Vaikka karvainen, helposti huolestuva Pessi ja siivekäs, huoleton Illusia ovat monilla tavoin toistensa vastakohtia, he ystävystyvät.
Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

15. tammikuuta 2017

Iso ikävä

Klikatkaa kuvat isommiksi paremman laadun takaamiseksi!
Pari tuntia autossa ja liian nopeasti mennyt parituntinen tallilla itkua pidätellen - ja siinä vähän huonosti onnistuen. Sanat eivät riitä kuvailemaan tuon kimon pienen ruunan luonnetta, se on yksinkertaisesti täyttä kultaa <3 en usko että tulen ihan heti yhtä kultaista hevoseläintä tapaamaan. Mä niiiin toivon koko sydämestäni, että Poni on mulla joskus viettämässä eläkepäiviä. Ihan mielettömän rakas ruuna <3

Baby-avoa!

Tallilla oli vastassa ihan yhtä ystävällinen ja ihan yhtä tuuheat jalkakarvat omaava Poni, kuin mitä muistinkin. Poni on ihan mielettömän sosiaalinen, ja niiiin kiltti. Voi että miten rakas tuo karvapallo mulle onkaan. 




Oli ihana kuulla, miten Ponin kaikille uusille ja omille ihmisille ruuna on myös se hyvän mielen poni. Ikinä ei tarvitse lähteä tämän luota huonolla mielellä. En muista ikinä näin sattuneen edes mulle meidän yhteisten vuosien aikana. Joko mainitsin, miten rakas se on?




Poni vaikuttaa elämäänsä niin tyytyväiseltä, sillä ei ole huolen häivää. Eikä sillä kyllä mitään syytäkään ole olla tyytymätön elämäänsä, sillä on kaikki paremmin kuin hyvin!

 



Poni <3 
Lue lisää

14. tammikuuta 2017

Paluu parin vuoden taa

Toisinaan ikävä iskee ja lujaa. Onneksi on sadoittain, ellei tuhansittain kuvakansioita, joita voi käydä läpi suurimman ikävän iskiessä. Ja onneksi on sen verran lyhyt ajomatka uuteen kotiin, ettei tee yhtään pahaa sellainen ajomatka. Huominen on onneksi täällä pian, ja pääsen taas moikkaamaan maailman parasta Ponia. Syyskuusta on pitkä aika, elokuusta jolloin Poni lähti vielä pidempi.
Huomenna helpottaa!

Klikkaa kuvia suuremmaksi nähdäksesi ne parempilaatuisina!




Ihana, ihana Poni. <3 
Lue lisää

8. tammikuuta 2017

Sisko ja sen veli


Minos ja Isla pääsivät eilen lauantaina ensimmäistä kertaa yhdessä laitumelle pörheltämän. Sain siskoni lähtemään tallille mukaan, joten kun apukäsiä oli tarjolla, suunnattiin pienen matkan päähän laitumelle. Yksin en ole lähtenyt viemään molempia ponejani samanaikaisesti tuonne, kun molemmat tuntien voi matkanteko olla aika... ilmavaa?
Lykkäsin Islan narun siskoni käteen siinä uskossa, että pikkuneiti tulee kauniisti ja kiltisti Minoksen perässä vieraaseen paikkaan, ja Minos ehkä vähän saattaisi intoutua lumesta. Vielä mitä, Minos oli kuin enkeli ja Isla sikaili huolella! Tai lähinnä teki tasajalkaloikkia ilmana ja olisi halunnut mennä paljon kovempaa mitä meidän matkavauhti oli. Tasajalkaloikat ovatkin mulle tuttuja, Isla tekee niitä ja Minoskin vielä toisinaan.. :-D

Islan ensihetket vapaana laitumella. Tasajalkaaloikkaa, tietty!


Meillä oli perjantaina kengitys ja vuolu. Minos jatkoi tutulla kaavalla, eli etukaviot kengässä ja takana vielä ilman. Kengitys sujui hyvin, parit naulat lyötiin kiinni ilman jatkuvaa ruokatarjoilua nenän edessä, mutta muuten syötiin vielä nauloja hakattaessa rehua. Pikkuhiljaa opetellaan pois ruokatarjoilusta kengityksen yhteydessä, niin hienosti se jo sujuu. Tietenkin sitten, kun takakaviot on tarkoitus kengittää ensi kerran, otetaan ruokapalkka varmasti mukaan. 

