Klinikkakuulumiset

Kohta on jo viikko oltu kotona iloisen ja ihanan pirteän Islan kanssa, mutta nyt löytyy vasta aikaa ja jaksamusta kirjoittaa klinikkakuulumiset tänne bloginkin puolelle!

Isla päikkäreillä klinikalla

Viime viikon keskiviikkona 8.11. kävin moikkaamassa Islaa klinikalla työpäivän päätteeksi. Isla oli keskiviikkoisen letkuttamisen jälkeen tullut hiukan ähkyiseksi, mutta tilanne oli mennyt ohi kävelyttämällä. Ulkona oli kuulemma menty pukkilaukkaakin.
Kävin Islan kanssa keskiviikkoisella moikkausreissulla kävelemässä raviradan tuntumassa pienen lenkin. Isla huuteli kavereille niin kovin, että taisi koko Metsämäki kuulla missä mennään :-) meidän eläinlääkärikin naureskeli takaisin klinikalle päästyämme, että hyvin kuuli missä Isla menee kun hirnunta kuuluu!

Keskiviikkona 8.11. käytiin katsomassa Metsämäen ravirata, kenties joskus Isla tulee täällä ravaamaan kilpaa?! Oikealla Isla klinikan karsinassa.

Torstaina 9.11. Isla pääsi illalla kotiin. Tammasta oli iltapäivällä otettu uusi röntgenkuva, ja letkutettu vielä kerran. Hiekkaa löytyi vielä, mutta kertymä oli harventunut ihan huimasti! Sain itsekin nähdä tuon torstaisen kuvan, ja ero ensimmäiseen kuvaan oli todella suuri. Nyt meillä on meneillään viikon tauko psylliumista, ja huomenna torstaina alkaa taas kahden viikon psylliumkuuri, jonka jälkeen noin viikon päästä käytään viedä kontrollikuvilla. Minoksella alkoi eilen kahden viikon psylliumkuuri, se oli maanantai-illasta hieman ähkyinen jonka johdosta myöhästyin yövuorostakin tovin. Onneksi on ymmärtävät työkaverit ja pomo, ennenkaikkea! Minos voi hyvin, ja Isla on piristynyt silmissä letkutuksen jälkeen. Kävin eilen ponien kanssa kävelyllä, Isla olisi halunnut mennä paljon reippaampaa, mitä Minos olisi viitsinyt :-)

Islan klinikkareissu sujui siis hyvin, kertaakaan sitä ei tarvinnut letkutukseen rauhoittaa eikä se myöskään tarvinnut kipulääkettä kertaakaan. Taisi tuo pikkuinen tammani tehdä aikamoisen vaikutuksen, kun klinikan FB-sivuille kirjoittamaani palautteeseen vastattiin näin;

Pakko myöntää, että olin aika otettu kun ponistani on noin kovin pidetty! Lämmittäähän se mieltä :-)

Näitä kahta on ihan mahdotonta saada yksin järkevästi samaan kuvaan. Sen takia kaikki kuvat ovatkin tätä luokkaa kävelylenkeiltä!

Ainiin, tuli pari päivää sitten kavioliittoa Minoksen kanssa kolme vuotta täyteen! Parin päivän päästä Islan kanssa vuosi jo, niin se aika rientää :-)