemään!

Lue lisää

Kesämuistoja osa 1

Taimiojan Laura kävi alkukesästä, ehkä kesäkuun puolella, kuvaamassa Minosta ja Islaa. Osui siihen linssin eteen tallin muitakin mustia poneja, mutta pääpaino oli "Islameissa", seuraavassa osassa Minosta ja Islaa näkyy rutkasti!
Kuvien saannissa kesti tovi, mutta hyvää kannatti todella odottaa - Islan metsäkuvat saivat allekirjoittaneelle itkun silmään, mutta palataan niihin Islan metsäkuviin ja Minoksen palkintoporsaskuviin seuraavassa osassa!

1. Rambling Carnation (i. Canna's Centurion) eli Topo, sekä tämän emä Skärgårdens New Rose.

2. Skärgårdens New Rose eli Rosen

3.

4.

5.

6.

7.

8. Karvamaha-Isla!

9. <3 

10. Kertokaahan montako ponia löydätte kuvasta?!

11. Minos, Topo, Rosen, Isla ja Penni

12.

13. Matkaeväät mukaan ja menoks tuumaa Penni 3v (Rambling Penny Black, e. Skärgårdens New Rose i. Junibackens Baloo)

14. Penni, Isla ja Minos

Kuvien copyright Laura Taimioja (nimeä klikkaamalla pääset Lauran Facebook sivulle), kopiointi ehdottomasti kielletty!

Kertokaa ihmeessä lempparikuva(t), jos löytyi mieluisia!

Lue lisää