Islankin kavioita meidän iki-ihana kengittäjä vilkaisi ja vähän raspaili. Isla seisoi kuin tatti paikoillaan käytävällä ja antoi vieraan ihmisen tosi kauniisti katsoa kaviot. Paljon sai tammavarsa kehuja niin käytökseltään kuin rakenteestakin! 


Ei ole ainakaan etupainoinen tämä varsa! Minos on taustalla lähdössä lentoon, yllätys!
Helmikuussa olisi näyttelyt tunnin ajomatkan päässä, jonne mun tekisi ihan hirveästi mieli lähteä. Kesään ja muihin näyttelyihin on vielä niiiin pitkä aika! Onneksi on vielä aikaa viimeiseen ilmoittamispäivään, joten kerkeää tässä vielä sitä miettiä että lähteekö vaiko eikö :-)
Lue lisää

3. tammikuuta 2017

Vuosi vaihtui

Niin vain vuosi vaihtui, tälläkin kertaa oma vuodenvaihde meni yövuorossa töissä. Komeat ja kovaääniset raketit olivat tänäkin vuonna! Vähän vaan pisti säälittämään kaikki raketteja pelkäävät eläimet. Omat ponit eivät onneksi pelkää, Islakaan ei välittänyt yhtään, kun kaveritkaan eivät välittäneet. Sensijaan tuo minun koirani pelkää raketteja (ja ukkosta) ponienkin edestä. Yksin ei koiran kuitenkaan yötä tarvinnut onneksi viettää!

Vuosi 2016 tuo päälimmäisenä mieleen ilon ja surun. Ponin myyminen oli mulle niin mielettömän vaikea paikka, mutta samalla uskon tehneeni oikean ratkaisun. Ruuna pääsi parhaaseen mahdolliseen kotiin, missä se pääsee harrastamaan paljon monipuolisemmin, kuin mitä minä sille olisin voinut tarjota. Poni on mm. osallistunut koulutunneille ja käynyt estekisoissakin jo! Lauantaina olisi tarkoitus mennä ruunaa taas syksyn jäljiltä moikkaamaan.

Uusien kuvien puutteessa kännykkäräpsyjä tältä päivältä! Islalta sujuu jo
hienosti käytävällä seisominen molemmilta puolilta kiinni. Näissä on Minoksen
kanssa niiin paljon samaa näköä!
Ponin myyminen mahdollisti Islan oston. Pikkutamma kääntyi vuotiaaksi, samalla kun Minos kääntyi jo kolmivuotiaaksi. Hurjaa! Vastahan se oli Minos, joka täytti vuodenvaihteessa vuoden.
Odotan jo suurella innolla vuoden 2017 shetlanninponien rotunäyttelyitä. Helmikuussa olisi jo yhdet lähitienoolla, mutta sinne osallistuminen ei ole ihan vielä kiveen hakattu. Kovasti kyllä houkuttaisi molemmat ponit sinne ilmoittaa!

Suoritan tällä hetkellä BE-kortin ajoa, eli kohta pääsen itse toivottavasti poneja kuskaamaan minne ikinä haluankaan. Näin mahdollistuu näyttelyreissut vaikka toiselle puolen Suomea! Kortin suorittaminen on hyvässä vaiheessa, tänään käyty teoriakoe meni ykkösellä läpi, ilman ainuttakaan virhettä. Ajokokeen päivämäärää ei ole vielä sovittu, mutta lähiviikkoina olisi sinnekin tarkoitus suunnata.

Isla sai Minoksen vanhan vauvanahkariimun käyttöönsä muutamia päiviä sitten.

Minos on kunnostautunut uimaharjoittelun suhteen - vesiastia kelpaa ilmeisesti
nykyään myös siihen hommaan!
Nyt, kun Minos kääntyi kolmivuotiaaksi, olisi sitä tarkoitus pikkuhiljaa rueta ajamaan. Ollaan otettu ensimmäiset ravipätkät kärryt perässä, itse en ole vielä kärryillä käynyt istumassakaan ja taluttajakin on vielä varmistamassa menoa. Ruuna on kuitenkin tosi rauhallinen kärryjen edessä, ja on itse tajunnut kääntämisen yhteydessä laittaa vähän jalkoja jopa ristiin! Eiköhän tämän tulevan kevään aikana päästä jo pienille ajolenkeillekin.


Kuva, jonka Raisa Laine (@raiipe) julkaisi

Vajaa viikko sitten Instagramiin lisätyssä kuvassa Minos esittelee uutta komeaa otsapantaansa ja harjoittelee kovasti ajojuttuja. Ja Isla tietty on vaan sulosena!
Lue lisää